tiistai 31. toukokuuta 2016

NutsKarhunkierros 2016


Hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty. Valmistelut kisaan menivät oikein nappiin. Tankkaus onnistui ennen kisaa ja sen aikana.
NutsKarhunkierros ja 33 ja rapiat kilometriä. Aurinkoa ja lämpöä n. 20 astetta. Matkaa taivallettiin liki 6,5 tuntia.
Lähdimme Polkupimujen kanssa matkaan jo torstai-aamuna. Illalla myöhään olimme perillä Rukalla. Oli hyvä ratkaisu lähteä ajoissa, ehdimme kunnolla palautua automatkasta, nauttia Kuusamon maisemista ja rauhassa valmistautua kisaan.
Ensimmäisen yön vietimme naapurimökissä pariskunnan kanssa jotka olivat jo useampaankin vastaavaan kisaan osallistuneet. Heiltä sai kullanarvoisia vinkkejä ja jotenkin rauhoittavaa tietotaitoa, he lähtivät hieman pidemmille matkoille kun me ensikertalaiset.
Olimme katsomassa kun 160 km juoksijat lähtivät matkaan ja käytiin myös Oulangan kansallispuistossa fiilistelemässä kun nopeimmat saapuivat ensimmäiseen tankkauspisteeseen.
Kevyin askelin.





Ikinä en ole omaan kisaan näin perusteellisesti valmistautunutkaan...olen tehnyt talven lihaskuntoa, keväällä meni tovi fyssarin käsittelyissä, on käsitelty liki päästä varpaisiin. Kaikkea muutakin kremppaa hoidettu alta pois, jopa hammaslääkärissä viimetipassa hoidettiin yllättäen eteen tullut kipu. On popsittu magnesiumia, maitohappobakteeria ym. vitamiinia...niin ja muutama burana, kyllähän sitä on ehditty juostakin, treenattu poluilla ja metsässä, mäkiäkin etsitty ja sopivia löydettykin, mäkistä maastoa ja pitkää peekoota.
Varusteet oli kunnossa, maastotossut, juomareppu, kompressiotrikoot..geelit ja shotit, urheilujuomat kondiksessa. Ihmeellisiä kamoja tuli hommattua kuten avaruuslakana....
Viimehetken hankintoja vielä Rukalla urheiluteippiä ja energiapatukkaa.


Eniten etukäteen jännittikin miten riittää energiat ja miten kestää vatsa, juoksukuntoa ei tarvinnut epäillä. Kiitos maitohappobakteerikuurin vatsa oli kunnossa, ei ylimääräisiä pysähdyksiä sen vuoksi, energiaa ja paukkuja riitti koko matkalle. Geelin sijaan nyt kokeiltiin Powerbarin shotteja ja hyviksi todettiin. Pidin huolen että tuli otettua lisäenergiaa n.20 min välein, juomarepussa oli urheilujuomaa. Juomaa tuolla helteellä kuluikin n. 2,5 litraa. Sekä vielä vesipisteillä nautitut  vesikupilliset päälle.
Pohkeet kestivät eikä pelättyjä kramppeja tullut, toki vähän suolaa imeskeltiin matkalla.
Juomapisteitä meidän matkalla oli vain kaksi, niiltä sai raikasta juomaa ja kaikenlaista naposteltavaa...sipsejä, suolakeksiä, suklaakeksejä, rusinaa, banaania, karkkia....
Rukalta lähti bussikuljetus Juumaan Pikkukarhunkierroksen lähtöpaikalle. Sieltä lähdimme matkaan, pienikarhunkierros kierrettiin liki kokonaan ennenkuin lähdettiin kohti Konttaista ja sieltä Valtavaaran ylitse Rukalle.
Saimme myös yllättäen pienen kannustusjoukon mikä oli aivan mahtavaa, hieno tunne kun joku tuttu kesken reissun kannustaa ja tsemppaa.
Keksimme matkalla joukkueellemme, siis kolme tytsyä, nimen PolkuPimut ja hölkyttelimme matkaa yhdessä. Kaikille tämä oli ensikerta tuollaisissa maastoissa joten otimme rauhallisesti ja rennosti kun ei oikein ollut varmuutta mitä edessä tulee olemaan.




