tiistai 23. toukokuuta 2017

Leijona 2017


On tainnut jo tulla tapa näistä "naisten viikonlopuista"...
tällä kertaa Naisten Valmiusliitto järjesti Nasta-harjoituksen Panssariprikaatissa Hattulan Parolannummella. Leijona 2017 oli tähän mennessä suurin naisten valtakunnallinen valmiusharjoitus, Naisia oli kouluttautumassa reippaasti yli 400 ja siihen vielä jonkin verran järjestäjäpuolella olevia henkilöitä. Kuten usein ennenkin, muistaakseni liki 200 naista ei yrityksistä huolimatta päässyt mukaan.

Naisten Valmiusliitto ry on valtakunnallinen yhteistyöjärjestö, joka on perustettu 1997. Liitto yhdistää 10 naisten vapaaehtoista maanpuolustus- ja turvallisuustyötä tekevää jäsenjärjestöä, joissa toimii n. 144 000 naista. Liiton tarkoituksena on kehittää naisten turvallisuuteen ja varautumiseen liittyviä valmiuksia koulutuksen kautta sekä lisätä naisten mahdollisuuksia toimia poikkeusoloissa yhteiskunnan hyväksi. Liiton toiminta ei ole sotilaallista.

Toukokuun alussa pakattiin kassiin monenmoista tarpeellista kamaa, onneksi saimme etukäteen listan tarvittavista. Kaikenlaista perusjuttua, lisäksi jo tutuksi käynyt vaikkakin oudolta kuulostava  avaruuslakana, myös puukko, otsalamppu yms. Paikanpäältä sai sitten muut kamat, makuupussista sadevarusteisiin asti. Olimme maastotaidot kurssilla joten varusteet oli sen mukaiset, telttamajoitus ei kaipaa meikkipussia eikä pyjamaa..
Ilmoittautumisen jälkeen marsittiinkin sitten varustevarastolle hakemaan kamppeita. Makuualusta, makuupussi ja valtava reppu joka täyttyi vaatteista. Siihen reppuun piti sitten saada mahtumaan kaikki mitä luuli tarvitsevansa viikonloppuna, omalle repulle ei matkan varrella ollut asiaa. Kyllä se vähän rajoitti että se rinkka oli tietenkin rajallinen ja aika painavakin lopulta ja sen piti itse jaksaa kantaa. Reippaasti sitten kamat niskaan ja ensimmäiseen sulkeisharjoitukseen ja kohti ruokalaa.




Matkalla Sokeritopalle
Juhalllisten avajaisten jälkeen oli vähän luentoa ja taas ruokalakäynti ja sitten ruvettiin siirtymään maastoon. Meidän maastokurssilla oli 33 naista ja kouluttajat päälle.  Kolmiriviin järjestyttiin, rinkat selkään täpötäyteen ängettyinä, painoi muten sitten jonkinverran, sitten marsittiin kohti maastoleiriä.
Leiripaikka oli vajaan kilometrin päässä. Paikan nimi oli Sokeritoppa ! Paikan päällä taidettiin alkajaisiksi pystyttää sissi- ja puolijoukkueteltta. Myöhemmin pystytettin vielä toinenkin sissiteltta. Sitten mietittiin erilaisia sijaismajoituksia maastoon, miten saat itsesi suojaan jos joudut yllättäen esim. yöpymään maastossa, erilaisissa olosuhteissa. Ensimmäinen haaste tulisi olemaan ulkona yöpyminen.

Kevät on ollut kylmä ja epävakainen mutta kuinkasollakaan tänä viikonloppuna oli aivan upea ilma, ei satanut vettä eikä luntakaan! Yöllä lämpötila jonkin verran laski mutta oli vielä lämpöasteiden puolella. Toinen yö oli kylmempi, pakkastakin oli.


Aamutunnelmaa taivasalla






















Hyvää huomenta...




