maanantai 17. huhtikuuta 2017

Pääsiäisviikko




Sunnuntai-illalla yllättäen ilmeni kiusallisia flunssantuntemuksia...Mielestäni en itseäni olisi kylmettänyt muttei se mikään ihme olisi, nämä kevätkelit saattavat olla petollisia. Lauantain pitkiksellä paistoi aurinko tosi lämmittävästi ja sekös heti pistää vähentämään vaatteita. Jossain vaiheessa taas huomaa että on vilu...
No joka tapauksessa paripäivää meni kotona sairastaessa.
Maanantaina siis ansaittu lepopäivä nuhaa potien.
Tiistaina olisi ollut lyhyt pk-lenkki mutten arvannut lähteä vaikka kovin teki mieli...
Keskiviikoksi oli luvassa valmentajatreeni stadionilla. Voimaa ja kimmoisuutta erilaisilla harjoiteilla. Mielenkiintoista. Hyvä treeni oli, mm. sellainen johon en ikinä olisi kuvitellut pystyväni. Tasajalkahyppyjä maisemakatsomossa...hyppien ylös,  9 porrasta x 10 kertaa. Ei ollenkaan paha. Vähän kuin boksihyppyjä. Mutta minulle uusia ja suoriuduin niistä hyvin. En edes kaatunut vaikka vähän pelkäsin että niin saattaisi tapahtuakin..



Siinä kävi sitten niin että etureidet on olleet hellinä ja oikein kunnolla monta päivää. Samoin kummakyllä myös vatsalihakset ! Reisiä olen venytellyt ja käsitellyt pallolla ja voiteella ja otin jo särkylääkettäkin. Tuntuu ettei palauttavat lenkitkään paljoa helpottaneet. Niitä kivisteli vielä sunnuntainakin lenkillä..
Ilmeisesti tuollaiselle treenillä kuitenkin oli tilausta, ainakin siitä päätellen minkälaisia uusia lihasryhmiä taas löytyi.
Torstai oli taas välipäivä, shoppailin Vaasassa !
Perjantaina jäi varsinainen treeni väliin ja yritin urheasti tehdä rauhallista ja palauttavaa lenkkiä. Oli varmaan aikamoista menoa jos joku sattui katselemaan...tuntui etten päässyt eteenpäin kuin köpöttämällä...lauantain ajattelin lepuuttaa tönkköjä kinttujani ja sunnuntaina sitten parintunnin pitkikselle.
Sain mukaan muutaman juoksukaverin mukaan ja meitä olikin sitten jo viisi polkujuoksijaa nauttimassa kirpakasta ja yllättäen talvisesta aamu-ilmasta. Vaikka maassa oli parisenttiä lunta ei poluilla ollut liukasta. Maasto oli kivikkoista ja juurakkoista joten hieman varovaisemmin täytyi edetä. Hyvä lenkki joka tapauksessa. Kilometrejä ei tuolla maastolla ja tuolla vauhdilla paljonkaan kerry. Kahdessa tunnissa tuli n.12 kilometriä. Syke pysyi nippanappa pk:lla.
Sitten kotiin laittamaan ruokaa porukalle, siinä vierähti kaikkinensa taas koko päivä. Illalla vielä kuopuksen ja Martan kanssa palauttavalle kävelylle. Yyterissä viihdyttiin taas liki kaksituntinen.

Ruosniemen polkuja ja maastotossuja

Yyteristäkin löytyy mäkiä



Maanantai, toinen pääsiäspäivä olisi ollut lepoa juoksusta mutta kotiin viikonlopuksi piipahtanut
kuopus ehdotti taas aamulenkkiä. No käytiin sitten metsässä taas rennolla palauttavan palauttavalla...





Aurinko paistoi ja endorfiinithän taas jyrähteli...on tällä viikolla siis ulkoiltu ja lenkkeilty ihan tarpeeksi. Suunnitelmissa olisi vielä combattia illalla !

Huomenna olisi heti aamulla fyssari, päästän sen jalkojen kimppuun...

