sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Vuosi loppuu...

Joulu meni nopsaan. Huomenna pitää taas mennä töihin, onneksi vaan pariksi päiväksi sillä sitten on lomaa, loppuvuosi !

               

Yritin pitää joulutarjoilun hieman viimevuotta keveämpänä mutta epäilenpä siinä onnistuneeni. Kinkkua meni kohtuudella mutta suklaata ja muuta makeaa sekä joulunjuomiakin jonkinverran. Mutta muodikasta on olla itselleen "armollinen" eli siis nauttiakin voi ilman huonoa omaatuntoa. Juuri näin. Nyt uuden vuoden alkaessa voi taas ottaa itsestään niskalenkin. Mielestäni silti olen ollut suhtkoht "kuosissa". Lenkkeilty on ihan säännöllisesti ja käyty salillakin, huomenna on vuoden viimeinen combat.

Eilen oltiin miehen kanssa yhteisellä kävelylenkillä, sitä harvemmin tapahtuu..2,5 tuntia reippailtiin myrskysäässä. Meri oli pahana mutta aurinko paistoi ja muuten tosi upea keli, tapaninpäivänä siis. Lunta ei meillä vielä ole eikä pakkasia joten meri tosiaan pauhasi valtoimenaan, kunnioitettavat mainingit.






Tänään oli vuorossa pk-lenkki 16 km. Nyt myönnetään että taas teki tiukkaa lähteä ulos. Helpottaisi jos olisi sovittuna juoksutreffit jonkun kanssa. Päätin kuitenkin lähteä puolenpäivän aikaan sillä illallla oli muita menoja tiedossa. Aurinko paistoi, pakkastakin jopa 2 astetta ! Nyt piti jo kaivella vahvempia trikoita ja takkia mutta ne olivat ihan oikea ratkaisu, parin tunnin lenkki välillä merenrannallakin jossa tuulikin kohtuullisesti taas. Jo 3 kilometrin jälkeen kun pääsin metsään asti tuli niin makea fiilis kun aurinko paistoi ja metsänpolut olivat tosi houkuttelevan näköisiä. Mielessä kyllä kävi että olen aika etuoikeutettu, tavallaan, harvalla ei ole näin upeita juoksumaastoja.
Aamupala oli tänään jouluinen, kaksi kuppia kahvia ja kaksi muhkeaa palaa taatelikakkua. Niillä jaksoi juosta 14 km. Palauttava ateria oli riisipuuro, joka oli tehty kookosmaitoon. Hyvää.

Siis taas kerran huomasin mitä tahmeampi on lähtö lenkille niin sitä upeampi reissu siitä tulee!
Loppuun otin kyllä muutamia mäkivetojakin, Yyterin hiekkadyyneillä oli tänään hieno juosta sillä pieni pakkanen teki sen että hiekka on kovaa tossujen alla.

Nyt pitäisi tuhota noita viimeisiä joulusuklaita pois alta että pääsee normiin arkirytmiin.

Heti ensivuoden puolella pitää tarkistella Nutsin juoksuohjelmaa, siitä pitäisi löytyä aikalailla mäkiä ja maastolenkkejä. Totesin että alamäkijuoksuakin pitää treenata, en oikein pidä jyrkistä alamäistä...mieluummin juoksen niitä ylöspäin.

Pieni yhteenveto tästä vuodesta on että juostu on säännöllisesti ja olen panostanut myös lihaskuntoon! BodyCombat on ollut ehdottomasti parasta ja syksyllä olen myös aloittanut kahvakuulailun pitkästä aikaa. Tähtäin ensivuonna on siis toukokuussa Nuts, 31 km, sen puitteissa hyvin mennään aikataulussa.