Yhteistyöllä hommat hoituu


Nuotiolla ja tranglialla valmistettiin iltapalaa ja ruvettiin viimeistelemään aikaisemmin aloitettu
ja väliaikaismajoituksia, yöpymispaikkoja. Osa teki oikein kunnon poteroa ja havupeitettä, laavua tai muunlaista suojaa puista ja havuista. Osa levitti makuupussinsa taivasalle suojaisaan paikkaan. Kuten mekin. Teltassa ei tainnut yöpyä kuin ihan muutama.
Armeijan makuupussit on hyviä ja lämpimiä, nallekerraston kuitenkin puin päälleni ja villasukat. Makuupussissa oli vain pieni kurkistusaukko, se piti pitää pienenä sillä sen verran tuuli ja juurikin siitä aukosta sisään..uni ei oikein meinannut tulla ja lopulta olin vähän epävarma olinko nukkunut oikeastaan ollenkaan..ilmeisesti silti olin koska en ollut kuullut naapuripussista kuuluvaa kuorsausta...
Tähtitaivas oli hieno, yllättävän valoisaakin oli..elämäni ensimmäinen ulkona vietetty yöni, siis ihan taivaan alla. Lapsena ollaan tietty telttailtu mutta ei niitä lasketa. Oli ihan exstriimiä.
Aamulla nuotiolle kömpi ihan tyytyväisiä naisia, suurimmalla osalla oli ensimmäinen ja ainutlaatuinen kokemus nukkua ulkona.
Seuraava extremejuttu tulikin sitten vedenylitysharjoituksessa heti aamulla. Listalla oli siis lukenut myös uimapuku. No, konkreettisesti siis näytettin ja opeteltiin miten täysinäinen rinkka kelluu
vedessä ja sitä voi siis tarvittaessa käyttää lauttana. Reppu jätesäkkiin niin johan kellui hyvin ! Suurin osa naisista uskaltautui veteen polskimaan rinkkansa kanssa. Myönnetään että minä olin yksi rannalle jääneistä jänishousuista...tekosyynä tietty tulevien kisojen takia pelko että tulee kipeäksi. Mitään lämmintä suihkua tai saunaa ei siis ollut tarjolla. Aurinko onneksi rupesi lämmittämään. Vesi taisi olla jotain neljäasteista...
Lauantaina oli muutakin koulutusta tarjolla, taas tehtiin kiehisiä ja opeteltiin halonhakkaamista, sai kokeilla vähän erilaisia kirveitä. Sytytettiin nuotio, tuluksilla tai korkeintaan yhdellä tikulla. Siis jos nuotio ei ole hyvin koottu niin yhdellä tikulla ei ole mitään virkaa. Opeteltiin kartan lukua, kompassin käyttöä ja tehtiin myös suunnistusharjoitus. Myöhemmin oli vielä ensiapukoulutusta. Illalla päästiin sotkuun illanviettoon, paikalla oli ihan bilebändikin. Veikkaan silti että väsyneimmät tyypit olivat juurikin me maastokurssilaiset. Meidän tuoksukin oli suoraan metsästä, höystettynä nuotiolla..eihän me nyt missään suihkussa oltu ehditty käymään. Ensimmäinen suihkukäynti oli silloin kun lähdettiin kotiin...

Kartanlukua

Ollaankohan kartalla ?


Nuotio syttyi pienen puuhastelun jälkeen hyvin..


Toinenkin yö vietettiin ulkona, osa siirtyi telttaan sillä oltiin luvattu vähän kylmempää yötä. Minäkin siirryin puolijoukkuetelttaan, samalla pääsin myös kipinävahtiin. Se on aina vähän jännittävää sillä pelkään että jos tuli kuitenkin sammuu tai jos pistää liikaa puita ja tulee liian kuuma. No hyvin se taisi minun vuoroni mennä. Paremmin kyllä nukkui tämän toisen yön. Seuraavana aamuna meillä oli aikainen herätys ja aamupala, sillä olimme saaneet käskyn purkaa leiri paljon aikaisemmin mitä alunperin pitikään. Mutta onhan se fakta että naiset hoitaa homman! Olimme jo valmiina leiri purettuna ja pakattuna puolitoistatuntia aikaisemmin kuin olisi tarvinnut!

Viikonloppu oli tälläkin kertaa erittäin onnistunut. Uusia juttuja opittiin ja itsensä löysi siis taas yllättävistä paikoista. Ryhmässä paljon upeita, rohkeita, samanhenkisiä itsensä likoon laittavia naisia, eri-ikäisiä ja varmaan erilaista syistä mukana. Oli aivan mahtavaa.



