maanantai 17. heinäkuuta 2017

Jazz-hölkkä

Porin Etelärantaa Jazz-asussa

Ekaan lomaviikkon mahtui enemmänkin treenejä. Maanantai oli lepopäivä. Tiistaina tein pitkästä aikaa lenkin Martan kanssa. Rauhallinen kuuden kilsan iltalenkki.  Lenkin varrelta löytyi uusia tuttavuuksia joita Martta vähän protestoi. Taisi lehmä olla hänelle uusi kokemus.


Keskiviikkona olin Vaasassa tyttären luona ja siellä tuli tehtyä vasta torstaille suunniteltu vetotreeni. Viiden kilsan lämmittelyn jälkeen piti tehdä 5 x 500 vetoja. Kas ollakkaan, ne supistuivat yhteen rennompaan vetoon ja sitten kolmeen kunnon rypistykseen. 500 metrin ajat olivat 2.03, 2.12 ja 2.16. Ei paha sanoisin, mehut ainakin taas tirisi. Tai sitten se vaan tuntui kun keli oli aikas kostea. Torstaina kävin aamulla ennen aamiaista runsaan puolen tunnin rauhallisella palauttavalla tutustumassa Vaasan maisemiin. 






Livet på Vasa

Perjantaina olikin taas lepopäivä. Illemmalla käytiin miehen kanssa mopoajelulla. Pappatuntureilla käytiin Kallossa munkkikaffeella. Nyt sain ajaa automaattivaihteisella pappiksella ja se olikin paljon mielekkäämpää kuin tavallisella käsivaihteisella. Ei tarvinnut jännittää miten matka sujuu kun vaan käänsi kahvasta ja antoi painaa. Mukavaa vaihtelua. On meillä miehen kanssa ainakin yksi yhteinen harrastus...

Mummu, Pappa ja Pappikset Kallossa

Lauantaina olikin vuorossa Jazz-hölkkä. Mukana oli taas jonkinlainen joukkio KPK:laisia pintakaasuttelijoita ja oma valkkukin. Ehkä se loi vähän paineita. Laskeskelin että olen Jazz-hölkällä ollut ensimmäisen kerran 10 vuotta sitten. Joka vuosi en ole osallistunut. Nostalgiaa joka tapauksessa. Ajatkin on vähän parantuneet. Nyt lähdin ihan rennosti eikä ollut tarkoitus kun vaan hölkötellä reipas lenkki. Alku tietenkin vähän hengästytti enkä muista pintakaasuttelijoista nähnyt lähdön jälkeen kuin kengänpohjat. Köpöttelin omaa vauhtiani, mielestäni ihan tasaista kyytiäkin vielä. 
Sääkin oli oikein kesäisen lämmin ja aurinkoinen. Matka oli 7,7 km. Puolessavälissä taisin jonkun ohittaakin mutta jokunen niistä paineli lopussa minunkin ohitseni. Loppusuoralla sain yhden tyypin kiinni joten loppukiriäkin löytyi. Ajaksi tuli 42,40 ja olin oman sarjani 4. Keskari oli 5,32. Yllätyin itsekin noin hyvästä ajasta. En seuraillut sykkeitä enkä oikein aikaakaan matkan varrella. Vauhti oli kuitenkin sopivan oloinen, lujempi vauhti olisi minulle ollut jo tosi kovaa menoa. 
Hölkän reitti on ihan mukava sillä se lähtee Kirjurinluodon uimarannalta, joen yli kaupungin puolelle Raumansiltaa pitkin ja jazzkatua sivuten kaupungin läpi taas takaisin Porinsillan yli joen toiselle puolelle. Rantaa pitkin jatketaan kohti Pormestarinsiltaa, kierretään vielä lenkki pitkin joenvartta ja takaisin Pormestarinsillalle. Sillalta reitti kiertää Kirjurinluodon Areenan takaa Polsanluodon luontopoluille ja sieltä takaisin uimarannalla olevaan maaliin. Suurin osa asfalttia mutta myös joenvarrella olevaa polkua ( jopa pieni pieni pätkä juurakkoistakin polkua) sekä soratietä. Ihan sopivasti vaihtelevaa alustaa ja maisemaa. Olen vieläkin tosi tyytyväinen aikaani. Vauhtikestävyys on ilmiselvästi parantunut. 

Ehkäpä tapahtumaa saisi enemmän mainostaa. Tapahtumana pieni ja rento ja maisemat sekä reitti tosi hienot. Reitti on siis helppo ja sopii kaikille. Veikkaisin että enemmän olisi osallistujia jos esim. jatsien yhteydessä tapahtumaa enemmän tuotaisiin esille. Toisaalta, eihän sinne aina mukaan ehdi, on joko toipumassa edellisestä konsertti-illasta tai sitten lujaa vauhtia valmistautumassa toiseen konsertti-iltaan. Hhmm...