Tästä jatketaan...


lauantai 12. joulukuuta 2015

Joulukuinen treeniviikko

Taitaa olla ennätyksiä näiden kelien puitteissa, viime viikolla rikottiin lämpötilaennätys  11 astetta lämmintä. Joulukuussa.
Pimeyttä on piisannut jo ihan riittämiin. Satanutkin on miltei päivittäin, ainakin siltä on tuntunut. On siinä taukoakin tainnut olla kun juoksemassakin on käyty.
Tuuli on ollut tasaisen navakkaa ja välillä miltei myrskyäkin. Tuohon tuuleen länsirannikolla on kyllä tottunut, mutta siltinkin se rupeaa jo vähän nyppimään. Onneksi on ollut aika lämmintä, reippaasti plussan puolella.
Maanantaina vietin vapaapäivää töistä. Onnekseni viikonlopun sateen ja myrskyn jälkeen oli jopa luvattu aurinkoakin.

Suunnittelmissa oli joulusiivousta. Otin aamun rauhallisesti nauttien ansaittua vapaapäivää. Sitten pientä siivoilua ja mattoja yms. ulos tuulettumaan. Odotin niin että aurinkoakin olisi saatavilla ja sitten pistin lenkkikamat niskaan ja lähdin pihalle.

Sen verran korkealla on vesi ettei noista pitkospuista pääsisi kuivin jaloin

Lintutorni pääsemättömissä

Karhuluodossa meri pauhaa ja hiekka lentää


Rauhallinen pk-lenkki ohjelman mukaan. Peekoota se olikin ja kesti kaksi tuntia, muutama pysäys kun oli ihailtava maisemia ja joitain kuviakin tuli napsittua.

D-vitamiinit otin parhaani mukaan talteen auringosta.




Taustalla näkyy Yyteri



Kräsooran nokan luontopolku

Herrainpäivät



Yyterin kituliaita mäntyjä


Tästä kuvasta näkyy hyvin miten dyynit pikkuhiljaa katoavat mereen

Ilma oli kyllä mahtava, aurinkoinen ja tuuli myrskylukemissa. Vesikin on nyt ollut tosi korkealla ja se näkyi kyllä.

Lenkin päälle jatkoin siivousta. Nautittavaa lenkkeillä tuollaisessa säässä. Lämpöasteita muutama. Arkena ei kyllä ole päässyt juoksemaan kuin vasta pimeällä. Viikonloppuisin on satanut taikka sitten ei ole ehtinyt. Tekosyitä....

Pitäisi vaan lähteä ulos kelistä riippumatta. Pitkän treenin voi lyhentää jos siltä tuntuu. Mutta yleensä kun pääsee ulos asti huonossakin säässä, ei se keli sen jälkeen ole ollenkaan huono. Sateinen ja tuulinen keli on loppujen lopuksi ihanan hapekas. Asenne ratkaisee ja varusteet sitten kelin mukaan.

Niskasta kiinni ja "ei tekosyille". Ylös, ulos ja lenkille !

Tiistain treeninä combattia. Keskiviikkona vaihdoin juoksulenkin sauvakävelyyn vähän mäkisempään reittiin..Polku oli paikoitellen tosi mutainen mutta onneksi oli pimeää joten ei ehtinyt epäröimään mennäkö vai ei. Muutama reipas mäkinousu teki jaloille kutaa...seuraavan päivän kahvakuulatreeni täydensi tämän viikon saldoa. Tänään on sitten lepopäivä.

Pidempi juoksulenkki pitäisi vielä tehdä viikonlopun aikana. Lauantaina on vain 5 kilsan rauhallinen lenkki ja sunnuntaina vastaavasti pitkä, 16 km. Sään pitäisi olla kohdillaan joten tekosyitä ei pitäisi löytyä!

Kuten kuvasta näkyy, meillä pääsee joulukuussakin lenkkeilemään rantahietikolle

Joulu se vaan lähenee...



lauantai 28. marraskuuta 2015

Black Friday

Joka tuutti on täynnä mainosta "blackfriday"...mikähän lie sekin rapakon toiselta puolen tullut muotijuttu. Sähköposti suoltaa mainoksia ja tarjouksia ja samoin jokainen aviisi kun postilaatikkoon kolahtaa. Se nyt ei ole meillä mitään uutta, ainahan marraskuussa on pimeää. Varsinkaan tänä syksynä ei kovin valoisaa ole ollut. Siis tänäkään syksynä.  Ensilumi tuli kyllä viimeviikolla tänne lounaaseenkin mutta se ei kauaa kestänyt. Nytkin on toista päivää satanut vettä ja myrskynnytkin aika lailla. Mustaa siis on.

