Viimeisiä viedään...

Kaksi viikkoa aikaa ja mulla on sellainen fiilis että olenkohan juossut paljon mitään...pakko oli tarkistaa treenikalenterista ja siitä kyllä selvisi että kolmen kuukauden saldo on 400 kilometriä...höh, eipä se siltä tunnu.  Mutta onkohan se riittävä...Muutama pitkäkin on juostu, sekin piti tarkistaa että kuinka pitkää lenkkiä teki kun viimeksi treenasi maratonille. Nyt olen kyllä ne kilometrit hyvin ylittänyt...
Hommasin uuden juoksutakin, vedenkestävän. Ääk, mitä jos ei  sadakaan....mitä sitten pistää päällensä ! Mahtuuko juomareppuun kaikki tarvittava...nyt on tiedossa pidempi reissu, mihin sitä eväät änkee ?

Viikonloppuna piti vielä tehdä kunnon reipas lenkki mutta kas kummaa, se jäi tekemättä. Viikolla oli pari treeniä ja toisen tein ruosniemen mäissä, aluksi pari kilometriä lämmittelyä ja sitten mäkiin. Mäkiä sai tunkata muutamia kertoja että sai saldoksi 10 kilsaa. Nyt tuntui pohkeissakin että jotain tuli tehtyä. Perhana että siellä olisi pitänyt käydä vähän useamminkin.

Vuoristolampiko Ruosniemessä...

Viikonloppu vietettiin pitkästä aikaa mökillä. Todennäköisesti syksyn viimeiset löylyt ja uinnit mökkisaunassa. Upea saunaehtoo, kelit oli yllättäen ihan miltei lämpimät. Vesi oli kylmää mutta ah niin virkistävää.
Saatiin valmiiksi pieni terassinlaajennus, nyt passaa ihailla merta saunan päälle.

Auringonlasku

Mökin puolukkasaalis

Uusia valoja
illan pimeyteen

Aamuaurinko

Tuo rento saunareissu syömisineen ja juomisineen vaikutti pötsiin sen verran ettei juoksemaan tehnyt mieli. Vatsa oli outo parisen päivää. Maanantaina meinasi vieläkin lenkki jäädä välistä mutta kuitenkin pistin trikoot jalkaan ja lähdin, onneksi. Olo oli hutera mutta pidin vauhdin senverran maltillisena ettei tarvinnut keskenmatkan biokätköillä, vasta lenkin jälkeen..
Tulipa taasen tyhjennysharjoitus.

Martta.
Aika riiviö tämä meidän Martta. Vauhtia riittää. Eikä tunnu pelkäävän mitään, imuroimisesta, haravoimisesta, siivoamisesta tai ylipäätänsä mistään hommasta ei tule mitään kun on tuo vikkelä kintuissa kokoajan. Toivottavasti hän tuosta jossain välissä rauhottuu...

Syksyn satoa tipahti maahan..

Viikonloppuna olisi vielä maastolenkkiä tiedossa...
Tässä vaiheessa taas jo suunnittelee seuraavaa vastaavaa reissua ja päättää että sitten on ihan erilainen treeniohjelma.
Tämä viikko pitäisi vähän vahtia mitä pistää suuhunsa ettei ihan turpoa, ensiviikolla pitäisi aloittaa hiilaritankkaus.
Siis täysin plus miinus nolla.

Vaara lähestyy...

Juuri luin että  Vaarojen maratonilla mun matkalla on nousua 1340 m. Rukalla oli vaan vaatimattomat 477 m.
Tähän asti olen ollut aika rauhallisin mielin koko kilpailuun. Nyt tuli ensimmäisiä perhosia vattanpohjaan...olihan niitä hetken silloinkin kun pistin ilmon matkaan.

Tänään kävin fyssarilla vähän avaamassa etureisiä, ne olikin hemmetti tositukossa ja kyllä tuntui, enpä taas mennyt turhanpäiten ! Piti vaan saada niihin vähän rentoutta, käyn myös ennen reissuun lähtöä teippaamassa polvensivut, viimeksi oli niiden kanssa loppumatkasta sen verran vaikeuksia että nyt koitan ennakoida vastaavan tilanteen. Ukkovarpaankynnetkin on vielä tallella kun en ole uskaltanut nypätä irti....kohta putoo.

Näin viimemetreillä tulee helposti tunne ettei ole treenannut tarpeeksi ja sitten ehkä liikaa revittelee. Olen suhtkoht tyytyväinen omiin treeneihin, juostu on. Mäkisessä maastossa olisi pitänyt ehkä käydä enemmän mutta kun nämä omat huudit on aika tasaista niin...no poluilla on käyty ainakin. Uudet tossut on sisäänajettu ja hyviksi todettu.

Samoin Inovin juoksusadetakki, se testattiin lauantaina Räpsöö Runissa. Ekan viiden kilsan aikana tuli tasaiseen vettä ja kahdesti oikein kunnon rankka kuuro. Ei ollut siis turha ostos.
Räpsöö Run on pieni tapahtuma joka järjestettiin nyt toista kertaa, Reposaaressa. Tänä vuonna osallistujia oli n. 80. Matkoina 5 tai 10 kilsaa. Me juostiin kaksi kierrosta eli 10 km. Vauhti oli ihan rentoa, ei mitään enkkoja lähetty rikkomaan. Lopussa kyllä puristettiin hurja loppukiri jotta saatiin palkeetkin paukkumaan. Oli tosiaan hienoa juosta vaihteeksi vesisateessa, hapekas keli ja varusteetkin oli sen mukaiset joten hyvältä tuntui. Kisan päätteeksi päästiin saunomaan ja maukkaalle lohisopalle sen päälle. Niin ja räpsöön saaristolaislimppu kainaloon.

Sateinen ja harmaa keli

Lämmittelyä ennen starttia

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa...

Retrot numerolaput

Vesisade jatkui aika reippaana seuraavan yön ja aamun joten suunnittelemani pitkä polkujuoksu Joutsijärvelle ei sitten innostanut tarpeeksi. Lähdin illalla sitten kotinurkilta mettälenkille. Esikoispoikani lähti mukaan opastamaan hyvää polkureittiä. Ajatus oli reippaasti yli 20 km mutta se typistyi vaan kahdeksikymmeneksi kilometriksi. Keskivauhti oli 7,25 ja vaikka vauhti ei tuon mukaan ollut kova niin tuolla maastossa se oli kyllä ihan reipas vauhti. Miltei 2,5 tuntia.Keli oli taas mitä upein, sateisen päivän jälkeen raikas ja hapekas vaikkakin paikoin märkää ja mutaista. Mutta tämähän oli nimenomaan sitä polkujuoksua.

Lähdimme matkaan Yyterin kulmilta, mukailtiin Yyterinpiikin polkua, Preiviiki-Yyterin luontoreittiä, välillä kapeaa mutaista ja märkää  ja välillä neulaspolkuja, pitkin pellonreunoja ja sorateitäkin vähän. Polkuja tuolla maastossa risteilee niin pitkinpoikin että ilman opasta kyllä löytäisi itsensä ihan muualta kuin pitäisi..

Lenkin ajankohta taisi olla liian myöhäinen kun unta sai odotella pitkään, kroppa tais jäädä kierroksille.

No joo, Kolilla saa ylämäet kävellä....se vähän helpottaa 😆