Lapin lumoa ja sinisiä hetkiä

Maisemaa Ylimuoniosta

Kävimme ukon kanssa lataamassa akkuja Suomen Lapissa, Äkäslompolossa.

Pitkäaikainen haaveeni on ollut viettää joulua Lapin lumisissa maisemissa.

Vaikka joulusuunnitelmat oli tiedossa jo hyvin ajoin sain silti aikaiseksi pienen joulupaniikin. Yhtäkkiä huomasin että kaikki joululahjat on ostamatta ja kaikenlaista pikkujuttua tekemättä. Siivoukset hoitelin jo hyvissä ajoin. Leipomuksiakaan en tehnyt kuin pienemmälle lapsenlapselle munattomia pikkuleipiä ja paketista valmista piparitaikinaa leivottiin pikkuisten kanssa joulupiparit. Silti sitä on kummasti kaikenlaista pikkujuttua ja säätämistä jotta joulu voi tulla. Vaikkei olisi kotonakaan. Vähän joulukoristeita laitoin jottei joulu ihan vahingossa jää huomaamatta. Lapset kyllä viettivät meillä  joulunaikaa vaikka me emme kotona olleetkaan.

Lähdimme jo hyvissä ajoin ajelemaan kohti pohjoista, yhden yöpysäkin jälkeen olimme perillä perjantai-iltana. Lauantaina voitiin rauhassa tutustua ympäristöön ja käydä hakemassa kaupasta jouluruuat. Ihan pakolliset, pari joululaatikkoa, rosollia ja kinkkua. Ei stressiä.

Luonnonlunta 85 cm, pakkasta molemmin puolin 20 astetta. Fiilis aikalailla taianomainen. Aurinkohan ei lapissa nyt näyttäydy joten pimeää oli jo kolmen jälkeen. Pilkkopimeää puolineljältä. Sinisiä hetkiä. Mahtavan upeaa. Lapin lumoa.

Joulunaatonaamuna hiihtolenkillä sain
tällaisia kavereita hetkeksi seuraani

Kesänginkeitaalla oli mainio taukopaikka
siellä maistui kuuma kaakao ennen kuin lähti takaisinpäin

Mieskin lähti yhtenä päivänä mukaan

Maisemat olivat erittäin kuvauksellisia

Viikko ennen reissua oli jo sellaista kuhinaa että suosiolla jätin kaiken liikunnan pois. Yksi stressi vähemmän. Matkaan otin kyllä suksien lisäksi juoksukengät.  Juostua ei tullut mutta jos niitä tossuja ei olisi ollut olisin varmaan kiukutellut kun en pääse lenkille. Hiihtämässä kävin. Sitä ei meinaan Porissa ole pahemmin pystynyt tekemään. Ainakaan jos odottelee Yyteriin latuja.

Jouluna tuli nukuttua joka aamu tosi pitkään, valo ei herätellyt. Hiihtolenkin jälkeen tulikin jo aikapian pimeää. Saunomista ja sukankutomista, kävelyä ja rauhoittumista. Teeveestäkin näkyi vain muutama kanava, ei tarvinnut kinata mitä katsellaan. Viisi päivää meni ihan hujauksessa. Porissa odotti taas musta maa ja räpäskäkeli, Nollassa mittari. 

Kun sain ukon hiihtolenkiltä takaisin mökille,
olin jo itse käynyt vaihtamassa sukset ja lähdin uudemman kerran.
Tajusin että tämän jälkeen en hiihtele näissä maisemissa tieskoska, joten piti ottaa
kaikki irti viimeisestä lenkistä!

Huh, ottaa koville, hah hah...

Olen ihan tarkoituksella ottanut nämä viimeiset kaksi viikkoa rennosti, juoksemaan toki olisi ehtinyt mutta ihan hyvä olla välillä suorittamatta niin koko aikaa. Eurajoen Uudenvuoden juoksu oli suunnitelmissa ja mieteinkin jo ketä saisin sinne kaveriksi. Eipä ollut tunkua. Sitten yhtäkkiä rupesi olemaan tarjolla useampaakin yhteislenkkiä. Vuoden viimeisiä. Maastopyöräilemäänkin olisi voinut lähteä porukan mukana. Treenitehtaan porukalla olisi aamuysiltä rento 20 kilometrin finaalilenkki. Hienoa, siellä olisi hyvä porukka, siis sinne. Mietin vaan kun joulukuussa olen ollut kolme kertaa pienellä lenkillä että miten mahtaisi käydä. Hhmm hhmm...