Etukäteen muita Pimuja taisi hieman jännittää riippusiltojen ylitys, hyvinhän ne sujui, viimeisimmällä  riippusillalla vähän oli ruuhkaa eivätkä kaikki juoksijat malttaneet olla niillä juoksematta. Kyydissä onneksi pysyttiin. Ylämäetkään ei kauheasti etukäteen jännittänyt koska oli tiedossa että ne voi kävellä, miltei kaikki ne kyllä kävelivätkin. Myöskin monet alamäet olivat niin jyrkkiä ja hurjia ettei muuta voinut kun kävellä nekin, osassa kohtia voi kyllä puhua silkasta laskeutumisesta... Kyllä silti sai myös ihan tarpeeksi juostakin.
Rappusia piisasi kumpaankin suuntaan, sekä ylös että alas. Polut olivat juostavia, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Kunhan vaan seurasi mihin tossunsa asetteli...yksinkään ei tarvinnut hölkytellä sillä muitakin tallaajia riitti, välillä mentiin tiiviissä jonossa tovin matkaa. Kunnioitusta herätti kun pitkänmatkanjuoksijoita tuli selkä edellä vastaan tai ohitteli meitä hitaampia.
Me kyllä taidettiin miltei kokomatkan hymyillä koska matka oli niin upeaa, haastavaa ja teknistä mutta mahtavaa ! Maisemia ehdittiin välillä ihailemaan, suurimman osan ajasta kyllä piti pitää katse polussa ettei lennä nokilleen. Muutamia kuviakin räpsittiin.





Konttaiselta kun lähdettiin alaspäin tosi haastavia ja jyrkkiä polkuja, rupesi polveni kiukuttelemaan, polven sivuun sattui aikalailla aina alaspäin mennessä. Taival hidastui jonkinverran viimeisillä kilometreillä. Eteenpäin kuitenkin mentiin. Varpaatkin rupesi olemaan tosihellinä.
Valtavaaralta kun viimeisiä rappuja laskittelin Rukalle ajattelin että nyt jäin kyydistä. Pian nousikin sitten kokomatkan pahin ylämäki. Siinä rupesi sitten selkiä tulemaan vastaan ja sain myös muut Pimut kiinni. Mielestäni tämä viimeinen nousu oli kaikista pahin. Ihan sileää sorapolkua mutta huhhuh se vei loputkin mehut.
Yhdessä kuitenkin PolkuPimut laskitteli viimeiset portaat ja hölkytteli maaliin !
Kaikilla yhtä leveä hymy kasvoilla.
Kaikenkaikkiaan tapahtuma oli ehdottomasti paras juoksukisa mihin minä olen osallistunut. Järjestelyt ihan ensimmäisestä ilmoittautumisesta asti hienot. Nutspoppoo on onnistunut luomaan tunteen että minäkin ihan uutena entisenä asfaltintallaajana kuulun samaan poppooseen. Viimeisenä vielä tuli sähköpostia jossa siinäkin vielä tuli sellainen olo että hei, nehän muisti mun nimen ja varmaan seurasi muakin koko matkan ajan. Moni juoksutapahtuma voisi ottaa mallia tästä poppoosta.
Varmasti tulemme tänne "polkutivoliin" uudestaan !
Senverran nutsi taidan olla, kuten myös muut pimut, että meitä ei kauan tarvinnut houkutella seuraavaan urakkaan...lokakuussa retkeillään vaarallisilla poluilla Kolin kansallispuistossa.
Matka siis jatkuu, joku puraisi ja pahasti !
Nyt treenataan polvia ja nilkkoja vahvoiksi, sekä odotellaan mitä varpaankynsille nyt tapahtuu....
Sunnuntaiaamuna vein Pimut fiilistelemään Rukan laelle, se näkymä viimeistään pysäytti kun katsoi että hemmetti, tuoltako me tosiaan tultiin !






Pimut matkusti takaisin Poriin sunnuntaina ja minä jäin Rukalle jatkamaan kesälomaani. Jalat on jo keventyneet ja mieli halajaa kummasti takaisin poluille!




tiistai 10. toukokuuta 2016

Polkuja pitkin poikin...

