maanantai 17. heinäkuuta 2017

Jazz-hölkkä

Porin Etelärantaa Jazz-asussa

Ekaan lomaviikkon mahtui enemmänkin treenejä. Maanantai oli lepopäivä. Tiistaina tein pitkästä aikaa lenkin Martan kanssa. Rauhallinen kuuden kilsan iltalenkki.  Lenkin varrelta löytyi uusia tuttavuuksia joita Martta vähän protestoi. Taisi lehmä olla hänelle uusi kokemus.


Keskiviikkona olin Vaasassa tyttären luona ja siellä tuli tehtyä vasta torstaille suunniteltu vetotreeni. Viiden kilsan lämmittelyn jälkeen piti tehdä 5 x 500 vetoja. Kas ollakkaan, ne supistuivat yhteen rennompaan vetoon ja sitten kolmeen kunnon rypistykseen. 500 metrin ajat olivat 2.03, 2.12 ja 2.16. Ei paha sanoisin, mehut ainakin taas tirisi. Tai sitten se vaan tuntui kun keli oli aikas kostea. Torstaina kävin aamulla ennen aamiaista runsaan puolen tunnin rauhallisella palauttavalla tutustumassa Vaasan maisemiin. 






Livet på Vasa

Perjantaina olikin taas lepopäivä. Illemmalla käytiin miehen kanssa mopoajelulla. Pappatuntureilla käytiin Kallossa munkkikaffeella. Nyt sain ajaa automaattivaihteisella pappiksella ja se olikin paljon mielekkäämpää kuin tavallisella käsivaihteisella. Ei tarvinnut jännittää miten matka sujuu kun vaan käänsi kahvasta ja antoi painaa. Mukavaa vaihtelua. On meillä miehen kanssa ainakin yksi yhteinen harrastus...

Mummu, Pappa ja Pappikset Kallossa

Lauantaina olikin vuorossa Jazz-hölkkä. Mukana oli taas jonkinlainen joukkio KPK:laisia pintakaasuttelijoita ja oma valkkukin. Ehkä se loi vähän paineita. Laskeskelin että olen Jazz-hölkällä ollut ensimmäisen kerran 10 vuotta sitten. Joka vuosi en ole osallistunut. Nostalgiaa joka tapauksessa. Ajatkin on vähän parantuneet. Nyt lähdin ihan rennosti eikä ollut tarkoitus kun vaan hölkötellä reipas lenkki. Alku tietenkin vähän hengästytti enkä muista pintakaasuttelijoista nähnyt lähdön jälkeen kuin kengänpohjat. Köpöttelin omaa vauhtiani, mielestäni ihan tasaista kyytiäkin vielä. 
Sääkin oli oikein kesäisen lämmin ja aurinkoinen. Matka oli 7,7 km. Puolessavälissä taisin jonkun ohittaakin mutta jokunen niistä paineli lopussa minunkin ohitseni. Loppusuoralla sain yhden tyypin kiinni joten loppukiriäkin löytyi. Ajaksi tuli 42,40 ja olin oman sarjani 4. Keskari oli 5,32. Yllätyin itsekin noin hyvästä ajasta. En seuraillut sykkeitä enkä oikein aikaakaan matkan varrella. Vauhti oli kuitenkin sopivan oloinen, lujempi vauhti olisi minulle ollut jo tosi kovaa menoa. 
Hölkän reitti on ihan mukava sillä se lähtee Kirjurinluodon uimarannalta, joen yli kaupungin puolelle Raumansiltaa pitkin ja jazzkatua sivuten kaupungin läpi taas takaisin Porinsillan yli joen toiselle puolelle. Rantaa pitkin jatketaan kohti Pormestarinsiltaa, kierretään vielä lenkki pitkin joenvartta ja takaisin Pormestarinsillalle. Sillalta reitti kiertää Kirjurinluodon Areenan takaa Polsanluodon luontopoluille ja sieltä takaisin uimarannalla olevaan maaliin. Suurin osa asfalttia mutta myös joenvarrella olevaa polkua ( jopa pieni pieni pätkä juurakkoistakin polkua) sekä soratietä. Ihan sopivasti vaihtelevaa alustaa ja maisemaa. Olen vieläkin tosi tyytyväinen aikaani. Vauhtikestävyys on ilmiselvästi parantunut. 

Ehkäpä tapahtumaa saisi enemmän mainostaa. Tapahtumana pieni ja rento ja maisemat sekä reitti tosi hienot. Reitti on siis helppo ja sopii kaikille. Veikkaisin että enemmän olisi osallistujia jos esim. jatsien yhteydessä tapahtumaa enemmän tuotaisiin esille. Toisaalta, eihän sinne aina mukaan ehdi, on joko toipumassa edellisestä konsertti-illasta tai sitten lujaa vauhtia valmistautumassa toiseen konsertti-iltaan. Hhmm...