Toisaalta marraskuu on ollut mukavan lämmin, eikä minua varsinaisesti pimeys haittaa. Olisihan se mukavaa kun töistä kotiin lähtiessä olisi valoisampaa mutta minkäs voit. Toivotaan että valoa riittää edes viikonloppuisin. Tänä syksynä olen kolme kertaa viettänyt lauantain kokopäivän metsässä, hirviä jahtaamassa. Siinä on imetty raitista ilmaa ja valoa pitkälle syksyyn. Viimeisin metsäkeikka oli kaikista rankin, tavallaan. Koko yön oli satanut joten metsä oli tosi märkä. Maastokin oli sen vuoksi aika rankkaa, liukasta ja vetistä. Kunto ei mitenkään pettänyt mutta illalla kyllä huomasi että raskas päivä oli takana. Mutta hyvässä seurassa menee tuollaisetkin reissut kevyesti.

Ensi kevään päätavoite on siis Nuts Karhunkierros,  31 km. Matka ei ole paha mutta maasto on. Olen pikkuhiljaa katsellut sopivaa treeniohjelmaa. Tuttu suositteli MyAsics-sivustoa ja sen kautta olenkin saanut näppärästi tehtyä ohjelman jota noudattaa. Nyt aluksi pyrin juoksemaan kolmesti viikossa. Tarkistellaan määrää sitten alkuvuodesta uudelleen. Nyt olen panostanut enemmän lihaskuntoon. Body Combat on aivan mahtava ja mieluinen treeni, olen käynyt siellä 1-2 krt viikossa. Muutaman kerran olin myös Body Pumpissa, ihan hyvää treeniä ja siinäkin kyllä on tarpeeksi lihaskuntotreeniksi. Mutta. Eksyin kahvakuulatunneille. Olen käynyt kahvakuulassa ennenkin mutta nyt kun MoveIt-salilla löysin nämä molemmat, Hiit- ja Basic tunnit niin olin taas ihan haltioissani. Hiit-tunti on puolen tunnin treeni jossa siis mennään eikä meinata. Eka kerralla kyllä burbeet ja kerähypyt meinasi viedä mehut, kuulan lisäksi siis. Basic-tunti on täysmittainen ja myös aivan mahtava. Sen tunnin jälkeen minulla oli aivan yhtä hiki kuin rajun combatinkin jälkeen. Kahvakuulassa ei pysty huijaamaan niin helposti kuin Pumpissa, nyt on tietyn painoinen kuula ja sillä siis mennään. Minulla on käytössä 6 ja 8 kiloiset kuulat.
Mukava huomata että edistystä on tapahtunut, Miltei olemattomat vatsalihakset ovat vahvistuneet, samoin jalat ja keskivartalo. Habakin on hienosti "havaittavissa"...
Oma tavoitteeni ei kylläkään ole haba vaan se että saan jalkoihin ja keskivartaloon tarpeeksi voimaa juoksemiseen. Eipä se silti huonolta näytä kropassakaan, jonkinlaista muokkausta on tapahtunut.

MoveIt-salilla olen käynyt helmikuusta alkaen. Sinne on ihan pakko päästä säännöllisesti, ohjaajat ja paikka jo itsessään on suoraan sanoen ihan mahtava. Usein tulee pitkiä päiviä kun aamusti lähtee töihin ja on vasta illalla kotona, mutta on se sen arvoistakin. Kotona ei tarvitse enään kuin rentoutua...

