maanantai 25. syyskuuta 2017

Yyterin poluilla


Viimeisen runsaan puolen vuoden ajan olen noudattanut minulle laadittua treeniohjelmaa, tasaiseen tahtiin oli kesän mittaan jokin kisa mihin tähtäsi. Maraton oli listan viimeisenä. Juostu siis on ja kyllä myös kehitytty siinä. Tällä viikolla on viimeiset valkun laatimat treenit.
Maratonin jälkeen jäi vähän hassuun olotilaan kun ei tarvinnutkaan lähteä lenkille. Ei oikein tiennyt mitä olisi tehnyt. Mieskin oli ihan sekaisin kun tulin töistä suoraan kotiin enkä jäänyt lenkille. Tuli pestyä pitkästä aikaa ikkunoita, vähän siivoilua sisällä ja ulkona, ommeltua tyttären takinhihat...ne on odottanut korjausta koko kesän ! Muitakin pikkuaskareita on puuhattu, mieli tekisi juoksemaan mutta olen lepuuttanut itseäni.
Sunnuntai juoksun jälkeen oli lepoa mutta jo maanantaina kävin Martan kanssa metsässä leppoisalla polkujuoksuhöntsällä. Hyvin sujui. Torstaina aamulla ennen töihin menoa oli valkun kanssa juoksutreffit, rentoa peekoota. Käytiin läpi maratonia. Ihan hyvältä edelleen tuntui jaloissa. 

Sunnuntaina oli Yyterissä juoksutapahtuma johon olin suunnitellut meneväni. Se olisi ihan järkevää ollut jättää väliin ja antaa kropan kunnolla palautua. Mietin ja mietin mitä tekisin, kerrankin olisi juoksutapahtuma ihan kotinurkilla. Matkoina olisi 10 tai 20 km. 
Päätin lähteä, en voinut olla poiskaan kun kerrankin oli kisa noin lähellä. Toisaalta hullua maksaa 22 euroa siitä että saa juosta lappu rinnassa samoja polkuja missä muutenkin käy lenkillä. No sinne siis aamulla fillarin kanssa. Lähdin tuohon lyhyemmälle matkalle. Keli oli aivan mahtava, aurinko paistoi ja oli niin lämmin että lopulta vaihdoin paidankin lyhythihaiseen. 
Yyterin piikki järjestettiin jo 49. kerran mutta nyt koko kisa oli siirretty ns. metsään, poluille. Aikaisemmin reitti on lähtenyt myös Yyteristä mutta päätynyt maauimalaan. Tänä vuonna ensimmäistä kertaa sekä lähtö että maali oli Yyterissä. Reitti oli kyllä hieno. Minusta hyvä uudistus. Sain juoksuseuraa Treenitehtaan Hannasta ja matka taittuikin kevyesti välillä rupatellen ja tsempaten. Aikani oli 1.03 jotain...ja mielestäni hyvä aika metsäpoluilla. Seurailin vaan sykettäni enkä mitenkään vauhtia. Hyvä juoksu. Seiskan kilometrin kohdalla hieman rupesi polvensivu vaivaamaan muttei onneksi ihan pahasti. Loppupätkä juostiin biitsillä vesirajassa, kesäisen aurinkoisessa kelissä, syyskuussa ! Mahtavaa. Maalisuoralla pikkasen puristin lisää tehoa, hyvin meni.