Kävinhän minä sitten isäntääkin ulkoiluttamassa illemmalla jazz-kadun vilinässä..


Lennokas askel


Sunnuntaina viikon päätteeksi pitkis. 16 k tuntui tosi helpolta, piti mennä matalalla sykkeellä vaikka virtaa olisi riittänyt reippaampaankin menoon. Todennäköisesti edellisen päivän reipasvauhtinen vaikutti positiivisesti. Kävin juoksemassa vasta illalla, keli oli jo pilvinen ja  vähän tuulinen, joten oli hyvä keli juosta.

Tekstiiliurheilua. Paita sävysävyyn juoksureitin kanssa.

Tästä onkin sitten enään parisen viikkoa seuraavaan kisaan. LoppiExtreme. Ehkä siitäkin selvitään kunnialla.


maanantai 10. heinäkuuta 2017

Cooper, ei paskempi tulos..


Tämän viikon eka treeni oli tiistaina, valmentajan silmien alla kilsan vetoja. Alunperin ne piti tehdä itsekseen ja ehdinkin funtsimaan miten saan 4 minsan vedot järkevästi tehtyä. No treeni olikin sitten kilometrin vedot kertaa 4. Paikkana Katinkurun polku Porin metsässä. Olisi varmaan tullut tehtyä ne ominneuvoin jokseenkin rennomalla tempolla. Treenistä sai nyt sitten kaiken irti mitä oli kait aikomuskin. Lämmittelyn jälkeen vetojen vauhdit olivat 4.43, 4.53, 4.54 ja 4.57. Ei huano. Eikä mikään helppo mutta tulipa tehtyä. Kelikin muuten oli erittäin hapekas, satoi vettä. Raikasta ja riemukasta...
Keskiviikkona peekoota vähän normaalia lyhyempänä, sillä perjantaina oli vuorossa 3 km:n testijuoksu. Aika oli 15.07. keskari 5.02. Ei huano sekään. Tuosta mitattuna cooper-tulos 2380. Ei edelleenkään huono. Edelliseen cooperiin tullut mittaa lisää 130 m. Sunnuntain pitkis oli pitkästä aikaa helteinen juoksu. 2, 5 tuntia liki 18 km. Ei ole vielä noin lämpimässä juostu tänä kesänä. Otinkin juoksurepun matkaan niin ei ainakaan neste lopu ja samalla testasin uusia Fastraden geelejä, niihin ei ole lisätty ylimääräisiä makeutusaineita ja hyvin tuntui sopivan. 




Minusta on hienoa että pystyy harrastamaan omien lastensa ( aikuisten jo ) kanssa. Nuorimmaisen kanssa on tullut paljon mm.  juostua ja myös tämän vanhemman kanssa muutamia kertoja ollut yhdessä lenkillä. Nyt hän suuntasi Ruosniemeen maastofillarilla joten lähdin mukaan ja tein oman treenini sitten siinä samalla reissulla. Metsäpoluille en lähtenyt, liian helteinen päivä ja kammoksun mahdollisia käärmeitä. Ruosniemessä on suuret todennäköisyydet niihin törmätä. Lähdin siis turvallisesti pyöräteitä pitkin omalle matkalleni.
Kesälomakin alkoi ja kelitkin tuntuu siis suosivan. Mökille ei olla vielä ehditty sillä lauantaiaamulla suuntasin Yyterin rannalle seuraamaan Porin Raaston lähtöä. Jälkikasvua oli kisaamassa. Upeassa aurinkoisessa aamussa kilpailijat starttasivat suoraan ulapalle uimapatjat kainaloissaan. Lähtörastin jälkeen suuntasin odottelemaan Seikkailupuisto Huikeelle jossa oli yksi seuraavista haasteista. Siellä jouduin odottelemaan tovin mutta oli hauskaa seurata kilpailijoiden etenemistä kyseisellä rastilla. Kisaajat jatkoivat taas matkaansa ja minä poljin takaisin pitkin Yyterin polkuja. Huomasin muuten samalla että minun fillarini ei todellakaan ole tarkoitettu maastoon...

Raasto

Seuraava oma  etappini olikin Levon Kesäkarkelot, Levon leirikeskuksessa jossa alkoi juurikin kun sinne ehdin hyväntekeväisyysmatsi Satakunnan sydänlasten hyväksi. Lajina kävelyjalkapallo...sielläkin oli yksi jälkikasvusta mukana...järjestäjänä toimi Mäntyluodon Kiri. Karkeloissa oli kainkenlaista koko perheelle tarkoitettua aktiviteettia. Mahtava tapahtuma.


