tiistai 30. toukokuuta 2017

NutsKarhunkierros2017



Turhaan sitä etukäteen jännitti millainen tämän vuoden juoksukeli Kuusamossa on. Ei tarvinnut rämpiä lumessa eikä uida tulvivissa koskissa, ei satanut kuin hetken jotain heikkoa lunta mikä oli vain virkistävää. Lumikenkiä ei tarvittu eikä liukuriakaan, parissa paikassa se silti olisi ollut varteenotettava vaihtoehto. Mukaan pakattiin talvitrikoot ja nasturit, mutta peruskamoilla mentiin. Paksummissa kamppeissa olisi ollut tosi tukalaa. Gaiterit olivat hyvät mutta ilmankin olisi pärjännyt, tossut pysyi nyt pikkasen puhtaampina. Tossut ja sukat kastuivat jokatapauksessa muutamaankin kertaan. Gaiterit olisi enemmänkin lumikeleissa tarpeen. Nyt kun lähdimme matkaan viimeisten joukossa oli lumet jo tallattu poluiksi, ei tarvinnut kahlata munahangessa.
Matka oli tänäkin vuonna se lyhin, 31 k. Joku mainitsi sen olevan pikamatka...vaihtoehtoina olisi ollut myös 53k, 80k ja 160 k.

Lähdimme matkaan jo helatorstain aamuna. Kieltämättä kassiin tuli paniikissa pakattua kaikenmoista ihan varmuuden vuoksi. Sama kolmikko kuin viimevuonnakin koossa ja matka koti Rukaa ja Rukatonttua, jossa majoitus odotti. Fiilikset oli hyvät vaikkakin se tuleva keli mietitytti. Nutsin sää nyt oli jo ollut vilkkaan keskustelun aiheena pitkän aikaa. Kuusamon lähestyessä bongailtiin porojen lisäksi lumikasoja.  Onneksi juoksu olisi vasta lauantaina joten säätiedotukset muuttuisivat vielä moneen kertaan. Perillä oltiin illansuussa, aurinkoinen ja oikein lämmin ilta. Hyvältä näytti. Perjantai-aamuna olikin jo erilaista, pilvistä, viileää ja tuulista. Luntakin oli. Perjantai kului leppoisasti, haettiin numerolaput ja kartat, seurailtiin "tivolin" pöhinää yms. Oltiin katsomassa kun 160 km:n juoksijat lähtivät matkaan. Se lähtö jos jokin herätti kunnioitusta. Vähän yli 80 juoksijaa lähti etunenässä kaivamaan polkuja esiin. Puolet porukasta oli jossain vaiheessa joutunut keskeyttämään. 160 kisan voittaja selviytyi maaliin ajassa 23 tuntia ja risat. Vetää sanattomaksi. Me jatkettiin shoppailua ja tehtiin hyviä löytöjä, aina maastotossuista takkeihin asti...

Aamunäkymä Talvijärvelle

Lähtö oli lauantaina, bussilla Juumaan Pienen Karhunkierroksen lähtöpaikalle. Meidän lähtömme oli vasta puolikolmen jälkeen. Maaliintulo tulisi siis olemaan niin myöhään ettei mitään mahiksia ehtiä edes palkintojenjakoon...koskahan pääsisi edes nukkumaan, viimevuonnakin kävin juoksun jälkeen ylikierroksilla vielä muutaman tunnin ja yölläkin taisin olla poluilla! Lähtöryhmiä oli useita ja lähdöt tapahtuivat pienissä erissä jotta riippusilloille ei muodostuisi ruuhkaa. 31 kilsan matkalle lähti yli 800 juoksijaa.