Päädyinkin sitten lähtemään oman juoksuporukan kanssa "vain" 14 kilsan lenkille, eikä ihan noin aikaisin. Teimme kuuden naisen voimin kaksi kertaa reissun Katinkuruun, ihan rennosti kuulumisia vaihdellen. Mulla vaan jo toisella kierroksella tuntui aika ilkeältä toisen polven syrjässä. Olisiko yllättävä hiihtobuumi vaikuttanut. Pari lähti vielä kolmannellekin kierrokselle, minun oli pakko jättää väliin. Aikalailla tuntui kun välillä joutui ihan ottamaan kävelyaskeleitakin. Että sellainen vuoden finaalilenkki. Höh. Pitää aloittaa uusi vuosi rauhassa ja katsoa ettei vaan enempää ärsyynny.

Hyvää Uutta Vuotta kaikille !

Valopäät pimeillä poluilla

Keskiviikkona, itsenäisyyspäivän aamuna olinkin jo aamukasilta kuntosalilla työkaverin kanssa. Aikaa kului 100 minuuttia Suomen satavuotispäivän kunniaksi.

Tytär tuli muutaman päivän visiitille läskipyöränsä kanssa joten itsenäisyyspäivän kunniaksi käytiin vielä parisen tuntia pyöräilemässä Yyterin maastoissa. Lähtö oli sen verran myöhempään että ehti jo tulla pimeää. Onneksi oli lamput matkassa. Minulla kyllä aika hepponen mutta kun meni toisen perässä niin ihan tarpeeksi näki. Koska tytär on harrastanut maastopyöräilyä minua aikalailla enemmän niin meno olikin aika reipasta ja haettiin yksi vähän teknisempikin pätkä. Yyteristä kyllä löytyy vähän haastavampaakin polkua, ainakin minulle. Juurakkoinen ja kivinen polunpätkä meni toki paremmin kuin viimeksi. Harjoitus tekee mestarin. Mutta aikalailla nautinnollista painella dyyneiillä ja metsäpoluilla pimeällä, polkuja menee ristiin rastiin. Sen verran sysimustaa oli etten olisi yksinäni lähtenyt ihan samoille poluille. Vaikka reitit on tuttuja on aikalailla eri fiilis painella valokeilan kanssa niin että jokapuolella on aivan pimeetä. kaikenlaiset rasahdukset ja ylimääräiset liikkeet havahduttaa. Huomattavasti turvallisempaa mennä esim. kaksistaan vaikka molemmat olisikin yhtä säikkyjä, kuitenkin se tuo ihan erilaista rohkeutta kun ei ole yksin liikkeellä.

Torstaina oli aikomus juoksemaan mutta keli oli taas tosi surkea, vettä on tullut aikalailla viimeaikoina. Suuntasin siis salille. Perjantaina sentään tuli tehtyä pieni juoksulenkkikin.

Tilasin tässä taannoin itselleni pyörään kunnon lampun, jostain kiinasta taisi olla. Sain sen lauantaina ja pitihän sitä päästä testaamaan. Mutta kun satoi ja satoi...tarkoitus oli tehdä oikein kunnon pidempi lenkki. Pähkäiltiin sitten likan kanssa että jos jätetään väliin ja mennään vasta aamulla. Okei, niin sovittiin. Surkimukset...

Kello läheni jo iltakasia kun sitten kuitenkin päätettiin lähteä. Pakkohan sitä oli päästä pyöräilemään sillä nyt jo harmitti kumpaakin kun ei vaan oltu lähdetty! Edes pikainen reissu...no oltiin tunnin ja keli oli aivan mahtava, vettä ei satanut ja oli suht lämminkin. Tuli testattua uusi lamppukin. Aivan mahtavaa! Käytiin kiertämässä Kräsööran nokassa kilsan luontopolku joka on aikalailla teknistä koko matkan. Tytär vähän koitti opettaa äitiä miten ajetaan ja kyllähän se aikahyvin mielestäni sujui. Juurakoissa  rohkeesti vaan pylly ylös ja polje polje ja mammahan meni kieli keskellä suuta. Hyvää keskivartalotreeniä.

Lenkki oli lopulta oikein hyvä ja hikinen. Yksin ei olisi enään tuohon aikaan lähtenyt eikä ainakaan nyt pimellä. Onneksi on muitakin "pässejä" perheessä...oliskohan ne perinyt multa tuon päättäväisyyden vai onkohan se tarttunut minuun noilta kakaroilta...

Kyllä sillä lampun teholla on iso merkitys

Sunnuntaiaamuun jo oltiin sovittu että ysiltä startataan taas pyöräilemään. Kelinkin piti olla huomattavasti parempi kuin edellisenä päivänä. Just juu ja aamulla satoi taivaan täydeltä isoja rättejä.
Eikun menoksi vaan. Metsässä ei tuuli eikä sade haitannut, räntäsade kyllä vähän laantuikin. Paikoitellen oli aika kuraista, pyörät oli kotiin päästessä aikamoisessa floskassa.
Pari tuntia saatiin kokoon, hyvä lenkki taas. Ei pidä antaa kelin vaikuttaa vaan sekaan vaan, varusteet kun on oikeanlaiset niin sateet ei haittaa.