Viikonloppu oli minullekin sopivassa kohdassa kevättä, kolmen päivän irtiotto tiiviistä treenikaudesta  ja hektisestä arjesta. Raitista ilmaa ja endorfiinejä taas pitkäksi aikaa.

Seuraavaa odotellen!

PS. Osa kuvista muiden maastokurssilaisen ottamia.

tiistai 16. toukokuuta 2017

HCR2017

Ensimmäinen HCR-juoksuni. Suomen suurin puolimaraton, oma lähtöryhmäni oli vasta kahdeksas, ruskea lähtö ja sen jälkeenkin taisi olla vielä pari ryhmää. Tavoiteajaksi olin määrittänyt 2.11 kuten myös juoksukamuni, pääasia että startattiin yhdessä. Oltiin matkassa Välimatkojen bussilla, tosi kätevää. Ei tarvinnut kun istua bussiin niin kaikki hoitui, numerot oli jo valmiina odottamassa autossa. Kotiin lähdettiin kun viimeisetkin oli tulleet maaliin ja käyneet suihkussa. Muutenkin oli kiva kun oli bussillinen samanhenkistä porukkaa.

Hämmästelin kyllä hieman sitä että jos tapahtuma on suurin niin sitä ei kyllä havainnut. Ehkäpä ensimmäisissä lähdöissä oli tiiviimpi tunnelma, koska lähdöt olivat porrastetut 10 minuutin välein ei tullut mainittavia ruuhkia mikä tavallaan oli hyvä. Expo sulkeutui jo kahdelta joten siellä ei kauaa ehditty kiertelemään. Onneksi ehdittiin tehdä kuitenkin jotain ostoksia! Mun mukaan tarttui aivan ihastuttavat värikkäät juoksutrikoot. Osallistujat saivat makean oranssin juoksupaidan joten ainakin väriä luvassa seuraaville juoksulenkeille! Sehän on fakta että treenit kulkee paremmin pirteissä kamppeissa..

Valkku määritti mulle tavoiteajaksi 2,05. Keskari olisi 5,55. 
Ensimmäiset pari kilsaa mentiin tosi hitaasti ruuhkassa. Ohituspaikkoja ei ihan helposti löytynyt. Pikkuhiljaa ruuhka helpotti ja pääsi jatkamaan omalla vauhdilla. Päätin heti alkuun etten orjallisesti seuraa kelloa, sykettä enkä vauhtia. Mentiin siis ihan kropalla ja keuhkojen kapasiteetilla. Kympin kohdalla tarkistelin aikaa. Meno oli ihan hyvän tuntuista. 
Aurinkokin paistoi yllättävästi, kuinka saattuukin että näihin tapahtumiin aina osuu upea ilma. Ei nyt kuitenkaan ihan hellejuoksuksi alkanut, onneksi.
Olin suorittanut tankkauksen sokerimehulla ja irtokarkeilla...uusi juttu mulle mutta tuntui toimivan. Energiaa riitti. Juomapisteillä otin 2-3 powerbarin palluraa ja vettä. 
Reitti oli tosi kiva, monipuolista alustaa ja hienoja maisemia. Uusia maisemia mulle joten ei ihan vielä osaa hahmottaa missä mentiinkään, jokatapauksessa reitti oli juoksussa ehkä parasta.
Kamun kanssa siis lähdettiin yhdessä, sovittiin kuitenkin että molemmat tekevät ihan oman juoksunsa. Jälkimmäisen kympin taidettiin kuitenkin juosta yhtämatkaa, hävisin sitten kamulle 2 sekuntia..juoksu meni kuitenkin sellaisella vauhdilla ettei pahemmin jäänyt kirivaraa maalisuoralle. Loppujen lopuksi sain oman enkkani tehtyä, 2.10 tasan oli aika. Ilman alun hidasta etenemistä ruuhkassa olisi saattanut 2-3 minuuttia tippua pois. No onpahan sitten seuraavalle kerralle tavoitetta !