Matkaan lähdettiin vauhdikkaasti. Polku oli hyvin juostavaa, kuivaa eikä riippusilloilla ollut ruuhkia. 
Ensimmäinen huolto oli vasta 10 kilometrin kohdalla. Tarjoilu oli monipuolista, mm. sipsiä, keksiä, rusinaa, banaania, mandariinia, suklaata, urheilujuomaa ja vettä. Viimevuoteen verrattuna vauhtimme oli tässä vaiheessa n. 20 minuuttia nopeampaa ! Matka jatkui virkistyneenä. Ilmeisesti keliolosuhteista johtuen reittiä oli tuossa kohtaa hieman muutettu. Edelleen oli kuivaa ja hyvin juostavaa. Jossain vaiheessa polut muutuivat märemmiksi ja mutaisiksi. Kenkien kastumiselta ei voinut välttyä. Eipä kovinkaan kauan tarvinnut edetä kun tossut tuntuivat taas kuivilta. Kunnes taas kastuivat. Varpaat sai hyvää mutahoitoa. Johtuikohan siitä ettei muitakaan varvasongelmia tänä vuonna ilmaantunut. Tasaista tahtia pääsimme juoksemalla etenemään, isompia ruuhkia ei ollut. Muutamaan otteeseen päädyttiin jonon jatkeeksi mutta kun reippaasti pyysi tietä niin päästiin ohittelemaan. Kyllä mekin monia nopeampia juoksijoita päästettiin edellemme. 
Jossain vaiheessa polut muuttuivat enemmän haastaviksi, aikamoista mutaa ja märkää oli kun monta sataa juoksijaa oli ne tallonut. Lunta oli paikoitellen. Jossain vaiheessa polut olivat niin lumisohjoa että kävellen pääsi nopeammin etenemään kuin juosten. Toinen huoltopiste olisi vasta n.27 kilometrin kohdalla Konttaisella. Ennen sinne pääsyä oli matkanteko muuttunut jo hitaammaksi. Rupesi olemaan ylämäkeä ja alamäkeä, rappusia ja kiveä ja juurakkoa, mutaa ja märkää ja sitä lumisohjoa..viimevuoteen verrattuna oma juoksu oli kyllä paikoitellen yhtä nautintoa sillä polviin ei sattunut yhtään! Ne oli nyt teipattu...ja kyllä kannatti. Varpaitakaan ei ahdistanut.
Toinen huoltopiste oli yhtähyvin varusteltu kuin ensimmäinenkin. Siinä vaiheessa oltiin juostu vähän alle 5 tuntia. Jäljellä olisi vielä 7 kilometriä ja se tulisi olemaan matkan haastavin osuus. Siihen kuluikin miltei tunti ja 50 minuuttia. Olo oli hyvä, jaloissa tietty painoi ja pohkeet tuntuivat aikalailla siltä että voisivat kramppaillakin. Kompressiosäärystimet todennäköisesti pelastivat kuten myös suola ja suolakurkutkin.










Sitten lähdettiin kapuamaan ylös, ei kyllä juoksemalla. Välillä vähän pääsi ottamaan jonkun juoksuaskeleenkin. Muutaman kerran jämähti jonon perään jonka ohi ei ihan heti päässyt. Polut olivat nyt siis lumen keskellä joten jos olisi halunnut väkisin ohitella olisi joutunut kiertämään lumihangessa. Jossain vaiheessa muuten satoi luntakin! Valtavaaran huippu rupesi jo häämöttämään mutta sinnekin piti kyllä kavuta ensin muutaman ylämäen kautta. Jotenkin se Valtavaaran mökki oli sellainen etappi että ihan kuin olisi jo perillä. Sitten rallateltiin miltei iloisesti alamäkeen, varovainen sai olla sillä lumisohjo teki polun paikoitellen liukkaaksi. Viimein koitti se viimeinen ylämäki kohti Rukan huippua. Sitäkin oli hieman muutettu viimevuodesta lumen takia. Eipä huolta, kyllä se edelleen vei viimeiset mehut ja tehokkaasti. 

Loput muutama sata metriä sai jo mennä hymyt huulilla , maaliviiva ylitettiin yhdessä! Maalissa saimme mitalin, kaveri joka sen mitalin laittoi kaulaan kysyi oliko ollut kiva päivä, olihan se ollut oikein kiva!
Aika oli 6.41.49, oman mittarin mukaan matka 34,6 km. Virallinen matkahan on 31 km.
Vartin verran hitaammin kuin viimevuonna. Keli oli kyllä huomattavasti haastavampi ja hitaampi. Juoksu oli tänävuonna huomattavasti helpompaa, nopeampaa, syke matalammalla ja kunto maalissakin erittäin hyvä. Ilmeisesti treenit olivat oikeita, määrällisesti ja laadullisesti. Siihenhän tietty tähdättiinkin! Nyt vaan jäi mietittyttämään miten paljon olisi aika parantunut jos olosuhteet olisivat olleet suunnilleen samoja...hhmm..

Siinä me sitten köpötelttiin kaikki hyvillä mielin mökille, saunan lauteille ja fiilistelemään päivän urakkaa. Hyvä me. 


Käppyröitä korkeuseroista ja sykkeestä


Tossut ennen ja jälkeen reissun
Tämän vuoden kisasta jäi taas oikein hyvä mieli, onnistunut juoksu ja onnistuneet järjestelyt. Pientä ja vähän isompaakin jännitystä toi matkaan tällä kertaa nuo sääolosuhteet. Kuten monasti ennenkin huomasin että turha niistä on mitään stressejä kehitellä, niillä mennään mitä luonto eteen tuo.