Kävinhän minä sitten isäntääkin ulkoiluttamassa illemmalla jazz-kadun vilinässä..


Lennokas askel


Sunnuntaina viikon päätteeksi pitkis. 16 k tuntui tosi helpolta, piti mennä matalalla sykkeellä vaikka virtaa olisi riittänyt reippaampaankin menoon. Todennäköisesti edellisen päivän reipasvauhtinen vaikutti positiivisesti. Kävin juoksemassa vasta illalla, keli oli jo pilvinen ja  vähän tuulinen, joten oli hyvä keli juosta.

Tekstiiliurheilua. Paita sävysävyyn juoksureitin kanssa.

Tästä onkin sitten enään parisen viikkoa seuraavaan kisaan. LoppiExtreme. Ehkä siitäkin selvitään kunnialla.


maanantai 10. heinäkuuta 2017

Cooper, ei paskempi tulos..


Tämän viikon eka treeni oli tiistaina, valmentajan silmien alla kilsan vetoja. Alunperin ne piti tehdä itsekseen ja ehdinkin funtsimaan miten saan 4 minsan vedot järkevästi tehtyä. No treeni olikin sitten kilometrin vedot kertaa 4. Paikkana Katinkurun polku Porin metsässä. Olisi varmaan tullut tehtyä ne ominneuvoin jokseenkin rennomalla tempolla. Treenistä sai nyt sitten kaiken irti mitä oli kait aikomuskin. Lämmittelyn jälkeen vetojen vauhdit olivat 4.43, 4.53, 4.54 ja 4.57. Ei huano. Eikä mikään helppo mutta tulipa tehtyä. Kelikin muuten oli erittäin hapekas, satoi vettä. Raikasta ja riemukasta...
Keskiviikkona peekoota vähän normaalia lyhyempänä, sillä perjantaina oli vuorossa 3 km:n testijuoksu. Aika oli 15.07. keskari 5.02. Ei huano sekään. Tuosta mitattuna cooper-tulos 2380. Ei edelleenkään huono. Edelliseen cooperiin tullut mittaa lisää 130 m. Sunnuntain pitkis oli pitkästä aikaa helteinen juoksu. 2, 5 tuntia liki 18 km. Ei ole vielä noin lämpimässä juostu tänä kesänä. Otinkin juoksurepun matkaan niin ei ainakaan neste lopu ja samalla testasin uusia Fastraden geelejä, niihin ei ole lisätty ylimääräisiä makeutusaineita ja hyvin tuntui sopivan. 




Minusta on hienoa että pystyy harrastamaan omien lastensa ( aikuisten jo ) kanssa. Nuorimmaisen kanssa on tullut paljon mm.  juostua ja myös tämän vanhemman kanssa muutamia kertoja ollut yhdessä lenkillä. Nyt hän suuntasi Ruosniemeen maastofillarilla joten lähdin mukaan ja tein oman treenini sitten siinä samalla reissulla. Metsäpoluille en lähtenyt, liian helteinen päivä ja kammoksun mahdollisia käärmeitä. Ruosniemessä on suuret todennäköisyydet niihin törmätä. Lähdin siis turvallisesti pyöräteitä pitkin omalle matkalleni.
Kesälomakin alkoi ja kelitkin tuntuu siis suosivan. Mökille ei olla vielä ehditty sillä lauantaiaamulla suuntasin Yyterin rannalle seuraamaan Porin Raaston lähtöä. Jälkikasvua oli kisaamassa. Upeassa aurinkoisessa aamussa kilpailijat starttasivat suoraan ulapalle uimapatjat kainaloissaan. Lähtörastin jälkeen suuntasin odottelemaan Seikkailupuisto Huikeelle jossa oli yksi seuraavista haasteista. Siellä jouduin odottelemaan tovin mutta oli hauskaa seurata kilpailijoiden etenemistä kyseisellä rastilla. Kisaajat jatkoivat taas matkaansa ja minä poljin takaisin pitkin Yyterin polkuja. Huomasin muuten samalla että minun fillarini ei todellakaan ole tarkoitettu maastoon...

Raasto

Seuraava oma  etappini olikin Levon Kesäkarkelot, Levon leirikeskuksessa jossa alkoi juurikin kun sinne ehdin hyväntekeväisyysmatsi Satakunnan sydänlasten hyväksi. Lajina kävelyjalkapallo...sielläkin oli yksi jälkikasvusta mukana...järjestäjänä toimi Mäntyluodon Kiri. Karkeloissa oli kainkenlaista koko perheelle tarkoitettua aktiviteettia. Mahtava tapahtuma.