Olo oli juoksun jälkeen hyvä, siis sellainen että se tehtiin mitä voitiin. Ei ollut tarkoitus juosta itseään esim. ensiaputelttaan toipumaan...Keskisyke oli 149 ja keskari 6,09. Olen tyytyväinen.
Puhelin ei ollut matkassa joten kuvia ei tullut otettua, harmillista. Maalissa sai mitalin kaulaan, pienen etsiskelyn jälkeen löysimme myös alkoholitonta kuoharia, se maistui hyvältä ! Myös holitonta olutta saimme ja vähän jotain muutakin evästä. Suihkun jälkeen oli olokin jo freesimpi. Kotona olin vasta puolenyön aikaan, ilmeisesti kierroksia vielä riitti sillä ei meinannut uni tulla lainkaan.

Seuraavana päivänä tein aktiivista palauttelua puutarhatöiden merkeissä. Kerrankin oli aikaa ja aurinkoa että pääsi pihahommiin. Haravoin Martan kanssa mikä oli välillä hieman haasteellista.

Pientä lenkkiä kävin eilen kiertämässä, fyssari käsitteli tänään kinttuja. Oli muuten aika tönköt, huh.

Nyt alkaakin sitten viimeistely Nutsille. Viime hetken tilaus lähti Sportamoreen...Gaiterit on hommattava.


keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Paras juoksumuisto


Jokin aika sitten eksyin Takomorunnersin sivuille ja ne vaikuttivat kiinnostavilta. 

Takomorunners on juoksijayhteisö, jonka tavoitteena on kannustaa kaikentasoisia juoksijoita liikkumaan yksin ja yhdessä. Takomorunners järjestää yhteislenkkejä, toimii mainosyhteistyössä juoksukisojen kanssa, testaa tuotteita ja vaikuttaa somessa ja blogimaailmassa. Takomorunnersin kautta voit löytää tietoa tapahtumista ja tuotteista, uusia juoksukavereita ja motivaatiota harjoitteluusi.

Minusta on hienoa että tuolla vaikuttaa siis aivan tavallisia, kaikenikäisiä ja tasoisia juoksuun innostuneita tyyppejä. Moni on vasta aloitellut juoksuharrastustaan ja kirjoittelee aiheesta Takomorunnersin bloggaajina. Kynnys on matalalla hehkutella omia tavoitteitaan ja onnistumisiaan. Joten siellä olen nyt minäkin. Takomorunnersin blogeja seuraamalla kyllä saa uutta virtaa omaan harjoitteluun. Viimeisin Takomon kirjoitushaaste on kirjoittaa parhaasta juoksumuistostaan. Otin siis siitä kopin ja kerron myös teillekin..

Ehdottomasti parhaat muistot ja fiilikset on viimevuoden Nuts Karhunkierrokselta. Juoksin siellä lyhyimmän matkan, 33 + kilometriä. Aikaa meni about 6,5 tuntia mikä sinällään on merkityksetöntä sillä silloin ei niin ajatellut sitä aikaa mitä siihen kului.


Kisa oli ensimmäinen polkujuoksukisani. Minulla nyt sattuu olemaan yksi ystävä joka on näitä polkujuoksukisoja kiertänyt jo enemmänkin ja sai taas kaverini ja sitten siis minunkin houkuteltua mukaan.  Häneltä on sitten saanut myös kullanarvoisia vinkkejä ja treeniapua Nutsille.


Eräs "Polkuguru" jolta kyselin neuvoja harjoitteluun antoi myös erittäin hyviä ohjeita. Se jäi mieleen että ensin taisi paukkua selkä, sitten pohkeet ja sitten reidet...en nyt ole ihan varma järjestyksestä mutta näistä johtuen panostin myös lihaskuntoon. Eikä noista vaivannut kisan aikana mikään paikka. Ainoastaan polvet olivat heikoilla loputtomissa alamäissä. Alamäkiä riitti ja olivat kyllä haastavia. Viimeinen kymppi oli jo aika vaivalloista etenemistä.

