Vuosi vaihtuu uuteen...

Näin se vuosi taas vierähti, ihan huomaamatta.
Paljon on ollut kaikenlaista aktiviteettia, käyty juoksemassa pariin otteeseen vähän kauempanakin ja samalla hieman erilaisissa maisemissa.
Nuts Karhunkierros oli kyllä ihan vuoden kohokohta, ensikevääksi on jo ilmoittauduttu. Myös Kolin Vaarojen Maraton oli mahtava kokemus, se oli aikalailla vaativampi kuin Ruka joten muistot ei ole ihan niin miellyttäviä. Mutta sinnekin tekisi mieli uudestaan !

Tulihan meille myös Martta, nyt puolivuotias sheltti ja minusta tuli myös tuplamummu. Meitä ilostuttaa nyt Leo 2 v ja Venla 4 kk.
Näiden kanssa sitten saadaan ne ylimääräiset luppoajat kulumaan...

MoveIt-salin haaste tuli suoritettua juuri ennen joulua, aika tiiviisti käytiin salilla mutta olipahan se sen arvoista. Juoksemisesta en ottanut paineita, hyvä kun kerran viikossa ehti lenkille.

33 treeniä runsaassa 6 viikossa.
BodyCombat, BodyAttack, BodyBalance, BodyPump, Kahvakuula, Venyttely, CxWorks,
GritSeries, Grit Gardio
Tulihan niitä..muutamat kyllä aika haasteellisia..

Katsotaan miten ensivuosi sujuu, uusi vuosikortti hommataan jokatapauksessa.

Uusi juoksuohjelma on taas hakusessa, nyt pitää vähän enemmän keskittyä mäkijuoksuun, sekä ylä- että alamäkiin.
Täällä meilläpäin taitaa Ruosniemestä löytyä ainoa tarpeeksi jyrkkämäkinen reitti.
Joulupäivänä käytiin pienellä kinkunsulatusreippailulla juurikin Ruosniemessä..

Keväällä olisi aikomus kipaista ainakin yksi normipuolikas. Katsellaan kevään mittaan mihin muualle tulee osallistuttua. Päätapahtuma siis on Nuts Karhunkierros..33 km.

Aina jotain uutta vermettä pitää hommata mikä innostaa lenkille. Uudet talvitrikoot on jo tilauksessa, Karitraa...vähän niinkuin motivaatiopöksyt siis :) toivottavasti tulee pakkasia että pääsee niitä testaamaan.

Syksyllä tuli tutustuttua muihinkin paikallisiin juoksijoihin ja luulisin että tänä vuonna ehdin useamminkin yhteislenkeille. Kieltämättä olen usein ollut vailla juoksuseuraa, aina ei saa itseään liikkeelle silloin kun pitäisi joten aivan mainio juttu että on ryhmä joka vetää puoleensa!

Martan myötä on tullut käytyä jopa kävelylenkeillä, ne maltilliset peekoot on yleensä jääneet vähemmälle. Ensi vuonna pitää totuttaa Martta äiteen juoksuvauhtiin niin sitten on motivaattori lenkkipoluille.

Tänään uudenvuodenaattona tehtiin 2,5 tunnin reipas lenkki Yyterissä. Mahtava keli, lämpöasteita muutama ja kohtuullinen tuuli. Lunta ei siis ole. Metsässä ei tuuli haitannut.

 

Yyterin maasto oli taas tähän vuodenaikaan ihan upea ja tavallaan näki ympäristöä ihan uusin silmin. Yleensähän vuodenvaihteen tienoilla on lunta eikä metsässä viitsi rämpiä ilman suksia. Niin tai sitten on liian karsee myrsky tai sataa kaatamalla vettä.
Kyllä endorfiinejä tuli kerättyä taas ensivuodellekin. Tuolla maastossa oli välillä tunne että ihan kuin jossain pohjoisissa vaeltaisi.

Olihan Marttakin aivan innoissaan kun sai vapaasti kirmailla.

Eipä siellä muita ulkoilijoita kyllä näkynyt, rannalla ehkä muutamia uskalikkoja !

Tuli tehtyä tämän vuoden tilastojakin kun tuntuu että niitä auliisti muutkin jakelee..

