maanantai 21. elokuuta 2017

Himos Trail

Kuva Touho Häkkinen
Himos Extreme 24 km on onnellisesti takana. Sikäli onnelllisesti että tapahtumasta jäi erittäin positiiviset fiilikset. Aika 3.47.31 ( Oman kellon mukaan matka oli 25 km.) Heti pitää lämpimästi suositella tapahtumaa. Kisassa oli ihan mahtava meininki, puitteet tosiaankin kuin olisi jossain isommasssakin tapahtumassa ollut. Mukana liki 400 polkujuoksijaa. Nyt ensimmäistä kertaa järjestetty tapahtuma oli kaksipäiväinen, perjantaina oli lapsille oma HimosKids-tapahtuma, matkoja oli myös HimosEnjoy 8 km ja Himos vaellus. Himos Team Spirit oli 3-5 hengen joukkueille järjestetty viestijuoksu extremen 24 kilometrilla. Kisasivuihin voi tutustua täältä.

Jännitin etukäteen sekä maastoa ja jyrkkiä nousuja, mutta myös varpaita ja polviani. Lopella sain rakkoja varpaisiin ja polvikin kipuili. Nyt kylläkin yritin putkirullailla sivureisiä auki ja se varmaan auttoi sillä polvi ei mitenkään vaivannut. Hommasin viimevuonna Kolille uudet Inovin rocklitet, sillä Salomonin speedcrossit irrottivat taasen Rukalla parit varpaankynnet. Nyt nuo hyväksi todetut rocklitet kylläkin on kummasti venahtaneet ja siksi niitä rakkojakin varmaan tuli. Löysin ylimääräiset pohjalliset ja mietin toimisiko tuplapohjalliset...huomasin että niissä luki inov, voi persus ! Äkkiä tsekkaamaan tossut ja juu...niissä ei ollut pohjallisia ! Ei siis ihme että ne oli pyörineet jaloissa... voi että voi olla joskus pöljä. Mutta. Eipä tullut hiertymiä eikä polvivaivoja, jee !
Hetken jo luulin että saisin uudet tossut...mutta nuo pohjalliset kyllä auttoi sikälikin etten enään stressannut ollenkaan tuollaisista ehkä mahdollisista pikkujutuista..
Lähdin reissuun jo perjantaina. Kaverin luo yökylään, hänkin oli tulossa juoksemaan Himokselle, aamulla sitten pääsi vähän vetreämpänä matkaan. Ilman neljän tunnin autossa istumista.
Taas oli luvattu sadepäivää mutta keli oli oikein mainio. Lämmin mutta pilvinen. Loppumatkasta vähän satoi mutta siinä vaiheessa se oli kyllä erittäin virkistävää. Sade teki reitin paikoitellen liukkaaksi mutta hyvillä tossuilla ei tarvinnut paljonkaan varoa. Tassujen kastumiseltakaan ei kokonaan välttynyt.  kaikista märempien paikkojen kohdalle oli tehty hyvät "ohituskaistat".


Kuva Touho Häkkinen
Alkuperäinen kuva Touho Häkkinen


Kuva Jani Sompi
Kuva Touho Häkkinen




Startti oli hauska, ensin hölkättiin mönkkärin perässä hieman kauempana olevalle lähtöalueelle. Siinä sai pientä alkulämpöä. Lähtö taas tapahtui keltaisen voikukkapellon poikki, aivan ihanaa vaihtelua.Siitä kuitenkin päästiin pian soratielle , kaarrettiin maalialueen kautta matkaan. Tiesin että alkuun oli heti luvassa iso 180 metrin nousu. Se olikin aika rankka, pitkä, muutamassa kohdassa pystyin jopa hieman ottamaan juoksuaskelia, muuten sai sitten kävellä puuskuttaen ylös...



Kuva Touho Häkkinen


Kyllä sitä ylös lopulta päästiin ja sitten matka jatkui. Polut olivat pääosin hyvin juostavia, sopivan teknisiä. Kivikko ja juurakkoa, pieniä metsäpolkuja, heinikkoa, pieniä pätkiä soratietä, kalliota, nurmikkoa...laaja skaala erilaista alustaa. Polut olivat joissain kohdissa syviä, samoilla reiteillä on myös maastopyöräilty. Välillä vähän märempää alustaa, lopulta kastuivat tossutkin. Alamäkiä myöskin jännitin vähän etukäteen mutta nekin olivat hyvin juostavissa, välillä vähän jyrkempää ja teknisempää mutta hienosti ne sujui. Kalliota oli jonkiverran loppumatkalla, vaikka silloin oli märkää niin niitä pitkin pääsi reippaasti. Juomapaikkoja oli kaksi, tarjolla vettä ja kattava valikoima pientä purtavaa! Sipsiä, suolakurkkua, rusinaa, banaania, suklaata, pähkinöitä jne. Reitti oli erittäin hyvin merkattu ja opastajia ja huoltojoukkoja sekä muitakin kannustajia näkyi tasaiseen tahtiin. Mäkiä oli ylös ja alas, ei ehkä niin pahoja kuin ensimmäinen nousu, mutta pitkät ja loivat ylämäet kyllä hapotti ihan tarpeeksi. Etukäteen mainostettua nelivetonousuakin oli merkillä varoitettu, samoin viimeisen nousun kohdalla että tiesi mistä pistetään hanat auki.