Martta bongasi rannalta pääsiäismunia..

Että tällaista pääsiäistä täällä vietettiin...



sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Joutsjärvi Nokki Extreme Trail


Tämä viikko olikin palauttava viikko. No, ainakin alkuviikko palauteltiin.

Maanantaina oli ansaittu lepopäivä joten siis Bodycombattiin ! Sai kroppa vähän lisää liikkuvuutta.
Tiistaina sain yllätys yllätys työkaverini mukaan aikaiselle aamulenkille. Mulla oli vuorossa tunti peekoota joten se sopi hyvin kaverinkin vauhtiin. Käytiin Porin metsässä nauttimassa kosteasta aamukelistä. Kummasti kyllä virkisti, pitää ottaa tavaksi tuollaiset aamuherätykset !
Aamulenkki taisi vaikuttaa positiivisesti sillä illalla tuli pestyä yksi ikkuna...vuoden ensimmäinen klasinpesu, jee !
Keskiviikko oli lepopäivä ja koska aurinko paistoi täysillä vielä illallakin,  tein Martan kanssa vähän pidemmän mettälenkin. Mieli olis tehnyt juoksemaan mutta hyvähän se on pitää kiinni lepopäivistäkin.
Torstaina vuorossa tunti peekoota.Suuntasin Yyterin metsiin ja melkein flow iski kun en olisi millään kääntynyt takaisinpäin. Tosi kutsuvia nuo luikertelevat polut.





















Kaikkihan sen tietää että metsän mättähällä mieli lepää...

Perjantaina oli treffit Massilla. Siellä en ole oikeastaan juoksemassa käynytkään. Sieltä löytyi juurikin sopiva mäki päivän aiheeksi. Tosi pitkä ja loiva. Alkuverryttelyn jälkeen mäkivetoja muutaman kerran, kävellen alas ja taas ylös. Jokaisen vedon lopussa kyllä hyytyi ja hyvä että pääsi mäen päälle...
sykkeet nousi hyvin mutta kyllä sitten nopeasti laskikin. Lyhyt ja tehokas treeni siis. 
Tuollaisia pitkiä ja loivia mäkiä ei pahemmin ole repertuaariin kuulunut, olen kuvitellut että mitä jyrkempää niin aina parempi mutta tänään ymmärsin kyllä tuon eron.

Sunnuntain pitkä lenkki siirtyi viimetipassa lauantaille. Kullaan  Joutsijärvellä oli mukava pieni tapahtuma Joutsjärvi Nokki Extreme Trail. Järjestäjänä paikallinen suunnistusseura Not-OK PKS SK.

Reitti kiersi Joutsijärven ympäri, 27,5 km mutta mittariin tuli kyllä 29 km. Aikaa meni n.viisi ja puoli tuntia. Tauot kun ottaa pois niin juostiin se nippanappa alle viiteen tuntiin. Osallistujia tässä tapahtumassa oli parisenkymmentä. Minä lähdin matkaan kolmen pintakaasuttelijan kanssa. Reitille mahtui sorateiden pätkiä, neulaspolkua, kivikkoa ja juurakkoa, pitkospuita ja pari vedenylitystäkin. Keli oli aurinkoinen, ei tuullut ja polut olivat pääosin  kuivia...muutamissa kohdissa vähän jäätä mutta nekään ei oikeastaan olleet edes liukkaita. Minua oltiin maaston haasteellisuudesta varoiteltu mutta mielestäni reitti oli mainio. Viimeisellä parilla kilometrillä oli tosi teknistä alustaa, pelkkää juurta ja kiveä. Mutta sekin tuntui kovin tutulta. 