Mamma testaa



sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Sykkeet vinksinvonksin


Muutaman treenin aikana on nuo sykkeet pomppineet ihan miten sattuu. En ole treenannut liikaa enkä mitenkään ole ylikunnossa...silti on jotain outoa.
Vaikka kuinka rauhassa aloitan juoksun niin syke pomppaa 150-160:een. Onhan sekin normaalia että se on alussa korkeampi, mutta musta tuntuu ettei se nyt siitäkään johdu. Syke pomppii pitkin lenkkiä ylös alas. Rupesin epäilemään sykemittaria. Mittarini on Suunto Ambit 2R. Olen pessyt hihnaa koneessa ja patterikaan ei ole vanha. Googlailin ongelmaa ja päädyin siihen että mittari ottaa alussa häiriötä paidasta joka hinkkaa siinä ihon vastakkaisella puolella. Kuullostaa hullulta mutta siltä se eräänkin lenkin aikana vaikutti. En ole järin kova hikoilemaan ja vasta kun on kroppa kunnolla lämmennyt niin rupeaa mittarikin tasoittumaan. Tuntui auttavan kun vähän kastelin myös paitaa mittarin kohdalta ja ohuempi paita ei ehkä aiheuttanut niin häiriötä.
Tiistain treenin tein kotimatkalla töistä, autolla metsätien varteen ja sitten itse metsään. Ei taaskaan houkuttanut asfalttijuoksu. 45 minuuttia tasavauhtista peekoota. Suhtkoht pysyi sykkeet aisoissa vaikkakin kyllä tunsi että jotenkin kävi kroppa vielä ylikierroksilla hektisen työpäivän päätteeksi. Töistä suoraan lenkille ja metsästä suoraan nimpparikaffeille.
Keskiviikkona oli vuorossa taas lyhyet vedot. Töistä taas Porin metsään. Alussa koitin aloittaa kovin rauhassa että sykkeet tosiaan pysyy matalana. 700 metrin jälkeen vilkaisin mittariin ja sammutin sen. Aloitetaan alusta..keskisyke 150 ja max 168. Uusi kokeilu ja kilometrin keskari 147, liian korkea mutta suht tasainen. Mielestäni menin tooosi hitaasti. Kun pääsin paikkaan jossa teen nuo lyhyet vedot oli ekan 200m vedon sykehuippu 187. Mähän olisi normaalisti jo kuollut tuossa. Seuraavat 183 ja 178...pahalta ne ei tuntunut ja syke laski tosi nopeasti hyvinkin alas. Kaksi viimeistä vetoa oli jo normaalien sykkeiden rajoissa 156. Siitä kun lähdin rauhassa palauttelemaan niin syke oli heti alle 130. Sammutin taas mittarin ja tein kilsan testin, keskari 130 ja parin loivan ylämäen kohdalla nousi 138:een. Uusi testaus vielä ja viimeisen kilsan keskari oli jo 125. Tulin siihen päätelmään että vasta kun kunnolla hikosin toimi myös mittari oikein.


Perjantaina oli vuorossa loivaa ylämäkitreeniä. Lähdin huolella rauhallisesti ja 7 x loivaa ja pitkää ylämäkeä reippaalla menolla. Vetojen sykkeet n. 156 jotta ihan hyvä treeni vaihteeksi. Olin taas Porin metsässä. Kävin myös tekemässä kyseisen treenin jo aamutuimaan ennen töihin menoa. Tuli mukava aloitus päivälle ja töistä pääsi suoraan kotiin nauttimaan aurinkoisesta hellepäivästä. Olikin muuten varmaan ensimmäinen kunnon hellepäivä, illallakin tarkeni shortseissa...


Porin metsä on muuten mahtava paikka käydä juoksemassa, polkuja ja pikkuteitä riittää ristiinrastiin vaikka kuinkapaljon. Olen sieltä löytänyt yllättävän paljon upeita polkuja ja hienoja maisemia ja fiiliksiä lenkeilläni. Porin metsä on myös osa Kansallista Kaupunkipuistoa.


Lauantaina suunnattiin mökille, keli oli aika myrskyinen mutta lämmin. Ei parempaa saunaa löydy kuin meidän mökiltä ja siihen kuuluu aina pulahdus mereen löylyjen päätteeksi.
Sunnuntaina vuorossa viikon pitkis. Se onnistui sykkeiden puolesta mainiosti, keskisyke oli 123. Pari tuntia pilvisessä mutta lämpimässä säässä.