Juoksua 1117 km ja olen ihan tyytyväinen saldoon, ensi vuonna voisi yrittää vähän parantaa.
On myös hieman pyöräilty ja aikavähän hiihdetty, patikoitu on ja salilla käyty ahkeraan..
tässä ollaan siis suhtkoht hyvässä kunnossa.

No, jouluksi tuli kyllä kudottua muutamat villasukat joten hartiat on vähän kireenä..

Eikä mitään uusia lupauksia, näillä mennään kuten tähänkin asti :)

Strenght challenge

Joillakin on meneillään "marrasputki", minkä tarkoituksena on siis juosta jokapäivä 25 minuuttia, ulkona, marraskuun ajan.
Varmaan hyvä haaste, varsinkin meikäläisille jotka joskus tarvitsevat jonkinnäköisen haasteen että tulee liikuttua.
Jokatapauksessa minä aion ottaa marras-joulukuun astetta rennommin, juoksusta siis. Kevät ja syksy menivät ohjelman mukaisesti treenatessa joten nyt voi hyvin mielin loppuvuoden juosta silloin kun tekee mieli, ilman että seuraa jotain tiettyä juoksuohjelmaa.
Eikös sekin ole muodikasta vaan oleilla ja rauhoittua ja keskittyä omaan napaan ja kotoilla...
Face ja lehdet ovat pullollaan kaikenlaisia haasteita ja minä päädyin haasteeseen Move It- salilla.
Loppuvuosi siis keskitytään lihaskuntoon !
Challenge Strenght, kahden kuukauden aikana pitää käydä läpi 33 treeniä, ennaltamäärätyillä tunneilla.

Nyt siis pitää Bodycombatin ja kahvakuulan lisäksi mennä mukavuusalueen ulkopuolelle ja kokeilla muitakin lajeja...

Tälläkertaa onkin erilainen treenilista viimeiselle parilleviikolle...

Ma.  BodyCombat 55 min.
        CxWorks 30 min.
        Body&Mind 55 min.
Ke.  Kahvakuula 55 min.
       Venyttely 55 min.
To.   Juoksu  80 min

Ma.  BodyCombat 55 min.
        CxWorks 30 min.
        BodyBalance 55 min.
To.   BodyPump 55 min.
Pe    Kahvakuula 55 min.
Su.   Juoksu 80 min

Tänään sateisen päivän jälkeen oltiinkin koiran kanssa pienellä mettälenkillä ja myöhemmin sitten reilu 10 kilsaa rentoa juoksua. Keli oli toki pimeä mutta syksyisen napakka ja hapekas !

Näkymä Kallosta satamaan

Valopää liikkeellä

Sosiaalisella medialla on se hyvä puoli että se potkii liikkeelle. Kun seuraa ihmisten päivityksiä omista treeneistään on ihan pakko itsekin lähteä baanalle !

Onpa tässä villasukkiakin kudottu pitkästä aikaa. Vaaville kantoliinasukat, ystävälle hirvelliset räsymattosukat ja nytkin on tekeillä yhdet...

Seiskaveikkaa hirveillä
metsäkamulle

Viikonloput on tehty vähän rästiin jääneitä kotitöitä. Kun saa taas sisähommat tehtyä niin on aikaa ulkoilla ja liikkua. Arkisin ei pahemmin ehdi mitään kotona puuhailla ja illatkin on helposti kuluneet harrastuksissa. Tuntuu että työt joskus haittaa näitä harrasteita...

On sitä kuitenkin Martankin kanssa lenkkeilty. Viikonloppuisin yritetty tehdä vähän pidempää lenkkiä. Tulee siitäkin vähän peekoota matalalla sykkeellä, mitä ei kyllä muuten tahdo kertyä.

Jäisiä mustikoita

Pientä huikopalaa..

Taas outoa ja ihmeellistä bongattu lenkin varrelta

Yyteriläinen tilataideteos

Heps..toukokuun lopussa Rukan karhunkierroksella sain varpaankynteni mustiksi. Nyt, liki puolivuotta sen juoksun jälkeen ne vihdoinkin irtosivat ...