Tämänpäiväinen lenkki oli tosi hyvä treeni Karhunkierrosta ajatellen. Olen tyytyväinen että lähdin mukaan sillä olin tosiaan jo päättänyt etten lähde, mutta perjantai-illalla kuitenkin muutin mieleni.
Paikatkin kesti hyvin vaikka viimeisestä noin pitkästä lenkistä on aikaa jo puolivuotta. Viime sunnuntain 16 km oli tämän talven pisin. Ehkä viimeisellä parilla kilsalla rupesi tuntumaan pohkeissa ja takareisissä enemmän. No, varpaat oli kyllä hellinä. Ilmeisesti salomonit ei tunnin-parin pidempiä reissuja siedä. Pitää hommata numeroa isommat...
Vaikka tapahtuma oli pieni ja matka haastava niin mielestäni järjestelyt olivat onnistuneet. Toivottavasti tapahtumalle saadaan jatkoa.


Sunnuntaina taas palautellaan.






sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Viikon treenailut..


Maanantaitreeni peekoota taas, mikäs siinä sillä vieläkin on jalat pökkelöä. Mutta kun tuonne metsään taas suuntasi niin kyllä teki hyvää, siis mieli ja kroppa kiittää !
Tiistaina olin jo menossa töistä suoraan Katinkuruun mutta jatkoin matkaa kotiinpäin ja poikkesin matkan varrella  Lomakylän tienpieleen ja suuntasin metsään.
Vähän peekoota ja siinä välissä pätkä kovemmalla sykkeellä. Mukava päästellä polkuja pitkin, vaihteeksi vähän pehmeämpää alustaa kintuille.
Keskiviikko ja torstai pakkolepoa kun sattui työreissu kohdalle.
Paripäivää junassa istuminen ei onneksi ihan tukkinut paikkoja,
Perjantain treeni oli alamäkivetoja. Alamäkitekniikkaa en olekaan ennen treenannut, onhan se myös itselle kaikkein vaikeinta juurikin nuo alamäet. Mieluummin kipittelen  ylämäkiä  kuin opettelen juoksemaan alamäkiä. Tänään treenattiin ihan loivassa alamäessä jotta pystyi myös juoksemaan niitä ilman että päätyi nokalleen. Ei ihan helppoa kun tahtomattaan jarruttelee siinä vaiheessa kun vaan pitäisi rennosti päästellä...
Vaikkakin Rukalla kyllä välillä jopa möyritään alamäkiä niin en yhtään epäile ettei nämä harjoitukset olisi hyödyllisiä.

Tässä vaiheessa hiipi mieleeni epäilys että olenko taas jättänyt olennaiset mäkijuoksut liian vähälle !
Tekosyyksi voisi heti heittää jäisen alkuvuoden, ei oikein ole ollut järkeä lähteä mäkiin ilman nastoja. No nastatkin tietty on mutta jotenkin on vaan odotellut parempia kelejä...

Lauantaina piti olla lepopäivä.
Sattuneista syistä tämän vuoden Karhuviesti jäi väliin.
Löysin itseni sitten Ruosniemen metsästä polkujuoksulenkiltä....liki 1,5 tuntia osin itselle uusissa maisemissa.  Koko päivän jatkunut sade loppui juuri parahiksi, sateesta johtuen keli oli taas mitä mahtavin. Happea riitti. Eipä mennyt sadepäivä hukkaan...olishan sitä voinut siivotakin mutta ei kait se ole mitenkään pakollista :)
Sunnuntaina ohjelman mukaan pitkä lenkki. Pari tuntia kakkostien vartta. Hakemallakaan ei vielä näkynyt ojanpielissä mitään keväänmerkkejä. Muutaman kuvan sain napattua, niissä ehkä näkyy keväisen harmaa keli ja rapaset tossut.






