Nyt olisi sitten kuukauden verran aikaa LoppiExtremeen. Siitä kuukausi eteenpäin on jo Himos Trail. Himos Trail on ruvennut vähän hirvittämään kun on katsellut niiden reittivideoita. Nousuja tuntuu olevan oikein kunnolla. Onneksi ei kovin vaikeaa maastoa joten ehkä siitäkin jotenkin selvitään. Yksin ei tarvitse kumpaakaan kisaan lähteä vaan olen mukana muutaman Takomorunners-heimolaisen kanssa :) Himoksen kisaan mennessä pitää saada lisää "jerkkua" kinttuihin. Jospa se vähän helpottaisi juoksua...




sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Jussiviikko


Juhannus oli kuinkasollakaan, aika viileää. Ei onneksi niin vetistä kun alunperin lupailtiin, juhannuspäivänä sateli tasaiseen tahtiin kokopäivän. Aatto oli miltei aurinkoinen mutta tuulinen. Vietimme juhannusta mökillä, iltaa kohden lämpötila laski niin että puolenyön aikaan oli enään 10 astetta. Tuli kuitenkin aattosaunan päälle heitettyä talviturkki mereen, toistamiseen juhannuspäivänä ja silloin olikin jo aikamoisen myrskyisää. Vesi oli kuitenkin yhtälailla märkää ja virkistävää ! Marttakin vietti ensimmäistä juhannustaan saaressa ja muutenkin olimme siellä yötä ensimmäistä kertaa tänä kesänä. Martta sopeutui nopsaan eikä sitä tarvinnut kauheasti vahtia, tuntui pysyvän meidän kintuissamme ihan hyvin. Pallo oli mökilläkin paras lelu, niin hyvä että sen kanssa piti leikkiä laiturillakin ja siitähän tietty seurasi aikapiankin pulahdus mereen...mies taisi pelästyä enemmän kuin koira itse...



Juhannuspäivä kului leppoisasti sadetta pitäen. Kyllähän tuo keskikesän juhla sisätiloissakin kului, ilmeisesti muutenkin tuli juhlittua maltilla sillä sunnuntain pitkislenkki meni paremminkuin hyvin.
Kahdentunnin pk, 16 km ja keskari 133.
Viikolla oli pari treeniä, tiistaina tunnin rauhallinen metsälenkki Yyterissä ja torstaina kävin ennen töihin menoa Porin metsässä 7,5 km mäkisen treenin, ylämäet kovaa ja alamäet vähän rennommin. Pitäisi useammin tehdä treenit jo aamulla ennen töihin menoa.

Suopursu kukki Yyterissä

Porin metsää


Juhannuskoivu ?

Martan kanssa iltalenkillä

Mökille pitäisi varmaan kehitellä jonkinmoinen kuntorata, mökki on pienessä saaressa joten siellä ei juosta. Porrastreeniäkään ei saa aikaiseksi mutta jotain pitäisi keksiä. Yleensähän siellä kyllä puuhaa riittää ihan yllinkyllin, aktiivista palauttelua sanoisinko...aika tulee tosinopeasti pitkäksi jos ei mitään puuhastelua löydy. Kotona pystyy paljon paremmin laiskottelemaan kuin siellä.

Hiekkapolkua auringonsäteissä

Nyt olisi taas edessä uusi viikko. Lomaan on vielä pari viikkoa...



tiistai 20. kesäkuuta 2017

Lattomerellä intervalleja itseään paremmassa seurassa...