Kuvaa en taida siitä laittaa   :D

#Oivalluksiahaaste

Johanna Kantapääopistossa-blogista heitti mielenkiintoisen oivalluksiahaasteen...
Kiitos vaan, juurikin olin katsellut että puhelimessani on vanhoja kuvia satamäärin ja jotain pitäisi siivota poiskin, suurin osa on talletettu muuallekin mutta jostain syystä ne vaan roikkuvat edelleen puhelimessa.
Haasteen tarkoitus siis on löytää puhelimen kätköissä olevia satunnaisia kuvia, 10 kpl tai itsellesi sopiva määrä, joita haluaa jakaa muiden iloksi ja ihmetykseksi !
Tässä minun ajatuksiani,..myönnettäköön että oli vaikeaa valita sillä paljon oli sellaisia joita olisi mielellään jakanut :)

1. Selfie muutaman vuoden takaa, Karhuviestistä tämä harrastus oikeastaan on alkanut..
Ilmeestä päätellen rankka reissu

2. Mielelläni otan kuvia tossuistani...tässä ah niin ihanat Copamundialit
Näistä sain enemmän kovettumia varpaisiin kuin juoksutossuista

3. Piti oikein miettiä koska minulla on ollut noin kivanväriset tossut.
Nämä oli adidaksen boostit, ihanat joo mutta kahden lenkin jälkeen totesin ettei sovi minun jalkaan..

4. Nämä tossut on lähdössä hirvimettään, huom. jesarit nilkoissa ettei kastu ...
jos sattuu tippumaan ojaan..

5. Yyterissä hiihtolenkillä ja näin pikkasen kaverin bongasin ohi liitäessäni
Takaisintullessani tyyppi oli samassa korressa

6. Tämä korento paistatteli päivää jollain Preiviikin lintutornilla

7. Tämä oli hauska, pelottomasti tapitti takaisin eikä väistänyt.
Sitten kun itse poikkesin pois pitkoksilta niin hän suvaitsi siirtyä...

8. Syyslento 2015, Naisten valtakunnallinen NASTA-harjoitus.
Tikkakosken lennoston maastossa viikonloppu,
Tämä aktiviteetti ei kuulunut ohjelmaan mutta pitihän näitä kokeilla
kun tuollainen puuhamaa löytyi..

9. Maastopyöräilyäkin kokeiltu pilke silmänkulmassa
Tämä on kyllä laji jota haluaisin enemmänkin harrastaa,
jos vaan järjestyisi aikaa.

10. Vaihteeksi moottoriurheilua.
Tässä testataan Kallon kuuluja parkkiruutuja

11. Selfie.
Ei filtteriä..

Ei ihan kymmenen kuvaa riittänyt :)

Miksi juoksen. Syitähän siihen on monia, tärkeimpinä nuo blogin nimessä esiintyvät endorfiinit!
Nyt juuri mietein eräällä lenkillä että usein otan kuvia reittien varrelta, ajatuksena että niistä voisi muillekin välittää hyviä fiiliksiä. Kun lenkillä ei ole kiire rikkoa uusia ennätyksiä niin joutaa jopa tutkailla maisemia ja bongailla kaikkia pieniä ihmeellisiä yksityiskohtia. Uusia asioita ja elämyksiä saa miltei joka kerran kun vaan lähtee lenkille. Kävelläkin voi ja vaikka ihan pysähtyä välillä nauttimaan maisemista. Sen jälkeen askel on hieman keveämpikin ehkä...
Huomaamatta päänuppi taltioi ne kokemukset sinne endorfiiniosastolle.

Uskallan väittää että olen aika rento tyyppi, menkää tekin metsään.

Vaarojen maraton

Vähän on vieläkin kaksijakoiset fiilikset. Matkalla olin sitä mieltä ettei ikinä toista kertaa. Nyt en ole enää ihan niin ehdoton. Enpä siltikään usko toiste lähteväni samalle matkalle. Mutta ei ikinä kannata sanoa ei ikinä :)
Voisin väittää etten pahemmin jännittänyt koko maratonia. Ehkäpä ihan ohikiitävän hetken...
Viimeinen viikko oli lähinnä vatsantoiminnan normalisointia joten treeni oli kevyttä ja aika vähäistä. Onneksi sain pötsin tasapainoon hyvissä ajoin eikä se sitten vaivannut maratoninkaan aikana. Tankkasin maltillisesti lähinnä lisäämällä normiruokaan enemmän hiilareita ja välttämällä ruoka-aineita jotka tiesin etukäteen saattavan pilata koko homman.