Nyt pitäis vielä vääntäytyä lattialle venyttelemään viikon jumit pois..




maanantai 27. maaliskuuta 2017

Porijuoksu

Kestävyyttä pintakaasulla





Maanantaina pidin oikein lepopäivän, kannatti ladata akkuja viikolle...
Tiistaina oli tunti peekoota matalalla sykkeellä.
Keskiviikon kohokohtana pyramidiharjoitus. Se tehtiin stadionilla mikä oli ihan hauskaa vaihtelua.
Pk1:sta aloitettiin, siitä jatkuen muutaman kierroksen välein ylöspäin. Sykkeen ollessa 160 rupesi jo hapottamaan joten kierrokset jäi kahteen. Sen jälkeen olisi pitänyt saada syke vielä aivan huippuunsa, mutta en saanut sykettä nousemaan kuin juuri ja juuri 164:een ja sekin otti koville. Siitä oli sitten lähdettävä tasaisesti alaspäin. Kova oli treeni.
Torstaina taas ihan matalalla sykkeellä tunti. Suuntasin illemmalla Yyteriin päin ja vahingossa päädyin rannalle auringon laskiessa...
Perjantaina lepopäivä. Jep, kahvakuula siis vuorossa pitkästä aikaa. Siinä jalat oli jo hieman happoset, varmaan viikon treenit painoi.
Lauantain treeni peekoota ja 200 m vetoja.
Nyt uskalsin jo siirtyä kevyempiin lenkkareihin ja jätin jopa toiset hanskat pois...päivä oli tosi aurinkoinen ja siksikin erittäin keväinen. Onneksi olin vielä päätynyt windstoppereihin sillä tuuli oli aika jäätävä...
Sunnuntaina vaihdoin pitkän pk-lenkin kevään ensimmäiseen kisaan!

Porijuoksu 9,1 km. En olekaan kyseisessä kisassa ennen ollut, muutamia kertoja kyllä suunnitellut mutta katsellut juoksijoiden kovia aikoja niin on ruvennut jänistämään.
Nyt otin omia jäniksenkorvia juuresta kiinni ja lähdin mukaan. Aurinko pilkotti jo mukavasti ja lämpöasteita n. 7. Tuuli jonkinverran mutta pukeutuminen osui ihan nappiin. Olisi ollut kurjaa juosta talvitamineissa.

Lähtö oli reipas ja jo hetken luulin ettei tästä taida tulla mitään. Kun pari kilsaa oltiin menty rupesi meno olemaan tasaista. Onneksi takaani tuli vielä edes muutama muukin, en tippunut heti viimeiseksi. Sykemittarin vauhti vaihteli 5,36 -6,00. En täysin luottanut lukemiin mutta olin ihan tyytyväinen ja katsoin etten liian lujaakaan menisi ettei happi loppuisi liian aikaisin...

Alkumatka oli asfalttia kevyenliikenteen väyliä ja tiensivua pitkin. Jonkinverran tuulikin. Puolen välin jälkeen käännyttiin Katinkurun tutulle reitille, soratietä loppupätkä. Viimeisen kilsan tuli takanani reippaat juoksuaskeleet ja ajattelin etten kyllä ohitse päästä. Aikalailla lopussa olevan loivan mutta pitkän ylämäen jälkeen kiihdytin vauhtia, senverran mitä pystyin eikä hemmo ohitse tullut!

Maaliin pääsin ajassa 51,02 ja keskivauhti oli 5,36. Olen oikein tyytyväinen. Oli hyvä juoksu.


Illemmalla oli pakko lähteä Martan kanssa kävelylle sillä etureidet oli kyllä aivan jumissa. Pari tuntia jo auttoi vähän..






Kintut on edelleen aika juntturassa, taitaa perjantain kahvakuula olla syypäänä...



sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

No nyt tulee tulosta..


Ajattelin laittaa kerralla treenit kuntoon nutsia varten joten päädyin ns. kvartaaliin....
Minulle räätälöitiin siis henkilökohtainen juoksuohjelma 3 kuukaudeksi. Alunperin tarkoituksenani oli saada enemminkin apuja ja tukea ravintoasioihin. Treeni tulisi siinä ohessa. Lähinnä juoksu voisi Nutsissa kulkea vähän helpommin ja ehkäpä pikkasen paremmalla ajalla.
No, nyt on tavoitteena "merkittävä vauhti- ja aerobisen keston parantaminen"
Jep.