Treenin mukaiset juoksut olen pyrkinyt tekemään silloin kun pitääkin mutta tämä viikko on ollut vähän haasteellisempi, kelit on olleet aika sateisia. Mutta eipä olla liian orjallisia vaan palataan ruotuun taas ensiviikon treenien puitteissa.

Syksy on tosiaan kelien puolesta ollut mukava juosta, vielä ei ole tarvinnut kaivella talvitrikoita esiin. Heijastimet on kyllä olleet jo ihan välttämättömiä Onneksi minulta löytyy hyvät varusteet pimeäänkin keliin. Tällä viikolla tulikin shoppailtua pari uudet trikoot, talvijuoksutrikoot ja salille uudet caprimittaiset. Salivermeet on sen verran kovassa käytössä että niitäkin pitää jo uusia, tuntuu ettei niitä saa enään millään puhtaaksi.

Huomenna on salilla SuperSunday ja sinne olen menossa kamun kanssa Combattiin. Jos en löydä tekosyitä niin pitäisi käydä juoksulenkilläkin. Kertaalleen muuten tässä kuussa pääsin talvijuoksemaankin, se oli vaihteeksi mukavaa, Pakkasta taisi olla muutama aste ja valoisaakin kun oli pieni kerros lunta maassa.





Joulukin on tuossatuokiossa...





sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Syysreissuja hirvimetsään

Ulkona sataa vettä, tuulee, on tosi harmaata ja märkää, onneksi saa olla kotona vaan eikä ole kiire minnekään. Viime yönä siirryttiin talviaikaan ja sen kyllä huomaa kun katsoo ikkunasta ulos. Syksyisen märkä keli.

Onneksi olen ladannut aurinkoa ja kirpeää syysilmaa jo pitkänaikaa, syksyn pimeään aikaan valmistautuen...itseasiassa monta viikonloppua on vietetty metsässä. On kerätty mustikoita, puolukoita, sieniä, syksyn tuoksuja, kuvia ja tunnelmia....

Pariin otteeseen olen myös ollut hirvimetsällä. Ajomiehenä, ei siis ase kädessä. Se onkin sellainen harrastus jota en ikipäivänä kuvitellut tekeväni. Sielläpä nyt ollaan "piireissä" mukana !
Tämän syksyn ajot ovat olleet rankkoja mutta upeita. Päivä siihen menee kokonaan, aamutuimaan lähtö ja illansuussa kotiin. Viisi ajoa päivän aikana vaihtelevan vaikeissa maastoissa, pääasiassa karseeta kivikkoa ja ryteikköä, ojien ylityksiä ( onneksi nyt on ollut tosi kuivaa ), heinikkoa joka on yhtä pitkää kuin itsekin yms. yms. Onhan sitä välillä helpompaakin maastoa, hetkisen ehkä...







<



Aamun ekassa lähdössä saa miettiä tarkkaan miten pukeutuu, maastossa kulkeminen on sen verran vaikeampaa että hiki tulee ja jos on liikaa vaatteita päällä. Eilenkin tuli pikkuhiljaa vähennettyä vaatekerroksia ja puolilta päivin oli vaihdettava kuivaa paitaa ylle. Varavaatteet kannattaa olla mukana, jos jossain ojanylityksessa saa puljut niin märissä kamppeissa ei ole kivaa. Onneksi siltä tällä kertaa vältyttiin.

Ojanylityksiä on jo tullut treenattua ja siinä on tapahtunut kehitystä.

Jouduin ostamaan itselleni elämäni ensimmäisen kompassinkin, onneksi sain hyvää opastusta sen käyttöön niin että uskalsin sinne metsään lähteä hirvien sekaan.  Eipä niitä hirviä silti paljon siellä parveile, näin kyllä yhden aika likeltäkin,  siis sen joka pääsi karkuun ja muutaman sitten raatonakin.

Tällainen löytyi matkan varrelta, oliskohan salakaato koska muuta ei löytynyt kuin koipia kasassa...

Yhden päivän saalis

Tässä kuvassa pitäisi olla läpi päässyt hirvi, taitaa olla noiden puiden seassa piilossa...