Niemen Lenkkiryhmä

Aikamoinen operaatio aina reissun jälkeen putsata fillari, tänäänkin oli oikein kunnon moskaa pyörässä. Onneksi on pihalla vielä yksi vesisaavi jossa on vettä, isommat kurat sai virutettua. Sitten kuivataan ja klanssataan ja nyt kun vedellä päästeli isompia pois piti ketjutkin vielä kuivata ja öljytä. Mutta onpahan sitten menovalmiina seuraavaa reissua odottamassa.

Toivottavasti pian tulisi lunta.

BlackFriday

BlackFriday... BlackWeekend... CyberMonday.

Kaikenlaista hömppää heikkohermoisille. Minullakin oli pariin otteeseen sormi tilausnappulalla mutta onneksi tulin järkiini! Liikaa tarjouksia ettei tiedä mitä ja mistä shoppailisi. Joten silloin ehkä kannattaa malttaa mielensä. Hetken mielijohteesta käväisin kivijalkakaupassa mutta eihän sitä lasketa, enkä edes sortunut urheilukamppeisiin, BlackFridayhan on alun perin tarkoittanut verkkokauppaa.

Mustasta perjantaista kehoitettiin myös nauttimaan ulkona joten lähdin koiran kanssa pimeälle lenkille, heijastimilla kuitenkin varustautuneena.

Viikonloppuna taas jäi siivoamiset. Lauantaina ihanassa auringonpaisteessa metsälenkillä koirien Martan ja hänen kaverinsa Sulon kanssa. Pari tuntia raikkaassa syyssäässä. Sunnuntaina yhteislenkkiä naisporukalla  Porin metsässä, peekoota ja pientä karstojen irrotteluakin välillä. Se olikin peräti viikon toinen juoksulenkki.

 

Lopulta kyllä sorruin yhteen BlackFridayn tarjoukseen. Mieletöntä. Helsinki City Maratoniin sai tosi hyvän alennuksen kun ilmoitti kaksi kerrallaan joten se oli ihan pakkorako! Nyt ei sitten tarvitse miettiä treenaako vai ei. Samaan syssyyn pistin ilmon sisään HimosTrailiin. Siis toukokuulle ja elokuulle kisa. Mitähän keksisi siihen väliin..

Pitkin poikin Yyteriä

Edellinen viikko oli  lopulta ihan hyvä treeniviikko vaikka se vähän välillä takkusikin. Lauantaiaamuun oli tiedossa maastojuoksua yhteislenkin muodossa. Porukka oli somesta tuttua muttei oltu ennen tavattu. Onneksi lähdin föliin sillä lenkki oli aivan mahdottoman hyvä, mulle sopiva vauhti ja muutenkin tuntui olevan samanhenkistä porukkaa. Pidin kovasti, toivottavasti eksyn heidän joukkoonsa uudestaan. Lenkkihän jopa kierteli ihan kotipoluilla, Yyterissä. Tuntui että aikaisesta lenkistä sai virtaakin ihan kummasti, taisin jopa hieman siivota kotona ! Onneksi sitten rupesikin jo satamaan vettä niin ei siivouskaan ihan lähtenyt lapasesta...

Sunnuntai tietenkin meni isäinpäivän tohinoissa. Olin ajatellut meneväni läskillä mettään ennen pimeän tuloa. Ilta venyi kuitenkin pitkälle ennen kuin olisin päässyt liikkeelle. Meinasin jo luovuttaa kokonaan mutta kuitenkin päätin lähteä, samalla otin testiin kaapin perukoilta löytyneen otsalampun. tehoja oli vain 260 lumenia. Pitäisi olla kuulemma moninkertaiset lukemat ennen kuin jotain pimeällä näkee. Mutta enhän minä sitä tietäisi mitä sillä näkee jos en lähde kokeilemaan. Lamppu oli ihan hyvä pienessä hämärässä. Valokiila näytti vain 2-3 metriä eteen joten illan pimetessä huomasi valon heikkouden. Jos sen kanssa pimeä yllättäisi, vieraassa metsässä, olisi aika mahdoton yhtälö päästä pyöräillen kotiin. Nyt se vältti ja sain tehtyä ihan hyvän puolentoistatunnin lenkin. Metsästä kyllä siirryin aika pian helpompiin tienpätkiin.