Kuva Touho Häkkinen

Siinä vaiheessa minä kyllä otin hieman rauhallisemmin...viimeinen alamäkikin oli mukavan polkuileva, alas mentiin mutta ei onneksi ihan jyrkkää alasmenoa. Siinä vaiheessa oli satanut joten varoa sai ettei liukastunut, juuri ennen maalisuoran aukeamista tuli vastaan valtava mutaosuus, siinä rupesi kyllä ihan naurattamaan ! Siinä jos olisi lipat vetänyt niin huh...kohta oli senverran leveäkin ettei oikeastaa ollut muuta mahdollisuutta kuin mennä vaan suoraan läpi. Rapa roiskui jos ei vielä ollut tossut tuhraantuneet niin nyt kyllä viimeistään. Mahtava lopetus ! Se nauratti vielä loppukirissäkin. Maalissa saatiin pussi ruisleipää kainaloon. kaveri jo siellä oli tovin odotellut ja sitten suunnattiin saunaan ja syömään. Osallistumismaksuun sisältyi ihan kunnon ruoka.
Hyvät videopätkät kisan eri juoksuosuuksista ja selostus reitistä löytyy myös Himostrailin sivuilta


Kuva Jani Sompi





Osallistuin tähän kisaan siis TakomoRunnersin edustajana. Kannatti lähteä vaikka tähän taas kuluikin yksi koko viikonloppu. Matkan olisi reissannut kyllä samankin päivän aikana tiukan paikan tullen. Himos Trail järjestettin nyt ensimmäistä kertaa ja voin erittäin lämpimästi suositella. Tällaiselle etanavauhtisellekin aivan mainio kisa, ei liian rankka vaikka töitä saikin tehdä. Järjestelyt aivan huippuluokkaa, reitti erinomainen, monipuolinen ja tarpeeksi haastava. Myös talkooporukkaa tarpeeksi matkan varrella tsemppaamassa ja huoltamassa. 

Ilman muuta ensi vuonnakin siellä mukana !




torstai 17. elokuuta 2017

Määränpäänä HimosTrail


 Viikko alkoikin maanantaille siirretyllä testijuoksulla. Kolme kilometriä täysillä. En tiedä mistä johtui mutta vähän jopa jännitti. Edellisellä kerralla oli tosi hyvä tulos,  15,07 ja keskivauhti 5,02 min/km. Aloitin varsin reippaasti joten ehkäpä siitä johtuen vähän otin takapakkia matkalla ja ajaksi tuli 15.52...keskariksi tuli siis 5,17. Syke 154/160.
no olen tyytyväinen tuohonkin, onhan se minulle erittäin hyvä vauhti. Rankka reissu kyllä oli taas. Puolessa välissä teki mieli jo lopettaa. Tavoitehan oli alle 15. Auts.
Tiistaina sitten vaan rentoa peekoota. Lähdin Martan kanssa lenkille pitkästä aikaa. Piipahdettiin koirarannan kautta Levon kentälle jossa oli meneillään MäkiMimmien futispeli. Hetken katseltiin mutta koska jalkapallo on Martalle rakas ja paras juttu, otti se koville kun ei päässytkään pallon perään. 


Koirarannalla
 Torstaina Porin metsässä ylämäkivetoja. 8 x pitkä mäki, palautellen alas. Hyvä treeni.
Perjantaina aamutuimaan liikkuvuutta ja putkirullailua treenitehtaalla. Liikkuvuus sai taas kyytiä, miksei noitakaan harjoitteita ole tehnyt itsekseen...helppoja ja tehokkaita liikkeitä. Paitsi vatsalihasliikkeet. En ole vieläkään niitä lihaksia löytänyt. Jatketaan etsimistä. Rullalla löytyi makeet kohdat. Täytyisi laittaa lihashuolto kalenteriin niin tulisi tehtyä.
Viikonloppu vietettiin molempien tyttärien ja tyttärentyttären, pian 1v.  kanssa Vaasassa. Käveltyä tuli paljon mutta sunnuntain pitkis jäi tekemättä. Vähän se pisti miettimään olisko väkisten sen jonnekin väliin ympännyt mutta hei, ensviikolla tulee pitkistä Himoksella ! Ehkä lepo onkin ihan hyvä. Pari pientä treeniä vielä ja taas valmistaudutaan exstremeen.
Tiistain mäkijuoksutreeni takkuili senverran että hyvä kun oli kunnon lepoa alla. No. Ei nyt tavallaan takkuillut mutta otti koville, kummallisen ärtsy olokin itsellä...ollut jo paripäivää. Sen tiedosti itsekin, mitä lie...lenkin loppuessa oli kyllä ärtymyksetkin haihtuneet. Niinhän siinä usein lopulta käy.  Kahdeksan kilsan lenkki mäkisessä maastossa, ylämäet kovaa ja niitähän oli. Huomasin ajattelevani että perhana...viimeiset mäet tällä viikolla. Itseään siinä huijasi sillä lauantaina on tiedossa tunkkausta ylös ja alas. Lenkin jälkeen mustaviinimarjapuskaan keräämään satoa. Punaisia onkin jo tallessa ja myös mansikkaa ja vattuja. Ensiviikolla pitää ehtiä mustikkametsään. Suomalaista superfoodia talven varalle.