Nutspoppoo oli tehnyt taas ison työn että me pääsimme poluille turvallisesti. Luntahan oli ollut paikoitellen paljonkin ja muutenkin siis tänävuonna ääriolosuhteita. Talkoolaiset olivat lapioineet rappusia ja pitkospuita puhtaaksi, riippusillat olivat hyvässä kunnossa. Reitti oli erittäin hyvin merkattu lumesta huolimatta. Joka paikastahan sitä lunta ei voitu pois viedä mutta paljon reitin eteen oli tehty. Nyt tarkistettiin numeroiden jaon yhteydessä myös pakolliset varusteet. Nehän on määritelty ihan meidän oman turvallisuuden vuoksi ja tänä vuonna maastossa niitä oli jo tarvittukin. Matkan varrella oli myös kolme turvajuoksijaa. Meidänkin reitillä nuori nainen valtava rescue-reppu selässä kirmaili ja kyseli vointia ja onko tarvetta "piripirille"...häneltä sai siis energiaa, taisi olla kädessä iso karkkipussi jos jollain oli tunne että on energiat vähissä. Kiitos järjestelyistä ja kiitos myös kanssajuoksijoille. Siellä tunturissa ei tarvinnut olla yksin saatikka tuntea itseään turvattomaksi.

Tästä pitäisi sitten jatkaa haasteita kohti seuraavaa etappia. Kalenteriin on merkitty LoppiExtreme, polkujuoksukisa 29.7. Komion luonnonsuojelualueella Lopella, jossain liki Hämeenlinnaa. Korkeuseroja löytyy sielläkin mutta odottaisin hieman helpompaa maastoa ! Sain osallistumisen kisaan Takomorunnersyhteisön kautta. Saattaa olla että löydän itseni jostain muistakin kisoista kesän mittaan.



keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Nutsia puuhaa....

Viime vuonna Nuts-Karhunkierroksella oli aivan mahtavat fiilikset, suurin osa siitä syystä että reitti oli upea, keli aivan upea, aurinkoinen, sopivan lämmin...juoksu oli mukavaa ainakin näin jälkikäteen muistellen. Ei se enää haittaa vaikka silloin viimeiset kilometrit oli aika tuskaisia kun polviin sattui hitosti aina alamäissä.

Nyt on tiedossa vettä, loskaa, lunta, jäätä tai sitten ei. Tulvia ? Munahankea ? Rämpimistä ?  Huh huh, nyt ei kyllä oikein tiedä mitä ajattelisi tulevasta. Varusteita ei ehkä kannata etukäteen miettiä vaan ottaa mukaan koko garderoobi ja päättää paikan päällä mitä tarvitaan...

Taas on sellainen olo että onkohan sitä edes tarpeeksi treenattu, tuliko niitä mäkiä taaskaan tarpeeksi tahkottua! Tänään hain kasan energiapatukoita yms. On sitten niitäkin tarpeeksi mistä valita. Viimeiset pari kuukautta olen selvitellyt erinäisiä vatsavaivoja ja niiden syitä ja seurauksia, joten ihan mitä tahansa patukkaa ei uskalla matkalla mussutella.

Viimeviikon puolikas ainakin oli hyvää vk-treeniä, rauhallista palauttavaa on senjälkeen tehty. Käyty hierojalla, jalat vaan on edelleenkin aika jumissa. Sain myös yllätyslahjaksi jälkikasvulta lahjakortin trager-hoitoon. Olen sellaisella joskus käynytkin joten varasin oitis ajan. Trager-hoidossa käydään läpi koko kroppa päästä varpaisiin, hoito on ns. ravistelua, puristella, painelua, rentouttavaa käsittelyä yms. Ei mitenkään niin rajua käsittelyä kuin tavallisessa hieronnassa.

Sen verran yllätti aurinkokin viikonloppuna että uskaltauduin uusissa, erittäin värikkäissä trikoissa lenkille. Aurinko paistoi ja maisemat helli mieltä ja rento juoksu tietty kroppaa...näillä endorfiineillä pitää mennä Nutsiin sillä siellä ei välttämättä ole helppoa ja rentouttavaa juoksua, endorfiinitkin saattaa odottaa vasta maalissa !