Maanantaina oli vuorossa fysiotreeniä. Täsmätreeniä ylä-ja alaosastoon. Tiistaina oli ihmeen helppoa lähteä lenkille. Ei mitenkään takkuillut lähtö. Tunnin rento pk-lenkki. Testissä oli uusi talvijuoksutakki, KariTraan Tove. Aivan mainio vaikkakin tällä hetkellä vähän turhan lämmin vielä. Hyvä ostos joka tapauksessa.

Välillä harrastettiin jonkinlaista kulttuuriakin. Olin Porin Teatterissa katsomassa lätkää...Hockey Night. Aivan mahtava esitys vaikkei ihan korkeakulttuuria ollutkaan. Hauska, nauraa sai alusta loppuun. Suosittelen.

Lauantaiksi oli sovittu yhteislenkki Yyteriin. Aamu alkoi kovalla vesisateella, onneksi se loppui parahiksi iltapäivällä ja keli oli oikein hieno ja hapekas. Vanha juoksuporukka saatiin pitkästä aikaa koolle. Mukava kympin reitti pitkin polkuja ja dyynejä, yritys olisi taas aloittaa yhteiset lenkit. On aina kivempaa juosta porukalla. Olemme tällä kokoonpanolla muutamia vuosia sitten yhdessä harjoitelleet  juoksukoulussa ja olemme siitä asti aina satunnaisesti käyneet yhdessä lenkkeilemässä. Välillä ihan säännöllisestikin mutta viimeaikoina on ollut haasteellista ehtiä yhtäaikaa.

Sunnuntai alkoi taas sateella. Pelkäsin jo että taas sataa kokopäivän mutta aamupäivän aikana kirkastuikin, joten nopsaan pyöräilykamat niskaan, vaihteeksi, ja sitten taas kohti Yyteriä. Tein runsaan parin tunnin lenkin, vähän yli 20 kilsaa tuli saaliiksi. Muitakin läskipyöriä näkyi, taitaa Yyterin metsissä ja rannalla nykyisin nähdä useammin pyöräilijöitä kuin juoksijoita.
Keli oli aivan rannalla tosi usvainen, tosi hienon näköistä. Metsässä taas aivan ihanan vihreää ja hapekasta.

Loppuvuonna pitäisi lihaskuntoon tulla kohennusta, hommasin salikortin ja siinä samalla ohjelman jotta siitä treenistä tuleekin jotain...

Ei peRrkele..

Eihän tästä tule yhtään mitään. Pelkkää haahuilua ja saamattomuutta. Hyvät treenisuunnitelmat mutta toteutus jää puolitiehen. Eilen illalla pakkasin kamat valmiiksi että käyn ennen töihin menoa pienen lämmittelylenkin ja päälle kunnon voimatreeniä. Arvatkaapa miten kävi. Muistaakseni olen muutamaankin otteeseen ajatellut aamulla nousevani ajoissa mutta kuitenkin sitten jäänyt loikoilemaan sängyn pohjalle, kun ei kerran ole pakko. Jos sitten töiden jälkeen...pyh.

Kerran viikossa on fysiotreeni mutta senkin jälkeen on 6 päivää vapaana. Joo, sain kyllä ylimenokauden ohjelman mutten oikein ole siihenkään vielä päässyt kiinni. Toki olen käynyt juoksemassa mutta kuitenkin on sellainen olo että ei ole mitään tehty.
Sitten lueskelee muiden treeniblogeja ja somepäivityksiä ja ihmettelee mistä hemmetistä niiden energiat kumpuaa ?
Kotona on miltei kokovuoden kunnon siivoilut tekemättä, on ollut vähän muita mielenkiinnon kohteita tänä vuonna. Nyt kun olisi aikaa puunata ei tiedä mistä nurkasta aloittaa joten se jää taas siihen. Todettakoon etten ole muutenkaan mikään himomoppaaja. Pari kertaa oli lähellä etten heittänyt mattoja pihalle mutta kun juuri sinä viikonloppuna paistoi aurinko...eihän siinä ollut vaihtoehtoja kun lähteä ulos.
Töissäkin on ollut suht hiljaista ja sekin tuntuu väsyttävän valmiiksi iltaa ajatellen. Toisaalta luulisi että kun on oikein hektinen työviikko niin väsyttäisi mutta silloin varsinkin riittää virtaa jota on hyvä päästellä lenkkipoluilla.

Pitäisi vaan olla valmiit treenit jonkun kanssa sovittuna niin tulisi lähdettyä ilman sen kummempia mietintöjä jaksaako vai ei. Nyt on sentään vielä hyvät kelit, ei ole liukasta eikä mitään märkää lumisohjoa tai jäätä, pimeää on arki-iltaisin mutta sitten pitää vain valita sellainen paikka missä on valoja matkan varrella, tai laittaa otsalamppu..