Kävimme Jämin maastoissa vielä toistamiseen, viimeinen pitkis ennen Nutsia tuli tehtyä. Nyt otin karttoja mukaan jotta löydämme oikeat reitit!
Lähdimme liikkeelle ajoissa, aurinko paistoi täysillä kun päästiin perille. Mikäs hienompi keli rennolle polkujuoksulle. Maastossa oli paljon muitakin liikkeellä tällä kertaa. Sudenpentuja vilisteli siellä täällä liki 200, sattui olemaan jonkinlainen kisa samoissa maastoissa. Myös koiravaljakoilla oli aktiviteettiä.
Matka aloitettiin nyt ihan kartan mukaan, uusitussa versiossa oli reittejä siirretty enemmän poluille, sehän on nyt ihan IN...polkujuoksu siis.
Maastohan siellä on helppoa mutta jonkiverran mäkisempää kuin täällä kotimaisemissa. Hurjat muistot jättänyt Niiniharjun nousu, 800 m. ei ihan niin hurjalta vaikuttanut mitä muisteli.
Paluumatkalla olivat maisemat harjun laella mahtavat.





Pitää tehdä tuollaisia juoksureissuja sinne vielä joskus myöhemminkin, ajomatkaahan ei tule suuntaansa  kuin tunnin verran. Eihän se tunnu miltään kun tajuaa että kolmen viikon päästä matkustetaan montasataa kilometriä että pääsee juoksemaan.


Tänään sain esikoiseni oppaaksi Ruosniemen poluille.
Hän on niillä reiteillä treenaillut maastopyörän selässä. Nyt oli tossuilla täyttä työtä,
voisipa sanoa että tämä oli sitä oikeaa polkujuoksua. Maisemia ei ehtinyt ihastella koska katseen piti kyllä jatkuvasti olla polulla.
Matka alkoi vanhaa junarataa pitkin kilometrin verran ja sitten päästiin poluille. Kantoja ja juurakkoja ja kalliota, mutkaisia äkkikäännöksiä, pientä nousua ja laskua jatkuvalla syötöllä. Keli oli kuiva ja aurinkoinen, märällä kelillä olisi vaarallisen liukasta. Välillä ylitettin soratie ja toinenkin ja taas polku sukelsi metsään.
Matkan pituudeksi tuli n. 10 kilsaa, vauhti oli kuten normaalinkin rauhallisen lenkin. Syke kuitenkin kohosi kivasti, askel pomppi ylös alas ja sivulta sivulle joten ei ihan pk-lenkki kuitenkaan.

Mutta erittäin hyvä juoksu. Täsmätreeniä. Tätä pitäisi sitten tehdä muutama tunti putkeen. Jes.





Kolme viikkoa vielä starttiin, eikä oikein edes jännitä tai ei edes kauhistuta. Ehkä mieli muuttuu tässä ajan mittaan. Nyt pitäisi vaan vähennellä treenejä ja lähinnä herkistellä. Laskiskelin ehtiväni vielä parit mäki- ja polkujuoksutreenit tehdä.

Varusteita täytyy seuraavaksi tarkistella, minulla on nyt kahdet uudet kompressiotrikootkin, pitkät ja lyhyet. Tänään oli testissä Salomonin lyhyemät ja hyvät oli. Saattaa kuitenkin joutua laittamaan pitkät ylleen sitten Rukalla, tuskinpa mitään hellejuoksua odotettavissa.

Tässä vaiheessa maltti on valttia!

Tällaisia polunvarsia on mukava katsella juoksun aikana

Valkovuokot kukkivat

Nyt pitää malttaa ainakin paripäivää pysyä poissa poluilta...



sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Polkujuoksuja

Nutsiin ei ole kuin nelisen viikkoa. Siis paljonkaan ei ole enään tehtävissä, ainakaan mitään dramaattista...

Treenattu on, toivottavasti edes hieman oikeaan suuntaan. Metsässä on risteilty polkuja sinne tänne, mäkiä koitettu bongailla sen mitä täällä on löydettävissä. Onhan niitä löytynytkin. Yllättäen siis, jotenkin olen ajatellut ettei Porissa edes ole kunnon mäkiä mutta kyllähän niitä riittää ihan valikoitavaksikin. Runsaan kilometrin päässä jo löytyy Yyteristä ensimmäiset. Siellä on pari ihan mukavaakin vetopaikkaa.  Porin metsässä on hyvät maastot ja mäetkin. Ruosniemessä jo sitten vähän pidempiä.
Eihän noita voi ihan järisyttäviksi mainostaa mutta riittävät. Paremman puutteessa.
Tulin siihen päätelmään ettei ehkäpä niin nopeustreeniä tai mäkivetojakaan tarvita. Yksinkertaista mäkijuoksua niin että tottuu noihin mäkiin, ja myös alastuloon. Samoin juoksu metsässä, kapeilla ja mutkaisilla poluilla. Niillä saa painella välillä kieli keskellä suuta ettei heti ole nokillaan.