Lauantaipäivä kului Lattomerellä. Lattomeren ultraintervalli 8*13, Ei paskempi tapahtuma ....
Tapahtuma on ollut koko ajan mielessä mutta vasta perjantaina päätin lähteä mukaan, edes yhdelle kierrokselle. Lopulta aikataulut antoi myöden kahdelle kierrokselle. Loppujen lopuksi olisi sitten ollut aikaa vaikka iltaan asti mutta jalat sanoi stop. 13 kilometrin kierrokset alkoivat aamulla klo. 9.00 ja sitten seuraava 12.00 ja sitä rataa kolmen tunnin välein aamukuuteen asti. Aamun ekassa lähdössä oli parisenkymmentä lähtijää. Olin muuten hurjan kovassa seurassa ! Viimeiseen starttiin aamukuudelta lähti vain 2 ultraajaa. Aika moni taisi tuossa kisassa menettää "ultraneitsyytensä". Suurin osa porukasta taisi juosta 5-6 kierrosta.
Päivä oli jo aamulla tosi lämmin. Tarkoitus oli lähteä  hitaasti ja tottakai sitä meni vähän turhan kovaa. Ei ihan nautinnollisin juoksu. Toisen lähdön aloitin sitten kunnolla hitaammin ja se tuntuikin paremmalta vauhdilta.
Kisan pointtihan on siinä miten kuluttaa nuo ajat lähtöjen välillä. Mitä nopeammin menet kierroksen sitä enemmän on lepoaikaa ennen seuraavaa lähtöä. Mullahan ei ollut kuin yksi puolitoistatuntinen siinä välissä ja siinäkin tahtoi tulla aika pitkäksi. Syödä pitää ja juoda ja palautua ja levätä mutta ne pitää tehdä fiksusti. Aktiivista palauttelua, jos vaan makaa nurtsilla reporankana ei seuraava startti tunnu kivalta. Noiden taukojen merkityshän korostuu mitä useamman startin teet.
Energiaa pitää saada ja siinäkin on kokemattomalle vaaransa miten tankkaa.
Taitolaji tuo syöminen, mitä pidempi reissu niin ravinnolla on sitäkin isompi merkitys. 
Kuinkas sitten ollakaan toisen kiekan aikana jo ennen puoliväliä alkoi pohkeissa tuntumaan siltä ettei krampit ole kaukana. Piti edetä vähän varovaisemmin, loppu oli kyllä aikamoista räpeltämistä. Vähän väliä piti hidastaa vauhtia ja ihan viimeiset pari kilsaa meni vähän väliä kävellessä ja vielä viimeinen pieni mäennyppäre jossa sitten jo tuntui reidessä asti. Onneksi kassinpohjalta löytyi kompressiosäärystimet että pääsi edes autonrattiin...aamulla oli jaloissa kyllä semmoset jumit että voin vaan kuvitella miltä muista on mahtanut tuntua kun aikanaan ovat pysähtyneet.
Taisi viikon kovat treenit vähän vaikuttaa. Valmistautuminen ei ihan ollut kohdillaan, ensi vuonna paremmalla menestyksellä. Toivottavasti tapahtuma saa jatkoa. Jotenkin ajattelin yrittää uudestaan paremmalla menestyksellä.Hieno ja hyvin järjestetty kisa, mahtava porukka ja fiilis. Järjestäjänä toimi KPK/247 paikallinen alajaosto, muutama aktiivihenkilö, Keli oli aurinkoinen vaikkakin turhan lämmin, reitti mukava. Näiden kahden kierroksen ajan pääsi vähän tutustumaan tuohon pöljään ultraporukkaan. Mahtavaa kertakaikkiaan...Ei siis paskempi päivä.
Tulipa siinä tehtyä viikonlopun pitkä lenkki, 26 km.


Juomapiste maitolaiturilla

Nyt muutaman pidemmän kisan varrella olen huomannut
 että juoksu kulkee vasta kun on kunnon eväät...

Nyt ollaankin sitten matkalla kohti seuraavia koitoksia. Yhteistyö pt:n kanssa sai jatkoa. Tavoite siis syyskuun 42,195 k. Alunperin soppari oli kolmeksi kuukaudeksi ja se olikin hyvä ajanjakso. Kun puheeksi tuli mahdollinen jatko niin eihän sitä tarvinnut pitkään miettiä. Tavoitteet pysyy ajantasalla kun joku seuraa miten treenit sujuu ja potkii muutenkin uusiin sfääreihin. Lenkillä tulee käytyä ja tehtyä kiltisti treenit. Eipä luulisi tulevan sellaisia totaalisia taukoja kuin normaalisti loma-aikaan...se vaikuttanee myös siihen mitä lappaa suuhunsa..
Tiistaina pakkasin treenikassiin kamat kun lähdin aamulla töihin, päivä oli sateinen joten varusteet oli sen mukaiset. Sattuneista syistä pääsin juoksemaan vasta illalla ja aikalailla lämpimässä ja aurinkoisessa kelissä. Hieman tuli lämmin pitkissä trikoissa. Tarkoitus oli juosta peekoota kolme varttia, matalalla sykkeellä siis. Jouduin tosissaan tekemään töitä että syke pysyisi alhaalla eikä se oikein sitten luonannutkaan...






No keskiviikkona oli tarkoitus tehdä kilsan testijuoksu pk-sykkeellä, max. 130. Se nyt ei ollenkaan luonannut kun syke heitteli ylös ja alas ihan ihmeellisesti. Vauhti ei tosiaankaan ollut hurja. Tutkin vähän netistä mistä saattaisi johtua, ehkäpä sykevyö oli liian löysällä sillä seuraavana päivänä kun lähdin lenkille jouduin kiristämään sitä aikalailla. Pitää myös pestä sykevyö kunnolla ja saippualla, luin jostakin...katsotaan auttaako.
Jalkoihin haettiin myös jerkkua rappustreeneistä yms. Tuntui...
Perjantain treeni olikin taas lyhyitä vetoja, 5x200 ja peekoot alle ja päälle, nyt alun lämmittelyssä oli jo sykkeetkin kohdillaan.
Niin ja sunnuntain pitkis siis tehtiin lauantaina, 2x13 km.
Viisas päätös olisi ollut jättää perjantain vedot tekemättä, en kuitenkaan silloin vielä ollut varma osallistumisestani seuraavana päivänä.
Maanantaina pitkästä aikaa kävin fillarilla töissä. Se ainakin oli perus peekoota ja tosi matalalla sykkeellä. Tarkoituksella menin pienellä vaihteella maisemista nauttien. Työmatkani on suuntaansa n. 18,5 km.