Valmistautuminen tähän kisaan oli tosiaan varusteiden ja muiden asioiden kannalta moninaista, kroppa pistettiin kuntoon päästä varpaisiin. Tietenkin loppusuoralla oli taas tuttu tunne että eihän sitä ole edes kunnolla treenattu ! Piti oikein laskea kilometrit ja olin siinä vaiheessa ihan tyytyväinen, jotain on tehty. Mäkijuoksua olisi kyllä pitänyt treenata enemmän...

Olimme varanneet mökin jossa asusteli sitten muitakin kisailijoita. Henkinen tuki tuli sitten viimeistään sieltä, jo kisojen konkareilta! Kävimme myös fiilistelemässä kun pisimmän matkan juoksijat tulivat ensimmäiselle huoltopisteelle. Meidän reissu alkoi sitten aamulla kun keräännyimme busseille joilla päästiin kisapaikalle. Siinä vaiheessa taisi jo jännittääkin. Päivä oli yllättävän lämmin joten nestetasapainosta piti huolella huolehtia. Lähdössä oli mahtava meininki, musa soi ja jännitys ihan kihelmöi ilmassa. Saimme jopa yllättäviä kannustajia matkan varrelle. Oli tosi mahtavaa kuulla matkan varrelta tuttujen kannustuksia.

Matkaan yritettiin lähteä maltilla. Maisemat olivat aivan mahtavia, aurinko paistoi ja kaikki juoksijat taisivat vaan hymyillä. Minusta tuntuu että minä ainakin hymyilin koko matkan, paitsi ihan lopussa niissä alamäissä..matkalle mahtui muutama soratien pätkäkin mutta pääasiassa polkuja, kivikkoisia ja juurakkoisia. Ylä- ja alamäkeä. Muutaman kerran tultiin alas miltei takaperin, köydestä kiinni pitäen. Varusteet olivat onneksi hyvät, ei tossukaan lipsunut. Keli oli onneksi kuiva.

Tuolla matkalla ei montaa juomapistettä ollut mutta kun ensimmäiselle päästiin niin se oli jotain aivan upeaa. Tarjolla oli juoman lisäksi keksejä, karkkeja, sipsejä yms. Minäkin maistelin sipsejä mitä nyt en uskaltaisi normikisassa suuhun laittaa mutta ai että ne olivat hyviä!

Juoksu oli täynnä hyvää fiilistä, mahtavia maisemia ja elämyksiä. Upeaa oli kun pääsi maaliin, poronkellojen kilkatus kuului jo kauan ennen maalisuoraa. Polvet ja varpaat olivat kyllä aika hellinä.

Seuraavana päivänä käytiin vielä fiilistelemässä Rukan huipulla, Valtavaaran takana näkyi Konttainen. Aika matka oltiin taivallettu. 
Varsinaiseen kisaraporttiin voi tutustua täällä NutsKarhunkierros2016





Tämän vuoden Nutsin reissu on 3 viikon päästä. Matka on sama. Kunto toivottavasti vähän parempi. Täsmätreeniä on ollut enemmän. Juoksu on ehkä helpompaa kun tietää reitin entuudestaan. Keli todennäköisesti tällä kertaa erilainen. Kuusamossa on lunta vielä montakymmentä senttiä. 

Lauantaina olisi HelsinkiCityRun. Eilen tein viimeisen herkistelyn ja sen alkaessa tuli taivaan täydeltä lunta..ihan hauskaa juosta toukokuussa lumisateessa. HCR:n jälkeen herkistellään sitten Nutsille. 