Maanantaina kävin metsässä 10:n lämmittelylenkillä tiistain testiä ajatellen.
Tiistaina oli testijuoksu jossa selvitettiin sykerajoja. Pk /vk-vauhdit... Testi meni odotettua paremmin, ei kuolo korjannut. Lopussa jalkoja kylläkin hapotti sillain niinkun sopivasti.
Keskiviikkona lepoa joten päädyin combattiin. Uusi ohjelma oli rankka ja hikinen mutta eilen varmaan lähti karstat kintuista sillä jalka nousi tosi kevyesti.
Torstaina peekoota matalalla sykkeellä. 49 minsaa ja keskisyke 130. Kilsoja ei siinä pahemmin kertynyt enkä ole ihan varma oliko edes hikikään.
Perjantaina peekoota ja muutama 200 m veto ja päälle peekoota. Nyt kyllä tuli jo hikikin.
Lauantaina oli lepopäivä joten Martta pääsi lenkille. Olimme varhain aamulla lähimetsässä aivan upeassa auringonpaisteessa. Olisin voinut vaan istua kannonnokassa ja nauttia auringosta, Martta kutenkin pomppi edestakas ja ylösalas kuin mikäkin kenguru :)
Sunnuntaina vuorossa viikon pitkis. Peekoota 128 keskisykkeellä 95 minuuttia. Matkaa ei tuolla vauhdilla kertynyt kuin 11,4 km.
Olin jo aamulla aikaisin liikkeellä. Keli mitä upein, aurinko paistoi täysillä eikä tuullut. Pakkasasteita taisi olla n. 3, mutta aurinko lämmitti juuri sopivasti.





Mulla on ollut hieman haasteellisia lenkkejä vilkkaan vatsani takia. Nyt kokeillaan olla ilman leipää kaksi viikkoa. Siinä on heti sellainen positiivinen asia kun joutuu miettimään mitä söisi niin jää turha puputtaminen pois. Leipää on siis erittäin helppoa pistellä mennen tullen kun mieliteko tulee...

Nyt sunnuntain pitkän lenkin seurauksena totean että viikko ilman leipää on positiivisesti yllättänyt. Eipä tullut pitstoppeja tänään..

Pidän hirveästi leivästä ja olenkin kuvitellut etten voi olla ilman sitä. Enemmän on tällä viikolla nyt sitten joutunut miettimään mitä sen leivän sijasta söisi. Se taas on auttanut painonhallintaa kun ei ole heti heittänyt heikkona hetkenä leipää nassuun.

Tänään heräsin ajoissa ja tein samantien aamupalan että se ehtisi vähän sulaa ennenkuin lähtee lenkille.  Kaurapuuro ja kuppi kahvia. Lenkin päälle sitten normaalisti olisin varmaan tehnyt parit voikkarit kahvin kera. Nyt pistin kippaan purkin rahkaa, banaanin ja mysliä. Vähän tönkköä mutta sitten muistin että kaapissa on myös mehukeittoa, välipalasta tuli oikein hyvää ja varmaan juuri sellainen kuin pitikin...luulisin.

Palauttavaa proteiinia jne....
Tänään tosiaan aurinko paistoi täysillä jo aikaisin aamulla. Ei edes tuullut mikä on harvinaista. Suuntasin siis peekoolle nauttimaan aamusta. Siellä olisi vierähtänyt enemmänkin aikaa mutta tarkoitus lähteä uudemman kerran vielä Martan kanssa joten maltilla mentiin.

"Yyterin portti"
Kräsöörannokassa


Eipä ollut huonot lenkkimaisemat tänäänkään.


sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Juoksukaverikirja

Marika, Run like a moose-Hirveetä menoa-blogista pisti mulle tällaisen haasteen, Juoksukaverikirjan.
Alunperin taisi olla Takomorunnersin haaste. Eihän tällaisia kaverikirjoja olekaan täytelty vähään aikaan. No vähän piti miettiä vastauksia mutta jotain sain aikaiseksi.