Loppi Extreme ja Himostrail ovat nyt seuraavat etapit, vaihteeksi polkujuoksua. Himostrailille saa 10 prossan alennuksen koodilla "Takomorunners" tarjous on voimassa ensi lauantaihin saakka. Kyytiin mahtuu jos on kiinnostusta lähteä mukaan.

Mitä enemmän on miettinyt Lattomeren saavutuksia, sitä enemmän se on ruvennut potuttamaan.





maanantai 5. kesäkuuta 2017

Uudet tavoitteet kiikarissa


Nyt kiireesti kohti uusia tavoitteita ennenkuin jämähtää ihmettelemään mitä rupeaisi tekemään. Minä tiedän jo mitä teen tänä kesänä...

Viikko Nutsin jälkeen on palauteltu ja huollettu kroppaa, lähinnä jalkoja. Keskiviikon palauttavan lenkin jälkeen pohkeiden pakotus hieman keveni. Portaat pääsee alas jo liki normiaskeleilla.
Sitten oli vuorossa kehonhuoltoa venyttelyjen ja rullailujen merkeissä. Kroppa rupesi jo taipumaan kiertoon ja kaarteisiin...sunnuntaina jo kunnolla pidempää lenkkiä tasaista ja rauhallista vauhtia. suuntasin metsään joka on hieman armollisempaa jaloille. Vähän se takkusi aluksi mutta yhtäkkiä huomasin taas juoksun maistuvan rennolta ja suorastaan sanoen lennokkaalta. Ehkä siihen taas kerran vaikutti upea ympäristö, Yyterin metsäpolut ja auringonpaiste..

 Mielessäni on käynyt että tämän vuoden treeniä voisi jatkaa pienillä fiilauksilla maratonillekin. Treenattu on tavoitteellisesti ja säännöllisesti. Olen punninnut eri vaihtoehtoja. Syyskuussa on Tampereella maraton jonka yhteistyökumppaniksi Takomorunners on lähtenyt. Yhteisön kautta pääsin mukaan joten näin ne treenit sitten jatkuu. Tampereella  olen juossut ensimmäisen maratonini mutta mielelläni menen sinne uudestaan. Tapahtuma on erittäin hyvin järjestetty ja minä pidin reitistä, vaikka reitti tehdään neljänä lenkkinä niin minulle se tuntui sopivan. Maasto oli vaihtelevaa ja helppoa.
Kesän ajalle on sopivasti aina jonkinlainen kisa kerran kuussa, sopiva tahti. LoppiExtreme on polkujuoksutapahtuma heinäkuun lopussa, elokuussa  HimosTrail, molemmat ovat Takomorunnersin yhteistyökumppaneita. Heimolaisena olen mukana...näistä siis myöhempänä juttua.

Pikkuhiljaa siis aloitellaan taas treenejä. Kolmen kuukauden soppari Pt:n kanssa päättyi tähän Nutsiin, mutta jatkoa saattaa seurata....

Heimotuubi



Niin että kesäduunit on valmiina.



tiistai 30. toukokuuta 2017

NutsKarhunkierros2017



Turhaan sitä etukäteen jännitti millainen tämän vuoden juoksukeli Kuusamossa on. Ei tarvinnut rämpiä lumessa eikä uida tulvivissa koskissa, ei satanut kuin hetken jotain heikkoa lunta mikä oli vain virkistävää. Lumikenkiä ei tarvittu eikä liukuriakaan, parissa paikassa se silti olisi ollut varteenotettava vaihtoehto. Mukaan pakattiin talvitrikoot ja nasturit, mutta peruskamoilla mentiin. Paksummissa kamppeissa olisi ollut tosi tukalaa. Gaiterit olivat hyvät mutta ilmankin olisi pärjännyt, tossut pysyi nyt pikkasen puhtaampina. Tossut ja sukat kastuivat jokatapauksessa muutamaankin kertaan. Gaiterit olisi enemmänkin lumikeleissa tarpeen. Nyt kun lähdimme matkaan viimeisten joukossa oli lumet jo tallattu poluiksi, ei tarvinnut kahlata munahangessa.
Matka oli tänäkin vuonna se lyhin, 31 k. Joku mainitsi sen olevan pikamatka...vaihtoehtoina olisi ollut myös 53k, 80k ja 160 k.