torstai 4. toukokuuta 2017

Uusi juoksukaveri

Mäntyluodon Kallostakin löytyi minulle uusia metsäpolkuja

Vapunpäivänä oli vihdoinkin kaunis ja aurinkoinen keli ja todella keväinen.
Lähdin kuopuksen kanssa aamusella pitkälle ja rauhalliselle juoksulenkille. Tavallaan viikonlopun pitkis siirtyi näin maanantaille. Pari tuntia mentiin matalalla sykkeellä, lopuksi minun piti treeniohjelman mukaan vetäistä 20 minsaa vauhdikkaammin ja sitten verrytellen loput. Piti ihan aurinkoisen päivän kunniaksi laittaa iloisen väriset trikootkin...
Tiistaina piti huilata sillä aamulla kävin konteistani taas fyssarilla. Keskiviikoksi oltiin sovittu treeni Porin metsään. Reipas lenkki ylämäkivoittoisella kuntopolulla. Ylämäet vauhdikkaasti, niitä mäkiä oli 7 kilsan reitillä muutamia...jotenkin tuo treeni otti koville. 
Torstaille ei paljon vaihtoehtoja ollut, vaan järkevästi ajatellen palauttava rento lenkki. Se olikin sitten tämän viikon viimeinen lenkki sillä viikonlopuksi on luvassa erilaista aktiviteettia ja vain naisten kesken...
Nyt sain aikaiseksi ottaa Martan mukaani juoksemaan. Hän olikin ensimmäistä kertaa mukana ja se sujui oikein hyvin. Kolmisen varttia matalalla sykkeellä joten vauhti ei ollut hurja. Martta innostui jopa paluumatkalla ihan kirmailemaan miltei vk-vauhtia . Innoissaan paineli eestaas ihan kun hepuli olisi iskenyt. Virtaa tuolla pennulla ilmeisesti on ihan tarpeeksi vaikka ruvettaisiin tekemään pidempiäkin reissuja. Puolessa välissä lenkkiä käytiin koirarannalla leikkimässä. Eikä sillä ollut edes väsy kun päästiin kotiin.


Ensiviikolla pitääkin sitten herkistellä HelsinkiCityRuniin...pitäisi ruveta miettimään mm. tankkauksia yms. Olen viime aikoina kärsinyt vatsavaivoista joten nyt pitääkin olla tarkkana miten tankkailee ennen juoksua ja sen aikana.

Vielä ei jännitä mutta kauhistuttaa että siitä kaksi viikkoa ja pitäisi lähteä Karhunkierrokselle. Vielä siellä on luntakin montakymmentäsenttiä, kuulemma.



sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Cooper-testi


Maanantaina jouduin arpomaan pitkään lähdenkö "Mikan Mielettömien Mailien" matkaan vai teenkö oman treenin, pk+vk+pk.
No päädyin mielettömiin maileihin, jo senkin vuoksi että saa vaihtelua treenipaikkaan ja muutenkin kivaa vaihtelua yksinjuoksemiseen.
Maanantain treeniksi siis muodostui nuo mielettömät kierrokset kuntoradalla. Radan pituuden arvioitiin olevan yksi maili. Viisi kierrosta ja jokatoinen hiljaa ja jokatoinen kovaa. Kovia kierroksia oli kaksi. No mun sykkeet oli jo heti alussa 160:ssa, siis sillä rauhallisella kierroksella. Toinen mentiin lujaa, syke oli jotain 161. Taas rentoa ja seuraava lujaa, sitä ei kyllä yhtä kovaa pystynyt päästelemään. Loppujen lopuksi sykkeet olivat aika kovilla koko 5 kierrosta. Käyrätkin meni aika tasaisesti. Kilometrivauhdit välillä 5,19-6,10.
Ei ollut huono vaihtoehto. Kieltämättä nuo rennot kierrokset olisi pitänyt tehdä pienemmillä sykkeillä.
Tiistaina lepoa. Onneksi. Aikamoinen räntäsade pitkin päivää. Illemmalla jo alkoi näyttämään kivemmalta keliltä, kunnes taas rakeita niin että maa oli kauttaaltaan valkoinen..

Kahden viikon kuluttua pitäisi olla HCR:n starttiviivalla. Muistutus tuli sähköpostiin, tieto mihin strattiryhmään sijoittuu ja juoksunumero...nyt viimeistään pitää ruveta miettimään miten tämän loppuajan käyttää. Tankkaukset ja varusteet jne. Koska tähtäin on nyt toukokuun lopulla olevassa polkujuoksukisassa, yritän olla asettamassa itselleni turhia paineita puolikkaalle...jos nyt lähelle kahta pääsisi niin pitäisi olla tyytyväinen. Toisaalta nyt on kertynyt noita vauhtiharjoituksiakin joten....
Keskiviikon treeni oli 90 minsaa maastojuoksua aerobisella kynnyksellä. Harmitti katsoa ulos kun oli taas niin kolea ja sateinen päivä. Suuntasin kuitenkin Ruosniemen metsään kunnon poluille ja pistelinkin sitten reippaasti ja melkein pari tuntia. Totesin kyllä että pitäisi treenata asfalttipuolikkaalle mutta juurakot ja kalliot oli houkuttelevampia.