Pistin extemporee uuden juoksutakin tilaukseen joten katsotaan inspiroiko se lenkkipoluille.

Mutta mutta.
Tämän vuodatuksen jälkeen sain jostain virtaa ja lähdin töistä suoraan Porin mettään. Ensimmäisen polun päähän kun pääsi niin jo valtasi aivan mahtava hyvänolon tunne!

Neljä kilsaa peekoota ja sitten vauhtileikittelyä 5 x 200 m ja loppu palautellen !

Hirvimettällä

Jotenkin muutama vuosi sitten päädyin kaverin mukana hirvimetsälle. Tämä hyvä ystävä on käynyt ajonaisena metsällä jo nuoresta tytöstä asti ja kerran sitten vei  minutkin sinne, syntymäpäiväni kunniaksi. Sille tielle siis jäätiin...nyt taitaa olla jo kolmas vuosi menossa.

Ottamatta kantaa hirven ampumiseen, pidän tätä ajossa olemista aikalailla hyvänä kuntoilumuotona. Maasto harvemmin on helppokulkuista. Löytyy kivikkoa, louhikkoa. juurakkoa, tuulenkaatamaa, risukkoa, pajukkoa, mitähän vielä...isojakin puita ristiin rastiin kaatuneina tai kaadettuina. Valtaojia, pieniä ojia, puroja...taivaalta saattaa tulla vettä, räntää, lunta. Välillä läpi mutaisten peltojen. Joka kerran tulee itsensä haastettua. Vaikka aurinkokin joskus näyttäytyy on maasto yleensä yhtä vaikeakulkuista.

Nyt viikonlopun ajossa oli sellaiset olosuhteet että ehkä mielessä kävi, hetkellisesti, onko mitään järkeä lähteä lumisohjoon ja vesisateeseen...mitähän keksisi tekosyyksi. Mutta kun kerran aikanaan olen ruksin ruutuun tuolle päivälle laittanut eikä pääkään ollut paketissa, ei luonto anna periksi perua joten mukaan vaan. Tietenkin. Onneksi tällä hetkellä on varusteet hyvät joten lähinnä piti vaan miettiä ettei jalat kastu. Se on nyt kaikkein helpointa pitää jalat kuivana, muistaa vaan että loikkii ne ojat yli eikä jää sinne ojaan seisomaan. Kuulostaapa helpolta! Välillä joutui kyllä etsimään ojanylityskohtaa, ei nuo neljän metrin loikat ihan tällä harjoittelulla suju. Yksi pulahdus olikin lähellä, onneksi puu oli taipuisa etten molskahtanut ojaan selälleni...

Muutenkin oli siis märkää, taivaaltakin taisi kuulemma vettä tulla. Sitä ei vaan metsässä huomannut kun pajukot ja risukot jo kasteli valmiiksi. Puunoksat taipuivat lumen painosta, märästä lumesta ja jos ei ollut lunta niin niistä tippui vettä. Jalat sentään pysyi kuivana koko päivän, sormikkaita joutui välillä vaihtamaan kuiviin. Onneksi ei ollut pakkasta eikä tuullut niin lopulta päivän keli oli oikein mainio, jos tykkää. Kaiken kaikkiaan päivästä jäi hyvät fiilikset, oli ihan hauskaakin.

Aamulla porukka kokoontuu aamiaiselle ja siitä lähdetään sitten liikkeelle, vuoronperään tippuvat ajomiehet matkan varrelle odottelemaan torven tuuttauksia joka on merkki ajon alkamiselle. Ensimmäinen ajo aina vähän jännittää, ettei vaan eksy. Tai löydä itseään metsän leveimmän ojan reunalta. Onneksi porukka pitää tosistaan huolta joten siellä on ihan turvallinen olo. Onhan sitä kompassi ja karttakin mukana. Siitä huolimatta kerrankin olen pusikkoon eksynyt, miltei...

Aamulla alettiin aikaisin, kolme ajoa ennen hernekeittoa ja vaatteiden vaihtoa. Hikinen paita kannattaa vaihtaa ettei tule vilu, muukin vaatetus jos on tarpeeksi kastunut. Ruuan jälkeen vielä kaksi ajoa joten reissu venyi taas aika pitkälle. Vaikka päivä oli pitkä ja erittäin raskas niin  jahdista jäi oikein hyvä fiilis ja tuntui että virtaa olisi vielä riittänyt. Saalistakin siis tuli.

Kotona saunaan kunnon löylyihin niin jopas rupesi väsyttämään.

Joidenkin mielestä tämä on ihan hullun hommaa, eivät ollenkaan ymmärrä metsästystä. Mutta. Lähiruokaa parhaimmillaan ja luomuakin kaiken lisäksi.