Mamma testaa



sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Sykkeet vinksinvonksin


Muutaman treenin aikana on nuo sykkeet pomppineet ihan miten sattuu. En ole treenannut liikaa enkä mitenkään ole ylikunnossa...silti on jotain outoa.
Vaikka kuinka rauhassa aloitan juoksun niin syke pomppaa 150-160:een. Onhan sekin normaalia että se on alussa korkeampi, mutta musta tuntuu ettei se nyt siitäkään johdu. Syke pomppii pitkin lenkkiä ylös alas. Rupesin epäilemään sykemittaria. Mittarini on Suunto Ambit 2R. Olen pessyt hihnaa koneessa ja patterikaan ei ole vanha. Googlailin ongelmaa ja päädyin siihen että mittari ottaa alussa häiriötä paidasta joka hinkkaa siinä ihon vastakkaisella puolella. Kuullostaa hullulta mutta siltä se eräänkin lenkin aikana vaikutti. En ole järin kova hikoilemaan ja vasta kun on kroppa kunnolla lämmennyt niin rupeaa mittarikin tasoittumaan. Tuntui auttavan kun vähän kastelin myös paitaa mittarin kohdalta ja ohuempi paita ei ehkä aiheuttanut niin häiriötä.
Tiistain treenin tein kotimatkalla töistä, autolla metsätien varteen ja sitten itse metsään. Ei taaskaan houkuttanut asfalttijuoksu. 45 minuuttia tasavauhtista peekoota. Suhtkoht pysyi sykkeet aisoissa vaikkakin kyllä tunsi että jotenkin kävi kroppa vielä ylikierroksilla hektisen työpäivän päätteeksi. Töistä suoraan lenkille ja metsästä suoraan nimpparikaffeille.
Keskiviikkona oli vuorossa taas lyhyet vedot. Töistä taas Porin metsään. Alussa koitin aloittaa kovin rauhassa että sykkeet tosiaan pysyy matalana. 700 metrin jälkeen vilkaisin mittariin ja sammutin sen. Aloitetaan alusta..keskisyke 150 ja max 168. Uusi kokeilu ja kilometrin keskari 147, liian korkea mutta suht tasainen. Mielestäni menin tooosi hitaasti. Kun pääsin paikkaan jossa teen nuo lyhyet vedot oli ekan 200m vedon sykehuippu 187. Mähän olisi normaalisti jo kuollut tuossa. Seuraavat 183 ja 178...pahalta ne ei tuntunut ja syke laski tosi nopeasti hyvinkin alas. Kaksi viimeistä vetoa oli jo normaalien sykkeiden rajoissa 156. Siitä kun lähdin rauhassa palauttelemaan niin syke oli heti alle 130. Sammutin taas mittarin ja tein kilsan testin, keskari 130 ja parin loivan ylämäen kohdalla nousi 138:een. Uusi testaus vielä ja viimeisen kilsan keskari oli jo 125. Tulin siihen päätelmään että vasta kun kunnolla hikosin toimi myös mittari oikein.


Perjantaina oli vuorossa loivaa ylämäkitreeniä. Lähdin huolella rauhallisesti ja 7 x loivaa ja pitkää ylämäkeä reippaalla menolla. Vetojen sykkeet n. 156 jotta ihan hyvä treeni vaihteeksi. Olin taas Porin metsässä. Kävin myös tekemässä kyseisen treenin jo aamutuimaan ennen töihin menoa. Tuli mukava aloitus päivälle ja töistä pääsi suoraan kotiin nauttimaan aurinkoisesta hellepäivästä. Olikin muuten varmaan ensimmäinen kunnon hellepäivä, illallakin tarkeni shortseissa...


Porin metsä on muuten mahtava paikka käydä juoksemassa, polkuja ja pikkuteitä riittää ristiinrastiin vaikka kuinkapaljon. Olen sieltä löytänyt yllättävän paljon upeita polkuja ja hienoja maisemia ja fiiliksiä lenkeilläni. Porin metsä on myös osa Kansallista Kaupunkipuistoa.


Lauantaina suunnattiin mökille, keli oli aika myrskyinen mutta lämmin. Ei parempaa saunaa löydy kuin meidän mökiltä ja siihen kuuluu aina pulahdus mereen löylyjen päätteeksi.
Sunnuntaina vuorossa viikon pitkis. Se onnistui sykkeiden puolesta mainiosti, keskisyke oli 123. Pari tuntia pilvisessä mutta lämpimässä säässä.


Nyt olisi sitten kuukauden verran aikaa LoppiExtremeen. Siitä kuukausi eteenpäin on jo Himos Trail. Himos Trail on ruvennut vähän hirvittämään kun on katsellut niiden reittivideoita. Nousuja tuntuu olevan oikein kunnolla. Onneksi ei kovin vaikeaa maastoa joten ehkä siitäkin jotenkin selvitään. Yksin ei tarvitse kumpaakaan kisaan lähteä vaan olen mukana muutaman Takomorunners-heimolaisen kanssa :) Himoksen kisaan mennessä pitää saada lisää "jerkkua" kinttuihin. Jospa se vähän helpottaisi juoksua...