Heräteostoksena HCR:ltä...
Aikomushan oli tänä vuonna juosta hieman rennommin, ehkä vähän reippaammin ja saada edes pikkasen parempi aika. Mutta mutta, tuleva keli kyllä torppaa nämä suunnitelmat. Ei taida kuusi ja puolituntia nyt riittää.
Vähän kauhunsekaisia fiiliksiä kieltämättä nyt on matkassa...mutta kohti Nutsia lähdetään.
Postissa saapui viimetinkaan gaiterit. Jospa ei lumi ensimmäisenä menee kenkään. Pakokauhun vallassa ostin kaikenlaisia patukoita ja juomia, varmaan riittää taas pitkälle kesään. Viimeinen herkistely oli tiistaina, pieniä avaavia vetoja. Nyt voi keskittyä tankkaukseen, muutama karkkipussi odottelee...
Kassiin olen pakannut vaatteita ja varusteita huonolle kelille, jos vaikka sataa tai on pakkasta....äskeisen sääennustuksen mukaan olisi n. 5 astetta lämmintä, puolipilvistä ja sateen mahdollisuus aika pieni. Pitää taas miettiä varusteita uudelleen. Argh...

Venyttelyä merenpohjassa

Meri oli paennut hieman pidemmälle...

Polvet teipattuna ja hiilareista turpeena tehdään lähtöä, paluuta ei ole...



tiistai 23. toukokuuta 2017

Leijona 2017


On tainnut jo tulla tapa näistä "naisten viikonlopuista"...
tällä kertaa Naisten Valmiusliitto järjesti Nasta-harjoituksen Panssariprikaatissa Hattulan Parolannummella. Leijona 2017 oli tähän mennessä suurin naisten valtakunnallinen valmiusharjoitus, Naisia oli kouluttautumassa reippaasti yli 400 ja siihen vielä jonkin verran järjestäjäpuolella olevia henkilöitä. Kuten usein ennenkin, muistaakseni liki 200 naista ei yrityksistä huolimatta päässyt mukaan.

Naisten Valmiusliitto ry on valtakunnallinen yhteistyöjärjestö, joka on perustettu 1997. Liitto yhdistää 10 naisten vapaaehtoista maanpuolustus- ja turvallisuustyötä tekevää jäsenjärjestöä, joissa toimii n. 144 000 naista. Liiton tarkoituksena on kehittää naisten turvallisuuteen ja varautumiseen liittyviä valmiuksia koulutuksen kautta sekä lisätä naisten mahdollisuuksia toimia poikkeusoloissa yhteiskunnan hyväksi. Liiton toiminta ei ole sotilaallista.

Toukokuun alussa pakattiin kassiin monenmoista tarpeellista kamaa, onneksi saimme etukäteen listan tarvittavista. Kaikenlaista perusjuttua, lisäksi jo tutuksi käynyt vaikkakin oudolta kuulostava  avaruuslakana, myös puukko, otsalamppu yms. Paikanpäältä sai sitten muut kamat, makuupussista sadevarusteisiin asti. Olimme maastotaidot kurssilla joten varusteet oli sen mukaiset, telttamajoitus ei kaipaa meikkipussia eikä pyjamaa..
Ilmoittautumisen jälkeen marsittiinkin sitten varustevarastolle hakemaan kamppeita. Makuualusta, makuupussi ja valtava reppu joka täyttyi vaatteista. Siihen reppuun piti sitten saada mahtumaan kaikki mitä luuli tarvitsevansa viikonloppuna, omalle repulle ei matkan varrella ollut asiaa. Kyllä se vähän rajoitti että se rinkka oli tietenkin rajallinen ja aika painavakin lopulta ja sen piti itse jaksaa kantaa. Reippaasti sitten kamat niskaan ja ensimmäiseen sulkeisharjoitukseen ja kohti ruokalaa.




Matkalla Sokeritopalle
Juhalllisten avajaisten jälkeen oli vähän luentoa ja taas ruokalakäynti ja sitten ruvettiin siirtymään maastoon. Meidän maastokurssilla oli 33 naista ja kouluttajat päälle.  Kolmiriviin järjestyttiin, rinkat selkään täpötäyteen ängettyinä, painoi muten sitten jonkinverran, sitten marsittiin kohti maastoleiriä.
Leiripaikka oli vajaan kilometrin päässä. Paikan nimi oli Sokeritoppa ! Paikan päällä taidettiin alkajaisiksi pystyttää sissi- ja puolijoukkueteltta. Myöhemmin pystytettin vielä toinenkin sissiteltta. Sitten mietittiin erilaisia sijaismajoituksia maastoon, miten saat itsesi suojaan jos joudut yllättäen esim. yöpymään maastossa, erilaisissa olosuhteissa. Ensimmäinen haaste tulisi olemaan ulkona yöpyminen.

Kevät on ollut kylmä ja epävakainen mutta kuinkasollakaan tänä viikonloppuna oli aivan upea ilma, ei satanut vettä eikä luntakaan! Yöllä lämpötila jonkin verran laski mutta oli vielä lämpöasteiden puolella. Toinen yö oli kylmempi, pakkastakin oli.


Aamutunnelmaa taivasalla






















Hyvää huomenta...