Torstai taas lepopäivä. Perjantaille oltiin sovittu vetotreeni. Valkku oli kuiteskin väärässä viikossa ja kuvitteli että meillä on cooper-testi..no tavallaan hyvä, en ehtinyt jännittämään etukäteen mitä varmaan olisin tehnyt jos olisin etukäteen tiennyt. Hhmm...olikohan se kuitenkin etukäteen mietitty juttu..

Perjantaiksi siis testijuoksu. Kolme kilometriä täysillä josta sitten saatiin samalla cooper-tulos. Ensiksi lämmittelyä kolme kilsaa ja sitten menoksi. Tarkoitus ei ollut että täysillä juoksisi vaan niin että jaksaa samaa vauhtia siis loppuun asti. Vauhdin jako meni hyvin sillä jaksoin lopun 250 m painaa oikeesti täysillä. Kirivaihde siis löytyi.
Sain matkalla väliaikatietoja ja hämmästelin kyllä itsekseni vauhtia. Mielessä kävi että kyllä tuo vauhti tosta pian tippuu..
Kolmen kilsan ajaksi 15,57. Cooperin tulos 2250 m. Siis erinomainen. Keskari 5,19. Waudewau...en olisi uskonut. Vähän oon tyytyväinen ! Juoksun jälkeen eniten tuntui keuhkoissa. Siellä kuulemma keuhkorakkulat poksahteli tyytyväisenä. No ne rakkulat taisi paukkua oikein reippaasti sillä seuraavan puolituntisen kyllä yskein niitä rakkuloita pihalle :) Hapenottokyky siis parani ja huimasti. Keskisyke oli  157.

Illalla venyttelin Martan kanssa.


Lauantain alamäkitreeni vaihtui lepopäiväksi.
Vappu vähän sekoitti suunnitelmia, tai enemmänkin sää. Räntää on sadellut miltei enemmän kuin jouluna...
Pitkä lenkki siirtyy vapunpäivään. Sään pitäisi olla jo aamusella aurinkoinen.


Kuvahaun tulos haulle Juoksu


Jokin aika sitten minulle ehdotettiin liittymistä Takomorunnersin bloggaajaksi. No tietty lähdin mukaan, siitä myöhemmin enemmän. Yhteisön kautta olen osallistumassa LoppiExtremeen heinäkuum lopussa. Sinne aletaan treenaamaan sitten NutsKarhunkierroksen jälkeen. No, ensiksi tietysti HCR pois alta.
'

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Kyllä täällä tarkenee...


Tänään vähän vetoja jotta tarkenisi lenkillä. Linnunlaulusta sentään huomaa että on kevät. Tovi rauhallista alkuun ja loppuun ja viisi kunnon vetoa siihen väliin. Lähteminen oli taas vähän nihkeää mutta vedot tuntuivat hyviltä ja ne tuntui myös palkeissakin...tänään piti alunperin olla pitkä lenkki mutta se siis tehtiin kaverin kanssa jo perjantaina. Viikon treenejä on vähän siirrelty paikasta toiseen.

Piti oikein istahtaa puunjuurelle puhaltamaan...

Keskiviikkona kävin töiden jälkeen maastossa juoksemassa vähän peekoota ja vähän myös vauhdikkaampaa menoa päälle. Sen jälkeen bodycombattiin. MoveIt:in combat on kyllä parasta. Torstaina sai taas huilata !
Perjantaina sattui olemaan lomapäivä joten siirsin siihen sunnuntain pitkiksen. Aamusella siis 2,5 tuntia rennosti hiljaa. Matkaa kertyi hippasen alle puolikkaan. Sain kaverin mukaan joten matka meni joutuisasti rupatellen.

Lauantaina lenkkeiltiin vain Martan kanssa. 