Tyhjäkäyntiä

Takana on tiivis treenikausi, maaliskuusta lokakuulle on treenattu pt:n ohjeilla. Kilometrejä on tullut aikalailla. Moniin kisoihin on tullut osallistuttua ja mukaan on tarttunut paljon uusia tuttavuuksia. On osallistuttu muutamaan pieneen kisaan, muutamaan isompaan polkujuoksukisaan ja syksy huipentuikin sitten maratoniin. Kävin läpi mennyttä kalenteriani ja olen tosiaan osallistunut aika moneenkin kisaan tai tapahtumaan tänä vuonna. Ihan itsekin ällistyin, en ollut edes muistanut kaikkia. Pori-juoksu, NukkiExtreme Joutsijärvellä, HCR-puolikas, NutsKarhunkierros, Lattomeren Ultraintervalli, Jazz-hölkkä, LoppiExtreme, HimosTrail, RäpsööRun, Tampereen Maraton, Yyterin puolipiikki ja vielä pyöräilyä Tour de Pori...kyllähän sitä on oltu ahkeria ! Tuo määrä on kyllä minulle jo ihan kohtuullinen kun muutakin puuhaa on, perhe vie aikansa ja työ ja ymmärrän kyllä sen levonkin merkityksen. Aina ei voi olla juoksemassa.

Tahti on ollut kesänkin ajan tiivis mutta ei mielestäni mitenkään liian rankka. Tulosta syntyi, tavoitteet täyttyi ja nopeuskin kehittyi. Mikä tärkeää, on ollut hauskaa!

Maratonin jälkeen oli olo hetkessä ihan kumman tyhjä, ei tarvinnut katsoa kalenterista mikä treeni tänään oli vuorossa, tai tankata itseään johonkin tapahtumaan. Lokakuu meni siivillä lomareissun puitteissa ja nyt on fätti ottanut vallan vaihteeksi. Juostakin pitää. Vähän on vaan hakusessa tuo tahti, koska juoksemaan ja koska fillaroimaan ja koska sitä lihaskuntotreeniä pitää tehdä.

Kaverin kanssa jo päätettiin ensikeväänä uusia maraton, sen verran jäi kaivelemaan edellisen aika jonka pitäisi olla helposti parannettavissa. Nyt pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja aloittaa lihaskunnon kohottaminen. Se kuulemma on taas prioriteetti nro 1 seuraavan maratonin suunnittelussa. Teen toimistotöitä joten myös yläkroppa pitää saada kuntoon. Hhmm..ihan kuin olisin näitä suunnitellut ennenkin ! Toteutus onkin sitten eri asia.

Ehkäpä sitä voisi keskittyä vaihteeksi peekoohon, kävelyä ja pyöräilyä. Ohessa salitreeniä. Kesän ajan olen joutunut vähentämään lihaskuntoharjoitteita solisluun oireilun takia joten nyt pitää keskittyä siihen. Olen jo ilmoittautunut pienryhmään josta pitäisi saada täsmäohjeistusta yläkroppaan. Siitä se sitten alkaa. Jopa bodycombattiin pääsin jo puolenvuoden tauon jälkeen. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Hhmm...ihan kuin olisin näitä suunnitellut ennenkin ! Todellakin, näitä pyörittää päässään aina vuoden lopussa ja vuoden alussa...pitää nopeaan saada kalenterille käyttöä niin ei turhaan taas haahuile koko talvea. Ensivuodeksi on jo muutama tavoite joten treeni jatkukoon.

Onneksi "takapihalta" löytyy
mahtavat maastot joissa kelpaa liikkua

Maastopyöräilyä

Paikallinen maastopyöräilytapahtuma, Tour de Pori oli heti samana viikonloppuna kun palasin Barcelonasta. Keli muuttui hieman erilaiseksi. Vettä satoi ja lämpöasteita oli noin 20 astetta vähemmän kuin puoleentoista viikkoon...

Ilmoittauduin "Letkeälle Lenkille". Olin mukana ensimmäistä kertaa, maastopyörällä olin tuohon mennessä ajanut ehkäpä 4-5 kertaa, pisimmillään pari tuntia.

Pyöräily tuntuu olevan samanlaista varustelua kuin juoksukin, ehkäpä vielä enemmänkin teknisempää mutta myös vaatetus on tärkeää, varsinkin nyt kun oli sadepäivä tiedossa. Viimehetkellä vielä kävin ostamassa pyöräilyyn tarkoitetun sadetakin, mikä olikin erittäin hyvä hankinta. Kenkinä oli vanhat goretex-juoksukengät ja siinä päällä vielä nutsille hommatut gaiterit. Vedenpitävät puutarhahanskat toimivat sormikkaiden kanssa. Pyörään piti hommata kurakaaret.