Minulle nuo eläimet eivät ole se ykkösasia vaan se ulkoilu, raikas ilma ja hyvät fiilikset mitä päivästä jää mukaan. Kieltämättä autossa istuminen hikisten äijien kanssa käy välillä nenään...

Metsässä rämpiminen on mainio treenipäivä myös kevään polkujuoksukoitokseen, tulee pitkää peekoo-lenkkiä epätasaisessa maastossa, ei pöllömpi treeni!

Puut höyryää kun aurinko rupeaa iltapäivällä lämmittämään




Päivän kruunaa vielä ruokataukokin, lämmin keitto maistuu kun on jo muutaman tunnin reippailut. Jälkkäriksi saattaa olla vaikka lättyjä hillolla ja kermavaahdolla, nam.

Koko perheelle maittoi äiteen tekemät hirvilihapullat....

Nyt on sitten ensivuodeksi asetettu juoksuhaaste joka lyö laudalta kaikki aikaisemmat kisat.

Sen nimikin sanoo että "hullua puuhaa", osallistun toukokuussa NUTS polkujuoksukisaan Rukan Karhunkierroksella. En sentään ultramatkalle vaan 31 kilometrille. Siinä maastossa sekin on tarpeeksi haasteellista. Mielenkiinnolla odottelen.
Nyt pitää treenata enemmän lihaskuntoa, kaveri kertoi että ensin siellä paukkuu reidet, sitten selkä ja sitten pohkeet...siis pitää keskittyä ensin niihin.

Tiivis treenikevät siis tiedossa.



lauantai 3. lokakuuta 2015

Patikoimassa

Viime viikonloppu oli aivan mahtavan upea, syksyinen ja aurinkoinen. Sunnuntaina päätimme sen kunniaksi lähteä patikoimaan eväsrepun kanssa.
Suuntana Preiviikin-Yyterin luontoreitti Selkämeren kansallispuiston maisemissa. Aloitimme päiväreissun Huhtalan lintutornilta, Tahtimme oli reipas mutta maisemia ehdittiin hyvin ihailemaan ja jokaisessa tornissa tai lavalla pysähdyttiin ihailemaan maisemia. Suunta oli kohti Yyteriä. Reittiä on uusittu ja pitkospuita pitkin oli hyvä tepastaa. Muitakin ulkoilijoita oli hyvin liikkeellä.
















Voileivät ja kahvit nautittiin matkalla ja toisen kerran sama uusiksi kun päästiin Yyterin "munakarin nokkaan". Tuuli rupesi matkan varrella yltymään joten rannalla kävi aikamoinen puhuri ja hiekka lensi.





Kaffepaussin jälkeen suunnattiin kotia kohti Lomakylän kangasmetsän kautta. Hhmm, bongasin tuttuja sieniä, tatteja ihan pilvin pimein. Hyviäkin löytyi joten rupesin keräilemään niitä pussiin. Tytärkin innostui vaikkei ennen ole sienestänyt. Huomautin kyllä että on vaarallista puuhaa...nyt meinaan sitten aina kun on metsässä patikoimassa tai juoksulenkillä niin huomaakin kyttäävänsä pientareita ja etsivänsä sieniä!
Pienen saaliin saimme ja kotiinpäästessä ne oli heti valmistettava pakastuskuntoon. Onpahan nyt sitten pikkasen tattejakin tallessa. Seuraavana päivänä kun tytär tuli kotiin lenkiltään oli hänellä mukanaan yksi tatti....sai siitä sitten höystettä munakkaaseensa.

Sunnuntain patikkareissu venyi sienten vuoksi viisituntiseksi pk-lenkiksi.

Lauantainakin vierähti metsässä muutama tunti, puolukassa. Tuli samalla vähän suppiksiakin, niitä joutui jo hieman etsimään, vielä ei ole ihan niiden aika.



Huomenna suunnataan taas metsään, marjaämpäri mukaan ja eväät reppuun.