Kuka olet:
Olen Kirsi, äiti neljälle lapselle ja mummu kahdelle pikkuiselle.
Missäpäin vaikutat:
Porissa, tarkemmin Meri-Porissa.
Lempiruokasi:
Vaikea sanoa mikä olisi ylitse muiden..kala; lohi, paistetut silakat, ahvenfileet. Peuranpaisti, nam. Yksinkertainen kotiruoka.
Mitä harrastat:
Yritän liikkua niin että sitä voisi kutsu harrastamiseksi. Juoksu, pyöräily vaikka se onkin jäänyt vähemmälle viimeaikoina. Ryhmäliikunta; BodyCombat, kahvakuula tärkeimmät. Combat on aivan ykkösjuttu.
Villasukkien kutominen. Metsä kaikissa muodoissaan..
Mikä on lempilajisi;
Juoksu tietenkn, Combattiakin pitää saada säännöllisesti.




Minkä merkkinen juoksukenkä olisit;
Minulla on ollut monia erimerkkisiä tossuja mutta taitaa Nike viedä voiton, tuttu, taattu ja turvallinen. Tällä hetkellä kyllä kulutan eniten Salomonin maastotossua.
Kerro lempparikisasi jos sellaisia on;
Forssan Suvi-ilta oli mahtava kokemus, järjestelyt olivat upeat ja miltei koko kaupunki oli mukana kannustamassa kisan varrella. Juoksin siellä puolikkaan. Ihmettelin alusta alkaen sitä ihmismäärää. Yyterin maratonkisoihin verrattuna se oli sanoinkuvaamatonta. Forssassa olen juossut myös tyttäreni kanssa kun hän juoksi ensimmäisen puolikkaansa, sekin oli ainutlaatuista.
Ensimmäinen täysmaraton Tampereella. Juoksun jälkeen oli hyvä olo ja sellainen fiilis että voisi tehdä sen uudestaankin. Tampereen reitti ja järjestelyt olivat myös minun mieleeni.
Nuts Karhunkierros viime vuonna oli myöskin mieleenpainuva kokemus, 33 k sisältäen mm. Pienen Karhunkierroksen, rankka kisa mutta aivan upea kokemus.

Vasemmassa kuvassa Kolin maisemia ja oikealla Kuusamoa





Mikä on paras juoksutuloksesi;
Puolikas Yyterissä 2.12.14, maraton 5.16.15, Nuts 33k jotain päälle 6 ja Kolilla Vaarojen maraton yli 9..aina siis vaan ajat paranee...
Mikä on mieleenpainuvin liikuntahetkesi;
Pyrin juoksemaan paljon poluilla ja metsässä. Sieltä saa joka kerta mahtavia kiksejä upeista hetkistä ja fiiliksistä ja maisemista , tunteista ja tuoksuista.
Mitkä ovat vahvuutesi liikkujana;
Veikkaisin että kestävyyttä löytyy, kunhan ei ole liian kova vauhti...
Entä heikkoutesi;
Vatsa.
Mukavuudenhalu, helposti jää treenit väliin jos ei saa itseään ajoissa niskasta kiinni. Mutta toisaalta olen sitä mieltä että joskus pitää olla itselleen armollinen, vuorokausi ei saa olla jatkuvasti aikataulutettu.
Jos saisit lisätunteja vuorokauteen;
Haaveenani olisi läskipyörä. Harrastaisin mielelläni maastopyöräilyä jos tosiaankin olisi aikaa enemmän. Olen sellaista kokeillut, pojallani on kokoelma josjonkinlaista maastopyörää joten varmaan saisin sieltä vähän vetoapua. Jos sitä aikaa olisi enemmän.
Mitä haaveita sinulla on juoksun suhteen;
Olen nyt keväällä menossa Rukalle uusimaan 33 k:n Nutsia ja toivoisin pientä parannusta aikaan ja sitä että paikat kestäisivät sen paremmin. Polvet eivät viimeksi olleet ihan mielissään alamäistä.
Missä maassa haluaisit juosta;
Kyllä Suomessa riittäisi kisoja mielinmäärin.
Keksi itsellesi supersankarinimi seuraavaa juoksukisaa varten;
Olen kuulunut ryhmiin kuten Himohikiset ja Juoksujalat..välillä tuntuu että mitä pahempi keli niin aina metsästä löytyy joku Niemi..hhmm..Mettäpeikko..