Kävin hotellilla pesulla ja sen jälkeen sattui ja tapahtui taas vauhdilla, sovittiin kaverin kanssa treffit puolukkametsään. Fillarilla kotiin tekemään evästä mukaan ja menoksi. Kotona olin vasta illalla puolkasin aikoihin. Puolukkaa tuli puolitoista ämpärillistä, että ihan hyvä reissu. Tuli heti palauttavaa liikettä juoksun jälkeen. Metsäreissukin oli aivan mahtavaa tuollaisessa syyskelissä. Aurinko paistoi kuin kesällä konsanaan. Me kaverin kanssa ollaan vähän pöhköjä tyyppejä. Tän kyseisen ystävän kanssa olen joutunut vaikka mihin ihmejuttuihin. Nyt päädyttiin järveen. Enhän minä nyt ole "pekkaapahempi", jos toinen haluaa uimaan niin minä kanssa. Ulkolämpötila oli 15 ja järvivesi lämmintä. Niin että sellainen puolukkareissu. Tänään maanantainakin oli vielä aurinkoinen ja lämmin päivä, tein pihahommia ja perkailin niitä puolukoita. Tälle päivälle merkityn pk-lenkin jätin väliin. Katsotaan sitä sitten huomenna.


Välillä joutui oikein kiipeämään
että pääsi kunnon apajille
Eikä tässä vielä kaikki...


Lämmintä oli järvivesi...
Olen tässä opetellut maastopyöräilemään. Hommasin fättipyörän ja on aivan mahtavaa pyöräillä tuolla Yyterin metsissä ja poluilla, hei...ihan kuin kotipihalla painelisi !


Tällaista menoa siis luvassa syksyyn..



keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Tampere maraton 2017


Näin sitä saatiin yksinkertaisesta maratoonarista kaksinkertainen. Pikemminkin siis keskinkertainen.
Tavoiteaika ei ihan riittänyt mutta maaliin pääsin vaikka tiukkaa teki.

Maanantain pienen palauttavan jälkeen vaan levättiin ja tankattiin. Venyteltiin ja rullailtiin lihaksia. Siitä huolimatta jalat olivat aika tönköt ja rullaillessa huomasin että todellakin jumeja löytyi.
Tankkaus tehtiin huolella, pumpseja valkun ohjeiden mukaan aamuin illoin, riisiä ja mehua yms. ja diasporaalia...vatsa oli välillä aika pinkeenä. Perjantaina kun isommat hiilaripöhöt oli jo tehty, alkoi olokin hieman kevenemään. Tankkaus oli kyllä riittävä, energiaa riitti. Juoksun aikana vedin powerbarin geelinappuloita kolmen kilometrin välein, aina juomapisteillä. Mukavaa oli että kisan juomana oli sama Fastin urheilujuoma mikä itselläkin on käytössä. Siinä ei ole keinotekoisia makeutusaineita joten se sopii vatsallekin.
Yrityksistä huolimatta en saanut ketään huoltajoukkoihin mukaan. Onneksi sain kyytiin Mikan, hän oli myös menossa maratonille. Aikomuksena rento juoksu ilman mitään tavoitteita.

Lähtö oli lauantaiaamuna aikaisin, oltiin hyvissä ajoin paikalla mutta ehtipä sitten rauhassa tehdä pienen lämmittelykiekan. Aamu oli tosi sateinen, vähän aiheutti päänvaivaa mitä pistäisi päälleen...yksi paita vai kaksi paitaa...lopulta keli oli oikein hyvä. Vettä ei satanut yhtään, aika tyyni ja loppua kohden jo vähän kirkastuikin. Vaatetus oli juuri sopiva. Kaksi paitaa... Vatsa oli toiminut hyvin joten sekään ei jännittänyt. 
Ennen lähtöä treffasin Takomorunnersin Merituulin ja otettiin pari yhteiskuvaa. Kaikilla oli hyvät fiilikset ja innot päästä lähtemään. Takomorunnersin kautta minäkin olin mukana.

Iloisia Takomorunnersin edustajia
Olin suunnitellut pysyväni 4.30 jäniksen mukana. Ei tarvitsisi itse tarkkailla kelloa. Jänis kertoi menevänsä ekan kympin vähän reippaammin 6.15 vauhtia jotta voisi lopun ottaa hieman rauhallisemmin. Ylipäätänsä en ollut ollenkaan varma pystyisinkö tuohon aikaan koko matkaa juoksemaan. Lähtölaukaus kajahti ja matka alkoi.