Aikamoinen huhtikuu on ollut, perjantaina tuli aamulla lujaa rakeita. Yöt on olleet pakkasen puolella, päivisin tuulee..mielellään jo siirtyisi kesävaatetukseen. 


maanantai 17. huhtikuuta 2017

Pääsiäisviikko




Sunnuntai-illalla yllättäen ilmeni kiusallisia flunssantuntemuksia...Mielestäni en itseäni olisi kylmettänyt muttei se mikään ihme olisi, nämä kevätkelit saattavat olla petollisia. Lauantain pitkiksellä paistoi aurinko tosi lämmittävästi ja sekös heti pistää vähentämään vaatteita. Jossain vaiheessa taas huomaa että on vilu...
No joka tapauksessa paripäivää meni kotona sairastaessa.
Maanantaina siis ansaittu lepopäivä nuhaa potien.
Tiistaina olisi ollut lyhyt pk-lenkki mutten arvannut lähteä vaikka kovin teki mieli...
Keskiviikoksi oli luvassa valmentajatreeni stadionilla. Voimaa ja kimmoisuutta erilaisilla harjoiteilla. Mielenkiintoista. Hyvä treeni oli, mm. sellainen johon en ikinä olisi kuvitellut pystyväni. Tasajalkahyppyjä maisemakatsomossa...hyppien ylös,  9 porrasta x 10 kertaa. Ei ollenkaan paha. Vähän kuin boksihyppyjä. Mutta minulle uusia ja suoriuduin niistä hyvin. En edes kaatunut vaikka vähän pelkäsin että niin saattaisi tapahtuakin..



Siinä kävi sitten niin että etureidet on olleet hellinä ja oikein kunnolla monta päivää. Samoin kummakyllä myös vatsalihakset ! Reisiä olen venytellyt ja käsitellyt pallolla ja voiteella ja otin jo särkylääkettäkin. Tuntuu ettei palauttavat lenkitkään paljoa helpottaneet. Niitä kivisteli vielä sunnuntainakin lenkillä..
Ilmeisesti tuollaiselle treenillä kuitenkin oli tilausta, ainakin siitä päätellen minkälaisia uusia lihasryhmiä taas löytyi.
Torstai oli taas välipäivä, shoppailin Vaasassa !
Perjantaina jäi varsinainen treeni väliin ja yritin urheasti tehdä rauhallista ja palauttavaa lenkkiä. Oli varmaan aikamoista menoa jos joku sattui katselemaan...tuntui etten päässyt eteenpäin kuin köpöttämällä...lauantain ajattelin lepuuttaa tönkköjä kinttujani ja sunnuntaina sitten parintunnin pitkikselle.
Sain mukaan muutaman juoksukaverin mukaan ja meitä olikin sitten jo viisi polkujuoksijaa nauttimassa kirpakasta ja yllättäen talvisesta aamu-ilmasta. Vaikka maassa oli parisenttiä lunta ei poluilla ollut liukasta. Maasto oli kivikkoista ja juurakkoista joten hieman varovaisemmin täytyi edetä. Hyvä lenkki joka tapauksessa. Kilometrejä ei tuolla maastolla ja tuolla vauhdilla paljonkaan kerry. Kahdessa tunnissa tuli n.12 kilometriä. Syke pysyi nippanappa pk:lla.
Sitten kotiin laittamaan ruokaa porukalle, siinä vierähti kaikkinensa taas koko päivä. Illalla vielä kuopuksen ja Martan kanssa palauttavalle kävelylle. Yyterissä viihdyttiin taas liki kaksituntinen.

Ruosniemen polkuja ja maastotossuja

Yyteristäkin löytyy mäkiä



Maanantai, toinen pääsiäspäivä olisi ollut lepoa juoksusta mutta kotiin viikonlopuksi piipahtanut
kuopus ehdotti taas aamulenkkiä. No käytiin sitten metsässä taas rennolla palauttavan palauttavalla...





Aurinko paistoi ja endorfiinithän taas jyrähteli...on tällä viikolla siis ulkoiltu ja lenkkeilty ihan tarpeeksi. Suunnitelmissa olisi vielä combattia illalla !

Huomenna olisi heti aamulla fyssari, päästän sen jalkojen kimppuun...

Martta bongasi rannalta pääsiäismunia..

Että tällaista pääsiäistä täällä vietettiin...