Yhteistyöllä hommat hoituu


Nuotiolla ja tranglialla valmistettiin iltapalaa ja ruvettiin viimeistelemään aikaisemmin aloitettu
ja väliaikaismajoituksia, yöpymispaikkoja. Osa teki oikein kunnon poteroa ja havupeitettä, laavua tai muunlaista suojaa puista ja havuista. Osa levitti makuupussinsa taivasalle suojaisaan paikkaan. Kuten mekin. Teltassa ei tainnut yöpyä kuin ihan muutama.
Armeijan makuupussit on hyviä ja lämpimiä, nallekerraston kuitenkin puin päälleni ja villasukat. Makuupussissa oli vain pieni kurkistusaukko, se piti pitää pienenä sillä sen verran tuuli ja juurikin siitä aukosta sisään..uni ei oikein meinannut tulla ja lopulta olin vähän epävarma olinko nukkunut oikeastaan ollenkaan..ilmeisesti silti olin koska en ollut kuullut naapuripussista kuuluvaa kuorsausta...
Tähtitaivas oli hieno, yllättävän valoisaakin oli..elämäni ensimmäinen ulkona vietetty yöni, siis ihan taivaan alla. Lapsena ollaan tietty telttailtu mutta ei niitä lasketa. Oli ihan exstriimiä.
Aamulla nuotiolle kömpi ihan tyytyväisiä naisia, suurimmalla osalla oli ensimmäinen ja ainutlaatuinen kokemus nukkua ulkona.
Seuraava extremejuttu tulikin sitten vedenylitysharjoituksessa heti aamulla. Listalla oli siis lukenut myös uimapuku. No, konkreettisesti siis näytettin ja opeteltiin miten täysinäinen rinkka kelluu
vedessä ja sitä voi siis tarvittaessa käyttää lauttana. Reppu jätesäkkiin niin johan kellui hyvin ! Suurin osa naisista uskaltautui veteen polskimaan rinkkansa kanssa. Myönnetään että minä olin yksi rannalle jääneistä jänishousuista...tekosyynä tietty tulevien kisojen takia pelko että tulee kipeäksi. Mitään lämmintä suihkua tai saunaa ei siis ollut tarjolla. Aurinko onneksi rupesi lämmittämään. Vesi taisi olla jotain neljäasteista...
Lauantaina oli muutakin koulutusta tarjolla, taas tehtiin kiehisiä ja opeteltiin halonhakkaamista, sai kokeilla vähän erilaisia kirveitä. Sytytettiin nuotio, tuluksilla tai korkeintaan yhdellä tikulla. Siis jos nuotio ei ole hyvin koottu niin yhdellä tikulla ei ole mitään virkaa. Opeteltiin kartan lukua, kompassin käyttöä ja tehtiin myös suunnistusharjoitus. Myöhemmin oli vielä ensiapukoulutusta. Illalla päästiin sotkuun illanviettoon, paikalla oli ihan bilebändikin. Veikkaan silti että väsyneimmät tyypit olivat juurikin me maastokurssilaiset. Meidän tuoksukin oli suoraan metsästä, höystettynä nuotiolla..eihän me nyt missään suihkussa oltu ehditty käymään. Ensimmäinen suihkukäynti oli silloin kun lähdettiin kotiin...

Kartanlukua

Ollaankohan kartalla ?


Nuotio syttyi pienen puuhastelun jälkeen hyvin..


Toinenkin yö vietettiin ulkona, osa siirtyi telttaan sillä oltiin luvattu vähän kylmempää yötä. Minäkin siirryin puolijoukkuetelttaan, samalla pääsin myös kipinävahtiin. Se on aina vähän jännittävää sillä pelkään että jos tuli kuitenkin sammuu tai jos pistää liikaa puita ja tulee liian kuuma. No hyvin se taisi minun vuoroni mennä. Paremmin kyllä nukkui tämän toisen yön. Seuraavana aamuna meillä oli aikainen herätys ja aamupala, sillä olimme saaneet käskyn purkaa leiri paljon aikaisemmin mitä alunperin pitikään. Mutta onhan se fakta että naiset hoitaa homman! Olimme jo valmiina leiri purettuna ja pakattuna puolitoistatuntia aikaisemmin kuin olisi tarvinnut!

Viikonloppu oli tälläkin kertaa erittäin onnistunut. Uusia juttuja opittiin ja itsensä löysi siis taas yllättävistä paikoista. Ryhmässä paljon upeita, rohkeita, samanhenkisiä itsensä likoon laittavia naisia, eri-ikäisiä ja varmaan erilaista syistä mukana. Oli aivan mahtavaa.