Viimeisenä hätävarjeluna vielä kävin teippauttamassa molemmat polvet jotta ne eivät pettäisi alta kuten Rukalla. Se kannatti.
Matkaan lähdettiin jo torstaina, karmeassa vesisateessa joka jatkui samalla voimalla Jyväskylään asti.
Sieltä saimme matkavahvistusta kaksin kappalein. Matkaa jatkettiin aamulla. Joensuussa käytiin shoppailemassa viimehetken tarpeita, ruokaa ja juomaa sekä tankkauksen että palautukseen...niin sekä myös irtokarkkeja! Jokaiselle oma säkki...hhhmm :)

Kolille päästiin perille vielä valoisaan aikaan niin että juuri ehdittiin fiilistelemään maisemia Ukko-Kolille. Käytiin ilmoittautumassa ja syömässä tukevasti sillä aamulla olisi tosi aikainen lähtö. Mökki oli Pielisen rannalla muutaman kilometrin päässä.

Kolin Kansallispuisto

Vielä reteenä :)

 
Retkisarjan startti oli aamulla 7:00, 43 km mikä todellisuudessa oli yli 44 kilometriä.

Illalla piti sitten pakata reppu ja pähkäillä että mitä sinne nyt sitten mukaan pitikään ottaa. Siis mitähän siihen mahtuu mukaan...kaksi litraa urheilujuomaa rakkoon, geelipalleroita 4 pussia...vai olikohan niitä 5 pussia..pari geeliä varoiksi, suolaa, rusinaa, suolatikkuja, patukkaa, jne...nessuja, vessapaperia, teippiä, ensiside, avaruuslakana...olikohan siinä kaikki...viimeiset vilaukset säätietoihin ja vaatteet valmiiksi, viileä aamu tiedossa.

Aamuherätys oli aikainen, puurot ja muut eväät nassuun ja menoksi. Aamu oli kuulas ja odotettua lämpimämpi. Aurinkoakin tiedossa. Tuuli oli kuitenkin kirpakka joten tarpeeksi vaatetta niskaan. Pukeutuminen onnistuikin ihan nappiin.

Siis matkaan, alku oli helppoa alamäkeä ja jonkin aikaa mentiin aika tiivisti kapealla polulla. Tavoitteena nyt oli, taas kerran, mennä rauhassa ja päästä maaliin. Kaveri laskeskeli aina aikaa koska otettiin energiapalluroita, 20 minuutin välein oli tarkoitus ja se tuntui olevan ok sillä energiaa riitti kokomatkalle. Energian kanssa saakin olla tarkka, jos se loppuu tulee tukalat paikat. Kokemusta on. Olen käyttänyt näitä palleroita geelin sijasta muutaman kerran ja hyviksi todennut. Vatsa tuntuu kestävän niitä paremmin kuin geeliä, saattaisi jo tökkiä kun samaan tahtiin ottaisi aina geelin, muutama menisi 9 tunnin mittaan, yäk.

Tiedossa oli että alkumatka on helpohkoa...no olihan se jonkinaikaa.  Kun oltiin taputeltu n. 40 minuuttia nousi aamuaurinko ja maisemat olivat Mäkrän laella mahtavia. Kovin paljoa ei pystynyt maisemia ihailemaan sillä oli pakko katsoa eteensä polulle tai olisi ollut samantien nokallaan.

Aamun piristykseksi auringonsäteitä
Mäkrän vaaralla 

Tuntui että mitä pidemmälle edettiin sitä hitaammaksi muuttui. Ennen kuin 20 täyttyi olin jo totaalisen kyllästynyt polkujen jatkuviin juurakoihin ja kivikoihin. No sanottaisko että polut oli teknisesti erittäin haastavia. Hidas eteneminen todellakin turhautti. Samanlaista eteneminen oli koko ajan. Tuntui että aina muutaman juoksuaskeleen jälkeen joutui heti kävelemään, taas pari juoksuaskelta ja kävelyä jne. Tässä vaiheessa jo ihmettelin mitä helkattia täällä teen. Onneksi tajusin että onkohan nämä nyt sitä energianhiipumista joten nappasin pari palluraa lisää. Taisi se olo helpottaa, ainakin korvien välissä !
Maasto oli pääasiassa juurakkoa ja kivikkoa ja jonkinverran myös mutaa, sillä pari päivää oli satanut vettä. Muta oli yllättävän liukasta. Samoin pitkospuut, ne piti mennä varovaisesti ettei tossu lipeä...onneksi tossuissa oli pitoa. Ehkäpä nastakengissä olisi askel ollut rennompi ja sen myötä eteneminenkin reippaampaa.