Tässä vielä jäljellä 42 ja risat...
Ihan hyvältä tuntui vauhti. Aika pian tuntui alaselässä ikävältä ja säären etuosaan sattui. Just, eipä tässä pitkälle päästä tuli mieleeni. Onneksi vaivat jossain vaiheessa helpottivat. Tai sitten niitä ei vaan rekisteröinyt. Siitä huolimatta ajattelin että mitä hittoa täällä teen. Miksi sitä aina pitää itsensä ängetä jokapaikkaan. Taidan olla vähän yllytyshullu ja kun jotain lupaan niin se tehdään loppuun asti. Ekan kympin vauhti oli lopulta aika kova, nopein kilometri jopa 6.02. Pysyin kuitenkin jänön perässä. Juomapisteillä tuli eroa kun kävelin samalla kun join ja kaivelin geelejä.
Toisen kierroksen aikana jäniksenkorvat olivat koko ajan näköetäisyydellä. Ilmeisesti rupesi meno jo siinä vaiheessa ketuttamaan sillä taisin ajatella ettei ikinä enää. Kolmannella kierroksella oli jänis karannut taas vähän kauemmaksi ja kroppa kokonaisuudessaan painoi aika lailla ja myös askel. Jalat olivat tosi raskaat. Syke oli aika hyvä, jopa alle 140. Siitä huolimatta meno oli vaikeaa ja vauhti vaan tuntui hidastuvan. Kolmenkympin lähestyessä mietin että onkohan tämä se kuuluisa seinä. Siltäkin kierrokselta päästiin takaisin Ratinaan ja jalat alkoivat enemmän ja enemmän painamaan. Jalkapohjat hellänä ja mahanpohjasta pohkeisiin asti paikat ihan piukkana ja sen oloiset ettei krampitkaan olisi kaukana.

Huoltojoukot reitin varrella olivat mahtavia, aina ohimennessä kannustivat ja tsemppasivat; hyvältä näyttää, kevyesti menee, näytät hyvältä jne. Väitän ettei meno ihan hyvännäköistä ollut. Kannustukset olivat tarpeen. Viimeinen kierros oli hitain ja vaikein, silti tuntui että se meni nopeiten. Syke pysyi koko ajan tosi alhaisena, reippaasti alle 140 ja vaikka kuinka kiristin vauhtia niin syke ei noussut. Ei kyllä noussut vauhtikaan. Korkeimmat sykkeet oli ekalla kympillä max 152.

Mennen tullen huoltopisteillä otin suolaa ja runsaasti vettä päälle. Sekä urheilujuomaa. Suola taisi vähän helpottaa. Muutaman kävelyaskeleenkin oli pakko ottaa mutta sitten totesin että parempi vaan juosta ettei jalat ihan jämähdä. Kintut pysyivät koossa maaliin asti. En ihan saanut kiinni sitä alkuperäistä jänöä, mutten jäänyt seuraavienkaan jänisten jalkoihin. Kiva kannustus jänikseltä jonka kyydistä jäin, olin vasta menossa stadionille kolmatta kertaa kun jänis tuli ryhmineen toiseen suuntaan, läppäsi kädelle ja tsemppasi ! Hienoa.