Viikonloppu oli minullekin sopivassa kohdassa kevättä, kolmen päivän irtiotto tiiviistä treenikaudesta  ja hektisestä arjesta. Raitista ilmaa ja endorfiinejä taas pitkäksi aikaa.

Seuraavaa odotellen!

PS. Osa kuvista muiden maastokurssilaisen ottamia.

tiistai 16. toukokuuta 2017

HCR2017

Ensimmäinen HCR-juoksuni. Suomen suurin puolimaraton, oma lähtöryhmäni oli vasta kahdeksas, ruskea lähtö ja sen jälkeenkin taisi olla vielä pari ryhmää. Tavoiteajaksi olin määrittänyt 2.11 kuten myös juoksukamuni, pääasia että startattiin yhdessä. Oltiin matkassa Välimatkojen bussilla, tosi kätevää. Ei tarvinnut kun istua bussiin niin kaikki hoitui, numerot oli jo valmiina odottamassa autossa. Kotiin lähdettiin kun viimeisetkin oli tulleet maaliin ja käyneet suihkussa. Muutenkin oli kiva kun oli bussillinen samanhenkistä porukkaa.

Hämmästelin kyllä hieman sitä että jos tapahtuma on suurin niin sitä ei kyllä havainnut. Ehkäpä ensimmäisissä lähdöissä oli tiiviimpi tunnelma, koska lähdöt olivat porrastetut 10 minuutin välein ei tullut mainittavia ruuhkia mikä tavallaan oli hyvä. Expo sulkeutui jo kahdelta joten siellä ei kauaa ehditty kiertelemään. Onneksi ehdittiin tehdä kuitenkin jotain ostoksia! Mun mukaan tarttui aivan ihastuttavat värikkäät juoksutrikoot. Osallistujat saivat makean oranssin juoksupaidan joten ainakin väriä luvassa seuraaville juoksulenkeille! Sehän on fakta että treenit kulkee paremmin pirteissä kamppeissa..

Valkku määritti mulle tavoiteajaksi 2,05. Keskari olisi 5,55. 
Ensimmäiset pari kilsaa mentiin tosi hitaasti ruuhkassa. Ohituspaikkoja ei ihan helposti löytynyt. Pikkuhiljaa ruuhka helpotti ja pääsi jatkamaan omalla vauhdilla. Päätin heti alkuun etten orjallisesti seuraa kelloa, sykettä enkä vauhtia. Mentiin siis ihan kropalla ja keuhkojen kapasiteetilla. Kympin kohdalla tarkistelin aikaa. Meno oli ihan hyvän tuntuista. 
Aurinkokin paistoi yllättävästi, kuinka saattuukin että näihin tapahtumiin aina osuu upea ilma. Ei nyt kuitenkaan ihan hellejuoksuksi alkanut, onneksi.
Olin suorittanut tankkauksen sokerimehulla ja irtokarkeilla...uusi juttu mulle mutta tuntui toimivan. Energiaa riitti. Juomapisteillä otin 2-3 powerbarin palluraa ja vettä. 
Reitti oli tosi kiva, monipuolista alustaa ja hienoja maisemia. Uusia maisemia mulle joten ei ihan vielä osaa hahmottaa missä mentiinkään, jokatapauksessa reitti oli juoksussa ehkä parasta.
Kamun kanssa siis lähdettiin yhdessä, sovittiin kuitenkin että molemmat tekevät ihan oman juoksunsa. Jälkimmäisen kympin taidettiin kuitenkin juosta yhtämatkaa, hävisin sitten kamulle 2 sekuntia..juoksu meni kuitenkin sellaisella vauhdilla ettei pahemmin jäänyt kirivaraa maalisuoralle. Loppujen lopuksi sain oman enkkani tehtyä, 2.10 tasan oli aika. Ilman alun hidasta etenemistä ruuhkassa olisi saattanut 2-3 minuuttia tippua pois. No onpahan sitten seuraavalle kerralle tavoitetta !


Olo oli juoksun jälkeen hyvä, siis sellainen että se tehtiin mitä voitiin. Ei ollut tarkoitus juosta itseään esim. ensiaputelttaan toipumaan...Keskisyke oli 149 ja keskari 6,09. Olen tyytyväinen.
Puhelin ei ollut matkassa joten kuvia ei tullut otettua, harmillista. Maalissa sai mitalin kaulaan, pienen etsiskelyn jälkeen löysimme myös alkoholitonta kuoharia, se maistui hyvältä ! Myös holitonta olutta saimme ja vähän jotain muutakin evästä. Suihkun jälkeen oli olokin jo freesimpi. Kotona olin vasta puolenyön aikaan, ilmeisesti kierroksia vielä riitti sillä ei meinannut uni tulla lainkaan.