Touri oli jaettu useampaan eripituiseen ja haastavuudeltaan erilaisiin matkoihin. Letkeä lenkki oli "teknisesti helppo ja vauhti rauhallista". Meitäkin oli niin paljon että jako tehtiin kolmeen ryhmään. Maauimalasta lähdettiin Pinomäen suuntaan, määränpäänä oli Susisuon maja, jossa olisi pieni evästauko. Sinne oli matkaa noin 15 kilometriä. Vettä satoi miltei koko ajan enemmän tai vähemmän. Hapekas keli. Olisin mielelläni jättäytynyt jonon häntäpäähän, mutta minut komennettiin eteen sillä sinne kuulemma kuuluivat hitaimmat ja vähemmän lajiin tutustuneet. Sopi minulle.

Jono eteni ihan reipasta vauhtia, kova pulina kuului edestä ja takaa. Minä kyllä keskityin kieli keskellä suuta vain eteeni polulle, en oikein ehtinyt maisemia katsella. Vauhti oli kuitenkin ihan hyvä. Helppo maasto oli minulle aivan riittävän haastava ja mielestäni kyllä pysyin hyvin mukana. Kanssapolkijat eivät missään vaiheessa turhautuneet jos vähän hidastelin, muutamaan kertaan jouduin taluttamaan pätkän enkä kaatunut pusikkoon kuin kerran. Ryhmä oli ihan letkeää eikä ketään pingotellut. Evästauon jälkeen sadekin taas vähän yltyi, vaatteita ei muuten tarvinnut vaihtaa kuin kuivemmat hanskat. Susisuolta jatkettiin kohti maikkalaa, paluumatka oli 20 kilometriä. Tässä vaiheessa huomasin että peppu hiersi ja reidet vähän hapotti. Ajoaika oli nelisen tuntia joten ei ihme että pepussa piiputti, varmaan oudokseltaan. Ensituntemukset oli ettei pyörän päälle pysty ainakaan viikkoon, äkkiä se silti rupesi helpottamaan. Jaloissa tuntui enemmän, maanantaina tuntui juoksulenkillä polvessa kipua. Maratonista palautui kintut nopeammin kuin tästä pyöräilystä !

Päivä oli erittäin sateinen ja kaikki pyöräilijät erittäin kuraisia. Loppumatkasta oli varmaan parisen kilometriä pelkkää mutaista polkua, lähinnä liejua. Rapa roiskui...

Perillä oli jo jonoa pyöränpesupaikalle, isolla letkulla sai isoimmat kurat pestyä. Suihkuttelin samalla lenkkareitakin, ne nyt muutenkin olivat märät. Päivän päälle saatiin lämmintä ruokaa ja hyvät löylyt saunassa. Tosi mahtava päivä.

Kotona piti vielä putsata muitakin varusteita. Kaikki kamat reppuja myöten upotettiin ensin ulkona vesisaaviin ja sitten vasta koneeseen. Pyörä sai kuivua seuraavaan päivään ja sitten sille putsausta ja rasvausta.

Onneksi välillä on kauniimpiakin päiviä käydä pyöräilemässä. Yyterin poluilla on ihan nautinnollista ajella pitkin metsä- ja kangaspolkuja, rannalla voi ajella aurinkoa ihaillen. Nyt pitää täysillä nauttia hienoista syysväreistä ja kuulaasta kelistä.

Lokakuu oli minulla lomakuu, keväällä alkanut puolen vuoden juoksuprojekti oli haastava mutta antoisa. Lomaillessa tuli päivittäin reilu annos palauttavaa kävelyä, hieman juoksuakin ja nyt on pyritty vähän enemmän pyöräilemään. Lokakuussa tuli jokatapauksessa yllättävän paljon liikuttua.

Juoksujalkoja vipattaa reissussakin

Vila Olímpica

Matkalaukkuun mahtui myös juoksutossut. Olihan sitä päästävä Barcelonassa myös lenkille. Päivittäin tuli kyllä käveltyä kilometritolkulla joten pk hoitui sillä. Pari kertaa oli vielä illallakin sen verran virtaa että lähti juoksemaan. Päivällä olisi ollutkin liian lämmin. Shortsit ja t-paita taisi olla lenkkiasuna tänä vuonna viimeisen kerran. Juostessa oli syke tosi matalalla vaikka tahti oli ihan reipasta. Siihen vaikutti varmaankin nuo jokapäiväiset kävelymatkat.

Ensimmäisen kerran lähdin yksin juoksemaan ja tytär kyllä vähän mietti mahdanko löytää takaisin hotellille. Neuvoi että menet vaan suoraan yhteen suuntaan ja palaat takaisin. En kylläkään eksynyt. Oli kivaa vaihtelua juosta aivan erilaisissa maisemissa. Pienillä kujilla ja kapeilla jalkakäytävillä, illan vilinässä. Olo siellä ihmisten seassa oli ihan turvallinen. Hotellimme oli kaukana keskustan hulinoista.