Lauantai tuli taas vipellettyä ruuhkavuosien tyyliin mutta tänä aamuna ehdin jo lenkillekin. Kuopus oli mukana ja suunnattiin Yyteriin. Asteita oli nolla mutta rannalla oli kyllä jäätävä tuuli. Kymppi saatiin sentään täyteen.
Keli oli edelleen paikoitellen tosi jäinen, ehkä se ensiviikolla tulisi jo kevät. Lämpöä on luvattu ja aamulla rannalla näin kevään ensimmäiset joutsenet! Sehän on kevään merkki jos jokin.



maanantai 6. maaliskuuta 2017

Ruuhkavuodet






Mun lapset on jo kaikki aikuisia ja nuorinkin muutti juuri työn perässä muutaman sadan kilometrin päähän.
Kuitenkin välillä tuntuu että on sitten ihan ruuhkavuodet meneillään...
eilinen sunnuntai oli hyvä esimerkki normipäivästä, siis kun aamulla katsoo ulos ja toteaa päivästä tulevan upea ulkoilupäivä. No lauantai siis muutettiin kuopusta, siihen meni se aurinkoinen päivä. Toinen tytär pyysi kyläilemään sunnuntaina. Kas ja anoppi soitteli että hänkin on saanut kutsun, pääsiskö kyydillä. Lähdin Martan kanssa aamulenkille että päästään ajoissa liikkeelle. Kas, taas soitti yksi mummu, pääsiskö samalla kyydillä kauppaan. Sitten soitti työkaveri että lähteekö Martta lenkille koirakaverin kanssa...harmi että oltiin jo liikkeellä. He poikkesi sitten sen verran että koirat pääsi hetkeksi kisailemaan. No sitten kyläreissuun, Venla on juuri täyttänyt 6 kk joten ihan hienoa käydä vierailulla. Sieltä kun lähdettiin haettiin se toinen mummu kaupasta kyytiin.
Kotona pistin heti lenkkikamat niskaan ja ruuan uuniin. Pääsisin vielä auringonpaisteeseen juoksemaan.
Kas, sitten soitti esikoinen jotta olisko meillä kaffetta...no he tulivat sitten 2 veen kanssa kyläilemään.
Sain ruuan jo poiskin uunista kun vasta pääsin ulos. Sain kyllä loppujenlopuksi ihan hyvän
lenkin aikaiseksi. 1,5 tuntia peekoota, metsäpolkuja pitkin Yyterin rannalle. Aurinko paisteli puunlatvojen takana upeasti. Sen verran nopsaan aurinko sitten laski että kun rannalle ehdein niin aurinko oli jo laskenut taivaanrantaan.
Niin ja viikonlopusta puuttui vielä yksi lapsi...
Niin ja mitähän tulevaisuus tuo tullessaan...nyt on vasta pari vanhusta ja kaksi lastenlasta...

Tänään otin sitten uusiksi. Heti kun pääsin töistä kotiin lähdin lenkille ja ehdinpä hyvinkin näkemään auringonlaskun. Tein rannalla muutaman mäkivedon joten ihan hyvä lenkki tänäänkin tuli, vaikkakin vähän eilistä lyhyempi. Yyteristä löytyy kyllä hyviä mäkiä, ei ihan heti tarvitse pidemmälle lähteä.



























Kuopuksen muuttokuorma matkalla

Kaksi pientä elefanttia marssi näin, suorinta tietä Vaasaan päin..
koska matka oli pitkä niin pyysivät he mukaan yhden kaverin..
kolme pientä...

Rupeaa pieni treenipaniikki iskemään. Nutsilta tuli jo postia että eipä enään kun 12 viikkoa lähtöön!
Ai kauheeta...