Kilpasarjalaisia rupesi jossain vaiheessa ohittelemaan ja nämä polkujuoksijat kyllä lensivät poluilla kuin peurat konsanaan...
Laskeskeltiin vaan koska ollaan puolivälissä. Hitaasti matka taittui mutta jossain vaiheessa se muuttui niin että kilometrit taittui ihan miltei silmissä. 17 kilsan paikkeilla ylitettiin vesi soutuveneellä, se pieni matka meni varmaan nopeammin kuin etenimme polulla. Sen jälkeen oli ensimmäinen vesipiste, juomaa oli vielä senverran ettei vielä tankattu reppuja. Seuraava piste olisi 15 kilsan päässä.

20 kilsan jälkeen ruvettiin nousemaan Ryläykselle. Siitä oltiin kuultu karseita juttuja...
Noustiin ja noustiin mutta vähän oltiin ihmeissämme tässäkö se nyt oli, mutta vieläkin edettiin ja minä ainakin taas kiroilin itsekseni...Ryläyksen salaisuus taisikin olla siinä teknisessä puolessa. Sinne tosiaan tunkattiin kokomatka !
Ryläyksen jälkeen oltiinkin jo yli puolimatkassa ja se tieto vähän helpotti. Jyrkissä alamäissä rupesi toinen polvi vaivaamaan, ei pahasti mutta välillä vähän menoa haitaten. Viimeisen juomapisteen, no niitähän olikin vaan kaksi, jälkeen ruvettiin keräämään korkeutta. Edelleen edettiin älyttömän hitaasti. Polarin perkele mittari sammui 36 kilometrissä. Siinä totesin että kello on puolikolme...

Tässä piti käyttää mielikuvitusta että pääsi kuivin tossuin eteenpäin

Isommat mudat jo viruteltu

Viimeinen 10 oli uutta reittiä edellisvuoteen nähden, muutama kilometri nousua ja sitten maanjärkyin alamäki jota taisi ja olla pari-kolmekilometriä...siinä otti polveen ja pahasti ja vaan odotin että se viimeinen ylämäki alkaisi. No tulihan se. Sitäkin riitti. Viimeiset 4 kilsaa tunkattiin taas. Ylös. Taisi siinä välissä olla pari tasaistakin pätkää jossa pystyi hetken juoksemaan.
Viimeisillä voimilla loppunousussa jopa ohitettiin muutama...paukkuja oli senverran että kävellen pystyi ihan reippaanlaisesti etenemään. Pystysuoraan...viimeiset 300 metriä oli nautinnollista kun tiesi pääsevänsä maaliin.

Ei ikinä enää oli kyllä eka tuntemus. Saunaan ja suihkuun ja syömään. Kunto oli hyvä koska ruoka maistui, reidet oli tietty pökkelöä ja polvissakin tuntui. Varpaankynnet tallella!

Illalla vielä palattiin huipulle katsomaan viimeisiä palkintojenjakoa. Tanssilattiallekin tuli eksyttyä ja se taisi olla ihan hyvää palauttavaa liikettä koiville :)

Hullut polkujuoksijat olivat vielä päivän uurastuksen jäkeen tanssilattialla ! Kuten mekin...mistähän sitä virtaa riittikään.

Ilta vähän venyi vielä mökissäkin, aamulla ei onneksi olisi kiire mihinkään. Ennen kotiinlähtöä vielä käytiin Ukko-Kolilla uudestaan fiilistelemässä. Mahtavat maisemat.

Tulipahan taas kerättyä endorfiineja joksikin aikaa, metsässä tuli vietettyä 9 tuntia ja rapiat 17 minuuttia. Ei tarvi enää erikseen lähteä puita halailemaan...

Pielisen rannalla iltatunnelmia

Aamunmaisemia

Tuollako luuraa seuraava etappi...

Yllättävän hyvin rappuset tänään nousi töissä ylös että alaskin...onhan pohkeet ja etureidet aika tönkkönä mutta ei pahempia vammoja. Mieli jo tekisi Yyterin tasaisille ja pehmeille neulaspoluille.

Nuts Karhunkierros ensikeväänä on jo kalenterissa...hulluja nämä polkujuoksijat :D

Eihän se Koli ole edes niin kaukana kuin Ruka,
hulluja nämä polkujuoksijat...