Porin metsässä mäkivetoja



Martta marjassa

Illalla vielä venyttelyjä ja putkirullailua, niin pirun kipeitä kohtia löytyi. Toivotaan että saan jumeja pois viikonloppuun mennessä. Hhmm, maastotossutkin tuntuu pyörivän jaloissa, kerran joku mainitsikin että inovin kengät venahtavat käytössä. Varpaita pitää teipata sillä juuri noista väljistä tossuista sain viimereissulla kipeän rakon varpaaseen...
Keskiviikkona vielä rento palauttava metsälenkki. Metsässä kyllä aina mieli rentoutuu ja lenkin jälkeen on ihan euforinen olo. Nyt siis paripäivää vielä tankkausta ja kehonhuoltoa.
Olen tutustunut Himostrailin reittivideoihin ja kieltämättä on hieman alkanut hirvittämään. Toisaalta matka ei voi olla pahempi kuin NutsKarhunkierroksella. Isoja alamäkiä on nyt tiedossa ja ne saattavat osoittautua kaikista haasteellisimmiksi. Ainakin polvilleni.



Yyterissä



HimosTrail on vasta edessä mutta tiedän jo nyt että olen siellä myös ensi vuonna! Kas kun menin facessa osallistumaan pieneen kisaan ja voitin osallistumisen ! Pitkospuita potkupyöräili parivuotias pikkuinen ja piti arvata missä kansallispuistossa hän menee. Helppo juttu, Selkämren Kansallispuistossa !
Tänä vuonna sain siis osallistumisen TakomoRunnersin yhteisön kautta. Ensimmäistä kertaa nyt olen menossa Himokselle ja siis en ilmeisesti viimeistäkään.




sunnuntai 6. elokuuta 2017

Kevennetty viikko

Heti aamulla.

LoppiExtremen jälkeen pitikin palautella pari päivää. Kumma että intoa lenkille olisi ollut kovin mutta kannattaa tollaisen juoksun jälkeen toki palauttaa kroppa rauhassa. Jalat varsinkin sai mäkisessä maastossa kyytiä. Myös persusta.
Tiistaina lähdin rauhalliselle metsälenkille. Keskiviikkona heti kilsan vetoja. Ajattelin hoitaa ne pois päiväjärjestyksestä heti aamulla ennen töihin menoa. Jo senkin vuoksi että illaksi oli luvattu sateita. Pienen lämmittelyn jälkeen pinnistin 4 x 1 km, pienillä palautuksilla. Reitillä oli loiva, mutta pitkä ylämäki. Ekan kierroksen jälkeen funtsein taas että eihän tästä tule mitään...loput kolme tuntuivat jo paljon lyhyemmiltä. Huomasi hyvin että kun noita vetoja tekee yksin ilman piiskaajaa, niin helpommin antaa ehkä periksi. Ajat kiepeille olivat 5.13, 5.24, 5.26 ja 5.32. No nehän meni hyvin. Sitten myöhemmin tarkastelin edellisen vastaavan treenin aikoja ja ne oli järjestään kaikki alle viiden. Ai perhana.
No nyt oli ylämäkeä...jokatapauksessa olin ihan tyytyväinen. Eihän niitä ollut tarkoituskaan vetää niin kovaa kuin jotain lyhyempää vetoa. sykkeetkin oli kohdillaan, n. 150/158.
Torstai oli lepoa sillä perjantaina olisi testijuoksu.

Kävi nyt kuitenkin niin että jouduin perumaan testin, kahteenkin kertaan.
Nämä kuukauden suositut sekoittivat koko homman. Ne yllättäen vyöryivät niin runsaina ettei tullut mieleenkään lähteä juoksemaan. Sitä kesti kaksi päivää. Taitaa olla tälle akalle lopun enteitä....
Tänään sitten lähdin lyhennetylle pitkälle lenkille. Huomenna on testilenkin vuoro joten pitää vähän jättää paukkuja.




Yllätys löytyi miltei rannan tuntumasta, enpä ole ennen törmännyt
vaikka täällä on useamman vuoden tullut liikuttua...
siis puucee.

Hassua kun joskus haluaisi jäädä soffan pohjalle kun on treenipäivä ja sitten taas kun ei pääse juoksemaan niin harmittaa. Kyllä parin päivän pakollisen tauon jälkeen taas juoksu maistui.