Seuraavana päivänä tein aktiivista palauttelua puutarhatöiden merkeissä. Kerrankin oli aikaa ja aurinkoa että pääsi pihahommiin. Haravoin Martan kanssa mikä oli välillä hieman haasteellista.

Pientä lenkkiä kävin eilen kiertämässä, fyssari käsitteli tänään kinttuja. Oli muuten aika tönköt, huh.

Nyt alkaakin sitten viimeistely Nutsille. Viime hetken tilaus lähti Sportamoreen...Gaiterit on hommattava.


keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Paras juoksumuisto


Jokin aika sitten eksyin Takomorunnersin sivuille ja ne vaikuttivat kiinnostavilta. 

Takomorunners on juoksijayhteisö, jonka tavoitteena on kannustaa kaikentasoisia juoksijoita liikkumaan yksin ja yhdessä. Takomorunners järjestää yhteislenkkejä, toimii mainosyhteistyössä juoksukisojen kanssa, testaa tuotteita ja vaikuttaa somessa ja blogimaailmassa. Takomorunnersin kautta voit löytää tietoa tapahtumista ja tuotteista, uusia juoksukavereita ja motivaatiota harjoitteluusi.

Minusta on hienoa että tuolla vaikuttaa siis aivan tavallisia, kaikenikäisiä ja tasoisia juoksuun innostuneita tyyppejä. Moni on vasta aloitellut juoksuharrastustaan ja kirjoittelee aiheesta Takomorunnersin bloggaajina. Kynnys on matalalla hehkutella omia tavoitteitaan ja onnistumisiaan. Joten siellä olen nyt minäkin. Takomorunnersin blogeja seuraamalla kyllä saa uutta virtaa omaan harjoitteluun. Viimeisin Takomon kirjoitushaaste on kirjoittaa parhaasta juoksumuistostaan. Otin siis siitä kopin ja kerron myös teillekin..

Ehdottomasti parhaat muistot ja fiilikset on viimevuoden Nuts Karhunkierrokselta. Juoksin siellä lyhyimmän matkan, 33 + kilometriä. Aikaa meni about 6,5 tuntia mikä sinällään on merkityksetöntä sillä silloin ei niin ajatellut sitä aikaa mitä siihen kului.


Kisa oli ensimmäinen polkujuoksukisani. Minulla nyt sattuu olemaan yksi ystävä joka on näitä polkujuoksukisoja kiertänyt jo enemmänkin ja sai taas kaverini ja sitten siis minunkin houkuteltua mukaan.  Häneltä on sitten saanut myös kullanarvoisia vinkkejä ja treeniapua Nutsille.


Eräs "Polkuguru" jolta kyselin neuvoja harjoitteluun antoi myös erittäin hyviä ohjeita. Se jäi mieleen että ensin taisi paukkua selkä, sitten pohkeet ja sitten reidet...en nyt ole ihan varma järjestyksestä mutta näistä johtuen panostin myös lihaskuntoon. Eikä noista vaivannut kisan aikana mikään paikka. Ainoastaan polvet olivat heikoilla loputtomissa alamäissä. Alamäkiä riitti ja olivat kyllä haastavia. Viimeinen kymppi oli jo aika vaivalloista etenemistä.

Valmistautuminen tähän kisaan oli tosiaan varusteiden ja muiden asioiden kannalta moninaista, kroppa pistettiin kuntoon päästä varpaisiin. Tietenkin loppusuoralla oli taas tuttu tunne että eihän sitä ole edes kunnolla treenattu ! Piti oikein laskea kilometrit ja olin siinä vaiheessa ihan tyytyväinen, jotain on tehty. Mäkijuoksua olisi kyllä pitänyt treenata enemmän...

Olimme varanneet mökin jossa asusteli sitten muitakin kisailijoita. Henkinen tuki tuli sitten viimeistään sieltä, jo kisojen konkareilta! Kävimme myös fiilistelemässä kun pisimmän matkan juoksijat tulivat ensimmäiselle huoltopisteelle. Meidän reissu alkoi sitten aamulla kun keräännyimme busseille joilla päästiin kisapaikalle. Siinä vaiheessa taisi jo jännittääkin. Päivä oli yllättävän lämmin joten nestetasapainosta piti huolella huolehtia. Lähdössä oli mahtava meininki, musa soi ja jännitys ihan kihelmöi ilmassa. Saimme jopa yllättäviä kannustajia matkan varrelle. Oli tosi mahtavaa kuulla matkan varrelta tuttujen kannustuksia.