Muille lenkeille sitten sainkin tyttären kaveriksi. Kerran lähdettiin jo aamusella ennen aamiaista. Matkan varrelle sattui sopivia penkkejäkin pieneen tasohyppytreeniinkin.

Barcelonassa oli senverran ylämäkiä kuljettavaksi että kyllä se ihan kuntoilulomastakin meni, tavallaan. Pysyin myös hyvin tyttären vauhdissa, vai kumminperin se mahtoikaan olla :)

Jotenkin ne päivät aina venyi iltaan asti, hotellille kun pääsi niin sinne kyllä sitten jäätiinkin. Pyörällä kuljettiin yhtenä päivänä n. kolmisen tuntia.

Nyt olisi ollut mielenkiintoista seurata askelmittaria, jos sellainen vaan olisi ollut mukana.

Montserratin vuorilla

Aamulla oli lentävä lähtö että ehditään ajoissa metroasemalle josta lähti paikallisjuna Montserratin vuorille. Asemalla oltiin ihan muutama minuutti ennen lähtöä, joten eihän tehnyt edes tiukkaa...

Matka oli jo varattu aikaisemmin, siihen kuului myös metro- ja junakyydit edestakaisin. Juna oli ihan täynnä joten hyvä että istumapaikka löytyi. Vaikka ei ihan hektisin turistiaika ollutkaan niin silti riitti matkustajia. Montserratissa oli toki turistien lisäksi huomattava määrä paikallisiakin.

Junamatka kesti vähän toista tuntia ja siitä siirryttiin kaapelijunaan joka kulki siis vaijerien varassa. Kyyti vaikutti tosi pelottavalta kun sitä maasta käsin odotteli, siihen mahtui 30 henkeä samaan aikaan. Eihän se lopulta ihan paha ollutkaan, mielenpainuva kokemus joka tapauksessa.

Kaisan kuva

Pyhä vuori Montserrat on koko Katalonian symboli, se kohoaa korkeimmillaan 1236 metriin. Montserratin jo 1000 vuotta sitten perustettu luostari on 725 metrin korkeudessa. Montserratin luostari on Katalonian pyhin paikka, nykyisin siellä asuu benediktiinimunkkeja.

Basilikan julkisivu 

Kaisan kuva

Kaisan kuva

Hammasratasjunalla jatkettiin vieläkin ylemmäs, siellä olisi voinut tehdä pidemmänkin patikkamatkan luontopoluille mutta tutustuimme vähän lyhyemmän kaavan mukaan maisemiin. Matkaajia selvästi kurni mahassa joten piti lähteä takaisin alas ja etsimään ruokapaikkaa.

Näkymät olivat vaikuttavia

Retkeen kuului myös ruokailu joka olikin puffetti josta sai itse valita ruuat ja juomat todella isosta ja hyvästä valikoimasta. Tämän ainoan kerran tuli reissulla ehkä syötyä vähän yli äyräiden.

Tutustuimme myös taidemuseoon jossa oli taideteoksia mm. Dalilta ja Picassolta. Taiteesta paljon ymmärtämättä esillä oli muitakin todennäköisesti kuuluisien taiteilijoiden maalauksia. Esillä oli myös paljon erilaisia näkemyksiä La Morenetasta, mustasta neitsyestä. Montserratin  musta neitsyt on Katalonian suojeluspyhimys.

Camp Neu, siis Fc Barcelonan pyhättö, oli myös käytävä tsekkaamassa, lähinnä ostamassa pakollisia tuliaisia. Kolmessa kerroksessa oleva mahtavan iso ja kallis fanikauppa.

Viimeisenä päivänä vihdoin vuokrattiin fillarit ja lähdettiin seikkailemaan liikenteen sekaan. Barcelonassa on hyvät kaistat pyöräilijöitä varten joten siellä oli helppo liikkua. Suuntasimme taas rannalle. Uimarantoja olisi riittänyt vielä vaikka kuinka pitkään, piipahdettiin rantabulevardilla tapaksilla ja suunnattiin takaisin La Ramblan suuntaan. Kierreltiin vielä tovi kaupungilla ja suunnattiin pakkailemaan kamoja hotellille. Paljon olisi ollut osteltavaa mutta matkalaukku on rajallinen, lompakosta puhumattakaan.

Barcelonan korkeimmat pilvenpiirtäjät Port Olimpicin satamassa

Jäipähän paljon mielenkiintoista seuraavaan reissuun. Montserratin vuori on paikka jonne ehdottomasti pitäisi päästä uudelleen.