sunnuntai 31. elokuuta 2014

Peekoota Ruotsinmaalla

Alkuviikosta teimme päiväristeilyn Tukholmaan. Se reissu kävi kyllä pitkästä pk-lenkistä...kävellen joka paikkaan, systerin askelmittarin mukaan miltei 20 kilometriä tepasteltiin!
Kuopus jäi sille teilleen, matkasi Tukholmasta junalla Uppsalaan...me muut sitten jatkettiin shoppailua.
Laivareissua ei olekaan tullut tehtyä useampaan vuoteen. Matkattiin iltalaivalla joten eipä siinä paljon muuta ehditty kuin syödä ja käydä taxfreessä...ajoissa petiin sillä aamulla oltiin tosi aikaisin satamassa. Omat kassit jätettiin terminaaliin säilöön mutta tyttären kapsäkit kainalossa lähdettiin kohti keskustaa...
Edellinen viikko oli tosi tosi sateinen mutta nyt sattui ihan mukava puolipilvinen ilma. Talsimme ihan arkiaamuna työmatkalaisten seassa, silmiinpistävän paljon oli liikenteessä polkupyöräilijöitä. Heillä oli ihan omat kaistatkin autoliikenteen ohessa! Vauhti oli kyllä sen mukainenkin.

Päivästä näyttäisi tulevan ihan aurinkoinen


Poikkesimme vanhankaupungin mukulakivillekin kun etsimme paikkaa josta saisi aamukaffetta. Olimme vaan liian aikaisin liikkeellä. No kyllähän se aamiaspaikkakin sitten löydettiin. Päivän aikana kyllä taidettiin poukkoilla edestakaisin ja sinne ja tänne...onneksi oli aikaa. Monta pientä putiikkia katsastettiin ja jotain shoppailtiinkin. Mielellään sinne lähtisi pian uudelleenkin.


Kuninkaanlinnan edustalla
Iltapäivällä taivas rupesi synkkenemään



Ruotsalaista tilataidetta...

Kohti Uppsalaa
Matkan tarkoituksenahan oli saatella tytär matkaan, mutta kyllähän sitä ehti vähän shoppailemaankin. Mukaan tarttui jotain pientä...

Loppuviikko onkin sitten maratonin hienosäätöä. Tiistaina pieni juoksulenkki ja sitten ruvetaan tankkailemaan kunnolla nesteitä ja tarpeeksi hiilareita...tavallaan vaikein osio tätä juoksua. Jos tankkaus menee persiilleen saattaa siihen kaatua koko pitkä urakka.




torstai 21. elokuuta 2014

Hienosäätöä

Viimeiset kaksi viikkoa on menossa maratonharjoittelua. Loppu onkin pääasiassa suunnittelua ja fiilistelyä, hieman juoksua ja kehonhuoltoa. Epäusko on valtava, mitä jos ei pääsekään maaliin asti !

Onkohan kilometrejä tullut tarpeeksi, olisko pitänyt enemmän juosta pitkiä vetoja, olisko pitänyt juosta pidempiä lenkkejä, ilman muuta olisi pitänyt enemmän tehdä lihaskuntoa...hhmm..

Tutkein hieman tilastojani tänä vuonna ja kieltämättä se helpotti, vuoden alusta asti ei ollut kuin muutama aivan persiilleen mennyt viikko. Siitäkin oli totaalitaukoa kolme viikkoa lonkkavaivojen takia. Helteissäkin tuli loppujen lopuksi juostua kunhan ensin otti itseään niskasta kiinni eikä antanut auringon liikaa häiritä ohjelmaa. Samoin talven lyhyessä pakkasjaksossa. Muuten on ilmat olleet suosiolliset. Lenkille on lähdetty miltei sata kertaa. Kilometrejä on maratonin maaliin tullessa aikalailla tasan 1000. Mielestäni ihan ok mennyt treenivuosi! Näiden valossa tuon matkan pitäisi olla ihan helposti saavutettavissa. Aikatavoitekin on kohtuullinen, alle kuusi tuntia...pääasia että omin jaloin pääsee maaliin ja toivottavasti vielä pystyy ajamaan autonkin kotiin illalla. Onneksi on kaveri mukana ja luulisin hänellä olevan suhtkoht samanlaiset fiilikset tällä hetkellä.