Ylös ylös..Porinmettässä
Alas ja pian takasin ylös...Jämin maastoissa

Ja taas ylös...

Pariin otteeseen olen tehnyt pitkää lenkkiä asfaltilla mutta jotenkin vaan sieltäkin huomaamatta siirtyy metsään. Metsä itsessään on ruvennut kovin houkuttamaan. Lähistöltä olen löytänyt useita uusia ja ihan tuntemattomia polkuja ja mielenkiintoisia paikkoja.
Välillä lenkille lähtö on tuottanut tuskaa ja alku ollut aika raskasta. Kun itsensä lopulta saa liikkeelle ja hetken on ollut metsässä ihaillen maisemia niin askel kummasti kevenee ja mielikin avartuu..olisikohan ne niitä endorfiinipaukkuja kenties ?
Nykyisin tulee paljon kuvattua lenkillä koska haluaa ikuistaa niitä hienoja hetkiä ja maisemia. Tunnelmatkin niistä toivoisin välittyvän.

Uudet asfalttitossut NB

Vanhat Niket




Varustepuolikin rupeaa hahmottumaan. Juomareppu on ostettu ja koekäytetty ja erittäin hyväksi todettu.  Camelbak marathon. Salomonin speedcrossit on jo kaapissa joten maastotossuja ei ole vartavasten tarvinnut ostaa. Nastakengätkin onneksi löytyy jos kelit niitä vaativat. Sykemittariin hommattu uusi patteri. Suunnittelin vielä investoivani kompressiotrikoisiin. Omat pohkeet tuntuu olevan aika kramppiherkät joten yritän sitäkin etukäteen minimoida. Ylämäet tekevät pohkeille tiukkaa.

Toivotaan että Rukalta lumet sulavat ennen Nutsia...

Yksi erittäin hyvä polkutreeni oli esikoiseni opastuksella Toukarin maastoissa. Hän ohjasti läskipyörää ja äitee hölkkäsi perässä, no välillä edelläkin. Upea maasto, todellista polkujuoksua, umpimettää ja kallioita jne. Runsaan parin tunnin lenkistä ei kilometrejä tullut kuin n, 15 joka osoitti sen että maastossa ei lujaa edetä. Lohduttavaa tavallaan. Onhan meillä Rukalla 7 tuntia aikaa, toivotaan että se riittää.






Lähdettiin ihan jostain pienestä poluntapaisesta hölkyttelemään. Kuvittelin meneväni pk-lenkille mutta läskipyörän perässä kun yritin pysyä niin ei se tainnut ihan peekoota olla. reipasta muttei liian kovaa, taisi syke nousta jo siitä kun lyhyin askelin koikkelehti polkuja myötäillen, välillä eteenpäin ja välillä sivusuunnassa ylös alas pomppien, tarkkaan sai seurata mihin tossut ohjaa. Mutta aivan mahtavat metsäfiilikset, maasto tosi haastavaa mutta sitähän nimenomaan on tulossa lisää.

Nyt viikonloppuna lähdettiin Jämille, siellä on maastot ihan kepeää ja tuttua kangaspohjaa mutta mäkiä löytyy harjun molemmin puolin. Tunnin verran siellä rennosti kierreltiin ja löydettiinkin sitten muutama hyvä mäkivetopaikka. Taktiikkamme oli kävellä mäet ylös ja hölkytellä alas. Viiden kerran jäleen vaihdettiin paikkaa ja taas samanlaista. Kävellen ylösmeno ottaa makeasti pohkeisiin ja hölkäten ylösmeno taas tuntui reisissä. Siis jos Rukalla todennäköisesti kävellään mäet koska ne saattaa olla hieman mahtavempia kuin täällä etelässä, niin..pohkeet tulevat olemaan erittäin kovilla.





Tänään olinkin vaihteeksi pyöräilemässä, eilisen mäkijuoksun jälkeen sopivaa paluttavaa. Parituntia ja n. 35 km. Huomenna taas tiedossa juoksua, rentoa peekoota ja sitä seuraavaksi taas pidempää mäkitunnustelua Ruosniemessä.





Näillä lähdetään Nutsia valloittamaan