Lähdimme matkaan jo helatorstain aamuna. Kieltämättä kassiin tuli paniikissa pakattua kaikenmoista ihan varmuuden vuoksi. Sama kolmikko kuin viimevuonnakin koossa ja matka koti Rukaa ja Rukatonttua, jossa majoitus odotti. Fiilikset oli hyvät vaikkakin se tuleva keli mietitytti. Nutsin sää nyt oli jo ollut vilkkaan keskustelun aiheena pitkän aikaa. Kuusamon lähestyessä bongailtiin porojen lisäksi lumikasoja.  Onneksi juoksu olisi vasta lauantaina joten säätiedotukset muuttuisivat vielä moneen kertaan. Perillä oltiin illansuussa, aurinkoinen ja oikein lämmin ilta. Hyvältä näytti. Perjantai-aamuna olikin jo erilaista, pilvistä, viileää ja tuulista. Luntakin oli. Perjantai kului leppoisasti, haettiin numerolaput ja kartat, seurailtiin "tivolin" pöhinää yms. Oltiin katsomassa kun 160 km:n juoksijat lähtivät matkaan. Se lähtö jos jokin herätti kunnioitusta. Vähän yli 80 juoksijaa lähti etunenässä kaivamaan polkuja esiin. Puolet porukasta oli jossain vaiheessa joutunut keskeyttämään. 160 kisan voittaja selviytyi maaliin ajassa 23 tuntia ja risat. Vetää sanattomaksi. Me jatkettiin shoppailua ja tehtiin hyviä löytöjä, aina maastotossuista takkeihin asti...

Aamunäkymä Talvijärvelle

Lähtö oli lauantaina, bussilla Juumaan Pienen Karhunkierroksen lähtöpaikalle. Meidän lähtömme oli vasta puolikolmen jälkeen. Maaliintulo tulisi siis olemaan niin myöhään ettei mitään mahiksia ehtiä edes palkintojenjakoon...koskahan pääsisi edes nukkumaan, viimevuonnakin kävin juoksun jälkeen ylikierroksilla vielä muutaman tunnin ja yölläkin taisin olla poluilla! Lähtöryhmiä oli useita ja lähdöt tapahtuivat pienissä erissä jotta riippusilloille ei muodostuisi ruuhkaa. 31 kilsan matkalle lähti yli 800 juoksijaa.



Matkaan lähdettiin vauhdikkaasti. Polku oli hyvin juostavaa, kuivaa eikä riippusilloilla ollut ruuhkia. 
Ensimmäinen huolto oli vasta 10 kilometrin kohdalla. Tarjoilu oli monipuolista, mm. sipsiä, keksiä, rusinaa, banaania, mandariinia, suklaata, urheilujuomaa ja vettä. Viimevuoteen verrattuna vauhtimme oli tässä vaiheessa n. 20 minuuttia nopeampaa ! Matka jatkui virkistyneenä. Ilmeisesti keliolosuhteista johtuen reittiä oli tuossa kohtaa hieman muutettu. Edelleen oli kuivaa ja hyvin juostavaa. Jossain vaiheessa polut muutuivat märemmiksi ja mutaisiksi. Kenkien kastumiselta ei voinut välttyä. Eipä kovinkaan kauan tarvinnut edetä kun tossut tuntuivat taas kuivilta. Kunnes taas kastuivat. Varpaat sai hyvää mutahoitoa. Johtuikohan siitä ettei muitakaan varvasongelmia tänä vuonna ilmaantunut. Tasaista tahtia pääsimme juoksemalla etenemään, isompia ruuhkia ei ollut. Muutamaan otteeseen päädyttiin jonon jatkeeksi mutta kun reippaasti pyysi tietä niin päästiin ohittelemaan. Kyllä mekin monia nopeampia juoksijoita päästettiin edellemme. 
Jossain vaiheessa polut muuttuivat enemmän haastaviksi, aikamoista mutaa ja märkää oli kun monta sataa juoksijaa oli ne tallonut. Lunta oli paikoitellen. Jossain vaiheessa polut olivat niin lumisohjoa että kävellen pääsi nopeammin etenemään kuin juosten. Toinen huoltopiste olisi vasta n.27 kilometrin kohdalla Konttaisella. Ennen sinne pääsyä oli matkanteko muuttunut jo hitaammaksi. Rupesi olemaan ylämäkeä ja alamäkeä, rappusia ja kiveä ja juurakkoa, mutaa ja märkää ja sitä lumisohjoa..viimevuoteen verrattuna oma juoksu oli kyllä paikoitellen yhtä nautintoa sillä polviin ei sattunut yhtään! Ne oli nyt teipattu...ja kyllä kannatti. Varpaitakaan ei ahdistanut.
Toinen huoltopiste oli yhtähyvin varusteltu kuin ensimmäinenkin. Siinä vaiheessa oltiin juostu vähän alle 5 tuntia. Jäljellä olisi vielä 7 kilometriä ja se tulisi olemaan matkan haastavin osuus. Siihen kuluikin miltei tunti ja 50 minuuttia. Olo oli hyvä, jaloissa tietty painoi ja pohkeet tuntuivat aikalailla siltä että voisivat kramppaillakin. Kompressiosäärystimet todennäköisesti pelastivat kuten myös suola ja suolakurkutkin.