Varusteet on kunnossa, tossutkin vihdoin ja viimein oikeanlaiset. Sukatkin jouduin uusimaan ja totean että niissäkin on eroja...

Yllättäin tutustuin tällä viikolla henkilöön joka on Trager-hoitaja. Varasin hänelle ajan jalkojen "huoltoon"
Hoidon mukaan "pehmeän tehokkaat liikkeet laukaisevat lempeästi jännityksiä ja kiputiloja". Tragerissa käytetään venytyksiä, tuudituksia, väristyksiä ja kevyitä painalluksia...se kuullosti niin hyvältä että kävin kokeilemassa. Odottaisin että kisassa sitten juoksu olisi rennompaa kun on jalat rennot ja kevyen oloiset.
Se oli kyllä lupausten mukaista, ensi viikolla menen vielä uudestaan ja sitten vielä maratonin jälkeenkin. Silloin sitä varmaankin myös tarvitaan. Hoito alkoi kyllä kaulasta asti ja olo oli miellyttävän kevyt sen jälkeen, varsinkin jalkaterien käsittely oli jotain ihmeellistä. Vaikea niitä yleensä on venytellä mitenkään. Juuri jalkapohjat ja päkiät on mulla nopeaan väsyneet noilla pidemmillä lenkeillä. Ehkäpä sitten matka taittuukin kuin lentäen vain..

Kesälomakin tässä loppuu hyvin pian, tämä viikko on ollut tosi sateinen ja sikäli ihan hyväkin, on saanut rauhassa miettiä ja suunnitella kaikkea tulevaa. Syksy vaikuttaa jo nyt hieman hektiseltä! Viime viikko tuli mökillä ahkeroitua oikein kunnolla. Pari päivää meni risusavotassa taas ja iso terassi ja tekeillä oleva laavukin tuli maalattua.

Ikävä juttu oli tuossa heti toisella lomaviikolla kun meidän Peppi jouduttiin lopettamaan. Helteet rasittivat vanhaa koiraa liikaa. Hänellä oli sydänvika ja keuhkot rupesivat keräämään liikaa nestettä. Tosi kipeänä hän oli joten näin oli koiran kannalta parempi ratkaisu. Peppi lepää nyt saaressa, meidän mökkimme pihapiirissä.




Ensi viikonloppuna kuopus muuttaa puoleksi vuodeksi Ruotsiin. Siinä samalla tehdään pieni risteily naapurimaahan. Seuraavana viikonloppuna ollaan Tampereella juoksemassa, kunhan siitä on palauduttu ruvetaan opiskelemaan italiaa...lokakuussa matkataan Sisiliaan lomalle.
Jämillä olisi mahdottoman hieno maastojuoksutapahtuma syyskuun puolessavälissä mutta pelkään etten ehdi palautumaan tarpeeksi ennen sitä. Se jää nähtäväksi. Loppuvuonnakin on kaikkea uutta ja ihmeellistä luvassa...

Kyllä näillä endorfiineillä mennään aika pitkälle jo !


lauantai 9. elokuuta 2014

Kesälomalla vihdoinkin...

Kyllä viimeinen työviikko jo oli aika tylsää odottelua että pääsisi kesälomille. Tiivis työrupeama joten liukumaankaan ei pahemmin ehtinyt, helleviikkokin jatkui ja jatkui vaan. Siispä juoksulenkitkin on olleet lyhyitä.
Parina aamuna kävin ennen töihinmenoa hieman vauhdikkaammalla lenkillä. Hiki kyllä virtasi. Varsinkin toisen päivän kilometrin vetojen jälkeen..huh hellettä. Loppuviikosta vielä yksi pk-lenkki. Illalla klo 21.00...silloinkin lämpöä 23 astetta. Sehän jo tuntui aika vilposelta.
Näkymää iltalenkin varrelta

Lauantaiaamuna starttasimme kohti Kuusamoa. Ihanaa, loma alkaa ja pääsee pohjoiseen jossa ainakin on viileetä!