Matkaan yritettiin lähteä maltilla. Maisemat olivat aivan mahtavia, aurinko paistoi ja kaikki juoksijat taisivat vaan hymyillä. Minusta tuntuu että minä ainakin hymyilin koko matkan, paitsi ihan lopussa niissä alamäissä..matkalle mahtui muutama soratien pätkäkin mutta pääasiassa polkuja, kivikkoisia ja juurakkoisia. Ylä- ja alamäkeä. Muutaman kerran tultiin alas miltei takaperin, köydestä kiinni pitäen. Varusteet olivat onneksi hyvät, ei tossukaan lipsunut. Keli oli onneksi kuiva.

Tuolla matkalla ei montaa juomapistettä ollut mutta kun ensimmäiselle päästiin niin se oli jotain aivan upeaa. Tarjolla oli juoman lisäksi keksejä, karkkeja, sipsejä yms. Minäkin maistelin sipsejä mitä nyt en uskaltaisi normikisassa suuhun laittaa mutta ai että ne olivat hyviä!

Juoksu oli täynnä hyvää fiilistä, mahtavia maisemia ja elämyksiä. Upeaa oli kun pääsi maaliin, poronkellojen kilkatus kuului jo kauan ennen maalisuoraa. Polvet ja varpaat olivat kyllä aika hellinä.

Seuraavana päivänä käytiin vielä fiilistelemässä Rukan huipulla, Valtavaaran takana näkyi Konttainen. Aika matka oltiin taivallettu. 
Varsinaiseen kisaraporttiin voi tutustua täällä NutsKarhunkierros2016





Tämän vuoden Nutsin reissu on 3 viikon päästä. Matka on sama. Kunto toivottavasti vähän parempi. Täsmätreeniä on ollut enemmän. Juoksu on ehkä helpompaa kun tietää reitin entuudestaan. Keli todennäköisesti tällä kertaa erilainen. Kuusamossa on lunta vielä montakymmentä senttiä. 

Lauantaina olisi HelsinkiCityRun. Eilen tein viimeisen herkistelyn ja sen alkaessa tuli taivaan täydeltä lunta..ihan hauskaa juosta toukokuussa lumisateessa. HCR:n jälkeen herkistellään sitten Nutsille. 



torstai 4. toukokuuta 2017

Uusi juoksukaveri

Mäntyluodon Kallostakin löytyi minulle uusia metsäpolkuja

Vapunpäivänä oli vihdoinkin kaunis ja aurinkoinen keli ja todella keväinen.
Lähdin kuopuksen kanssa aamusella pitkälle ja rauhalliselle juoksulenkille. Tavallaan viikonlopun pitkis siirtyi näin maanantaille. Pari tuntia mentiin matalalla sykkeellä, lopuksi minun piti treeniohjelman mukaan vetäistä 20 minsaa vauhdikkaammin ja sitten verrytellen loput. Piti ihan aurinkoisen päivän kunniaksi laittaa iloisen väriset trikootkin...
Tiistaina piti huilata sillä aamulla kävin konteistani taas fyssarilla. Keskiviikoksi oltiin sovittu treeni Porin metsään. Reipas lenkki ylämäkivoittoisella kuntopolulla. Ylämäet vauhdikkaasti, niitä mäkiä oli 7 kilsan reitillä muutamia...jotenkin tuo treeni otti koville. 
Torstaille ei paljon vaihtoehtoja ollut, vaan järkevästi ajatellen palauttava rento lenkki. Se olikin sitten tämän viikon viimeinen lenkki sillä viikonlopuksi on luvassa erilaista aktiviteettia ja vain naisten kesken...
Nyt sain aikaiseksi ottaa Martan mukaani juoksemaan. Hän olikin ensimmäistä kertaa mukana ja se sujui oikein hyvin. Kolmisen varttia matalalla sykkeellä joten vauhti ei ollut hurja. Martta innostui jopa paluumatkalla ihan kirmailemaan miltei vk-vauhtia . Innoissaan paineli eestaas ihan kun hepuli olisi iskenyt. Virtaa tuolla pennulla ilmeisesti on ihan tarpeeksi vaikka ruvettaisiin tekemään pidempiäkin reissuja. Puolessa välissä lenkkiä käytiin koirarannalla leikkimässä. Eikä sillä ollut edes väsy kun päästiin kotiin.


Ensiviikolla pitääkin sitten herkistellä HelsinkiCityRuniin...pitäisi ruveta miettimään mm. tankkauksia yms. Olen viime aikoina kärsinyt vatsavaivoista joten nyt pitääkin olla tarkkana miten tankkailee ennen juoksua ja sen aikana.

Vielä ei jännitä mutta kauhistuttaa että siitä kaksi viikkoa ja pitäisi lähteä Karhunkierrokselle. Vielä siellä on luntakin montakymmentäsenttiä, kuulemma.