Sitten lähdettiin kapuamaan ylös, ei kyllä juoksemalla. Välillä vähän pääsi ottamaan jonkun juoksuaskeleenkin. Muutaman kerran jämähti jonon perään jonka ohi ei ihan heti päässyt. Polut olivat nyt siis lumen keskellä joten jos olisi halunnut väkisin ohitella olisi joutunut kiertämään lumihangessa. Jossain vaiheessa muuten satoi luntakin! Valtavaaran huippu rupesi jo häämöttämään mutta sinnekin piti kyllä kavuta ensin muutaman ylämäen kautta. Jotenkin se Valtavaaran mökki oli sellainen etappi että ihan kuin olisi jo perillä. Sitten rallateltiin miltei iloisesti alamäkeen, varovainen sai olla sillä lumisohjo teki polun paikoitellen liukkaaksi. Viimein koitti se viimeinen ylämäki kohti Rukan huippua. Sitäkin oli hieman muutettu viimevuodesta lumen takia. Eipä huolta, kyllä se edelleen vei viimeiset mehut ja tehokkaasti. 

Loput muutama sata metriä sai jo mennä hymyt huulilla , maaliviiva ylitettiin yhdessä! Maalissa saimme mitalin, kaveri joka sen mitalin laittoi kaulaan kysyi oliko ollut kiva päivä, olihan se ollut oikein kiva!
Aika oli 6.41.49, oman mittarin mukaan matka 34,6 km. Virallinen matkahan on 31 km.
Vartin verran hitaammin kuin viimevuonna. Keli oli kyllä huomattavasti haastavampi ja hitaampi. Juoksu oli tänävuonna huomattavasti helpompaa, nopeampaa, syke matalammalla ja kunto maalissakin erittäin hyvä. Ilmeisesti treenit olivat oikeita, määrällisesti ja laadullisesti. Siihenhän tietty tähdättiinkin! Nyt vaan jäi mietittyttämään miten paljon olisi aika parantunut jos olosuhteet olisivat olleet suunnilleen samoja...hhmm..

Siinä me sitten köpötelttiin kaikki hyvillä mielin mökille, saunan lauteille ja fiilistelemään päivän urakkaa. Hyvä me. 


Käppyröitä korkeuseroista ja sykkeestä


Tossut ennen ja jälkeen reissun
Tämän vuoden kisasta jäi taas oikein hyvä mieli, onnistunut juoksu ja onnistuneet järjestelyt. Pientä ja vähän isompaakin jännitystä toi matkaan tällä kertaa nuo sääolosuhteet. Kuten monasti ennenkin huomasin että turha niistä on mitään stressejä kehitellä, niillä mennään mitä luonto eteen tuo.

Nutspoppoo oli tehnyt taas ison työn että me pääsimme poluille turvallisesti. Luntahan oli ollut paikoitellen paljonkin ja muutenkin siis tänävuonna ääriolosuhteita. Talkoolaiset olivat lapioineet rappusia ja pitkospuita puhtaaksi, riippusillat olivat hyvässä kunnossa. Reitti oli erittäin hyvin merkattu lumesta huolimatta. Joka paikastahan sitä lunta ei voitu pois viedä mutta paljon reitin eteen oli tehty. Nyt tarkistettiin numeroiden jaon yhteydessä myös pakolliset varusteet. Nehän on määritelty ihan meidän oman turvallisuuden vuoksi ja tänä vuonna maastossa niitä oli jo tarvittukin. Matkan varrella oli myös kolme turvajuoksijaa. Meidänkin reitillä nuori nainen valtava rescue-reppu selässä kirmaili ja kyseli vointia ja onko tarvetta "piripirille"...häneltä sai siis energiaa, taisi olla kädessä iso karkkipussi jos jollain oli tunne että on energiat vähissä. Kiitos järjestelyistä ja kiitos myös kanssajuoksijoille. Siellä tunturissa ei tarvinnut olla yksin saatikka tuntea itseään turvattomaksi.

Tästä pitäisi sitten jatkaa haasteita kohti seuraavaa etappia. Kalenteriin on merkitty LoppiExtreme, polkujuoksukisa 29.7. Komion luonnonsuojelualueella Lopella, jossain liki Hämeenlinnaa. Korkeuseroja löytyy sielläkin mutta odottaisin hieman helpompaa maastoa ! Sain osallistumisen kisaan Takomorunnersyhteisön kautta. Saattaa olla että löydän itseni jostain muistakin kisoista kesän mittaan.