Turha luulo. Rukaviikkokin kärvisteltiin liki 30 asteen lukemissa...no, ainakin 27..Olin pakannut juoksuvermeet mukaan ja piti taivaltaa 3 tunnin lenkki Rukan mahtavissa maisemissa. Se kyllä jäi haaveeksi. Oli aivan liian lämmin juoksuun. Toivottavasti nuo pitkät patikkamatkat kuitenkin hyödynsivät pk-harjoittelua.
Keskiviikkoiltana kyllä kahdeksan jälkeen kävin juoksemassa n. 45 minsaa. Lämpötila laski sen verran että arvasin lähteä, 25,4 asteeseen.
Hieman jylhemmät lenkkimaisemat

Tällaisia lenkkeilijöitä tuli vastaan iltalenkillä

Tänä vuonna meillä oli myös matkaseuraa mukana. Pari ekaa päivää toiseksi vanhin poikani tyttökaverinsa kanssa. Heidän kanssaan kierrettiin Rukakylän maisemissa heti sunnuntaina. Mökiltä Kesäjärven rannalta käveltiin Rukan huipulle, muutama porras ylös ( aika monta porrasta..) poika kyllä meni oikotietä maisemahissillä. Alas tultiin hyppyrimäen vierustaa tosi hirveitä ja jyrkkiä metalliportaita. Heidän kanssaan kierrettiin myös Pieni Karhunkierros. Käytiin myös tutustumassa Suurpetokeskuksen karhuihin. Loppuviikon mukana olikin minun vanhempani...

Silloin oli ohjelmassa Julma Ölkky ja veneristeily. Esiteltiin heillekin suurpetokeskus.

Viikon mahtavin patikkareissu olikin Valtavaaran valloitus. Nyt aloitettiin se Konttaiselta. Tosi mahtava reitti. Kylläkin erittäin vaativa. Nousuja ja laskuja oli erittäin jyrkkiä, rappusia riitti ja ei aina niitäkään vaan haastavaa kivikkoa ja juurakkoa. Onneksi oli kuiva keli, sateessa olisi jo tosi vaikeaa ja liukasta. Maisemat oli kyllä vaivan arvoisia. Sen verran jyrkkää ettei muuten tullut mieleenkään kokeilla mäkivetoja, minkäänlaisia.. Tämä reissu pitää mennä seuraavalla kerralla uudestaan. Toinenkin on tilauksessa, Julman Ölkyn 10 kilometrin Ölkyn Ähkäsy.

Näkymää suurmäen laelta
Talvijärvi
Rukakylä

Varovaista laskeutumista
Pieni Karhunkierros




Vyöti-karhu

Ilves
Julma Ölkky



Julma Ölkky oli kyllä mahtava kokemus. Ilman risteilyä siitä ei olisi saanut minkäänlaista käsitystä. Pitänee myös joskus patikoida Ölkyn Ähkäsy joka kiertää saman reitin maita pitkin...siis tuolla ylhäällä.

Valtavaaran valloitus oli nyt erilainen kuin viimeksi, saatiin kyyti Konttaisen päähän ja tultiin sieltä sitten patikoiden takaisin, mahtoikohan mennä kaikenkaikkiaan 3,5 tuntia ja n. 8 kilometriä.
Valtavaaran huipulla oli kaffepaussi, 25 lämmintä mutta ihanan vilvoittava tuuli.

Tsekkaus jotta lähdetään oikeaan suuntaan
Ylämäkeen tällasta maastoa

Alaspäin samoin

Joillakin jo lepotaukokin



Kaffepaussi tuolla ylhäällä



Loppusuoralla jo ja alaspäin..



Viimoset rappuset

Upea viikko siis takana, lämmintä piisasi aivan tarpeeksi. Oliskohan se ollut niin ettei Kuusamossa ole 50 vuoteen ollut noin lämmintä tähän aikaan vuodesta. Ehdittiin muuten hieman mustikkaakin kerätä.

Nyt pitäisi keskittyä seuraavat 3 viikkoa maratoniin. Uskonpuute on kova. Helteiden johdosta on ohjelma mennyt ajoittain aivan persiilleen. Tänään pitäisi tehdä 50 minsaa peekoota ja jos huomenna yrittäisi heti aamusella pitää lenkkiä. Ensiviikolla kuitenkin pitää vielä tehdä yksi pidempi lenkki ja sitten on enään myöhäistä.

Ylimääräistä muretta on aiheuttanut meidän Peppi 14 v. Helteet on kovin veroittaneet hänen vointiaan. Toivottavasti hän nyt vielä piristyy kun nuo helteet helpottavat.


Niin mullahan on nyt se kesäloma, nautitaan siitä..