Loppuajaksi tuli 4.43.56 ja olen siihen lopulta ihan tyytyväinen. Helposti noilla kintuilla olisin voinut jäädä matkan varrellekin. Olin sarjassani  N50 kuudes. Ei huano, sanoisi Porilainen. Maaliin päästessäni jonkin aikaa tinttailin eestaas ettei paikat jämähdä. Huoltoalueella oli mahdollisuus hierontaan fyssariopiskelijoiden käsittelyssä. Suuntasin sinne huollattamaan väsyneitä lihaksiani. Siinä sitten viimein pohjekin kramppasi. Onneksi se saatiin nopeasti aisoihin ja nautin rentouttavasta käsittelystä.,varsinkin jalkapohjien ja jalkaterien hierominen tuntui taivaalliselta.
Reitti oli mielekäs.Vähän enemmän oli asfalttia kuin muistinkaan. Maisemat vaihtui tasaisesti ja oli kiva juosta rannan läheisyydessä, pitkin puistoa ja läpi asuinalueiden. Välillä pystyi nauttimaan maisemistakin. Tylsäksi reittiä ei voi sanoa. Huolto pelasi ja tarjottavat juomapisteillä olivat manioit ja monipuoliset ja vielä mainiommat olivat ne huoltojoukot niissä jotka tsemppasivat ja kannustivat. Liikenteenohjaajat pitivät huolen ettei ketään eksynyt reitiltä. Reitti kiersi 4 kertaa 10.5 kilometrin lenkin. Kierrosten välissä juostiin Ratinan stadion ympäri. Siellä oli siis lähtö ja maaliintulokin. Juoksijoille tarjottiin kisan jälkeen lämmintä keittoa yms. purtavaa. Mukaan sai leipäpussin, Leivon Leipomon uutuus, jälkiuunikauraleipä, mikä olikin erittäin hyvää. Suihkuun valitettavasti joutui kiipeämään ylös rappusia. Samoin alas sieltä. Heti juoksun jälkeen oli ajatus vaikeasta juoksusta. Nyt voisi vain sanoa ettei ihan helppoa ollut.

Kummasti tulee mieleen revanssi. Jos jalat olisivat kevyet niin minkähänlainen aika saattaisi tulla. Keuhkokapasiteettia riitti, samoin syke pysyi kohtuudessa. Ainoastaan askel oli raskas ja painava. Seuraavan maratonin juoksisin omilla vauhdeilla, jäniksen seuraaminenkaan ei nyt ollut paras idea. Illemmalla kun pääsi kotiin vielä autonratissa istumisen jälkeen, oli olo kyllä taivaallisen väsynyt. Kintut entisestäänkin raskaammat ja aivan tönköt. Soffalla istuminen vaan jumitti niitä entisestään. Sunnuntaina kävin Martan kanssa pienellä kävelyllä metsässä ja maanantaina jo palauttavalla juoksulenkillä. Hidasta peekoota pehmeillä poluilla. Enään jumittaa vain polvientaipeiden kohdilta.

Maratonia matkana pidetään ehkä turhan hurjana. Minun maratonieni välillä oli kolme vuotta. Lähtöviivalla sättii itseään mitä pöllöä taas on tullut tehtyä, matkan aikana tunne vaan lisääntyy ja vielä maaliin päästessä on olo sellainen että huhhuh, ei ikinä enään.
Toisaalta. Hyvällä harjoittelulla ja tarpeellisilla määrillä kilometrejä ei kisa ole hassumpi. Itse kilpailu ja ihmiset ovat mahtava kokemus, kaikilla maratonille eksyneillä varmaan samansuuntaisia kokemuksia. Matka on sen verran pidempi ja aikaa paljon kauemman että muihin juoksijoihinkin ehtii ottaa kontaktia. Fiilikset on kaikilla todellakin erilaiset kuin esim. kympin kisan jälkeen, sen vaan juoksee nopeaan ja yhtä lujaa lähtee kotiin.

Niin että uudestaankin voisi tämänkin juosta. Vähän useammin kuin kolmen vuoden välein.



sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Viimeistelyt käynnissä

Viimeinen treeniviikko meneillään, ensiviikolla pieni palauttava ja loppuaika lihashuoltoa ja tankkausta. Nuppikin pitää virittää oikealle taajuudelle.
Maanantaina oli palauttava tunnin lenkki. Sitten pari päivää tuli vietettyä Tampereella työn merkeissä, tiiviissä koulutuksessa. Lenkkarit oli kuitenkin mukana ja toisena aamuna päivä alkoikin hotellin kuntosalilla. Toki ihan puolisen tuntia, ensin pari kilsaa lämmittelyä juoksumatolla ja päälle pikkaisen jalkoja ja selkäliikkeitä. Sitten hotellin runsaalle aamupalalle. Kaksi päivää ravintolaruuilla, kaksi lämmintä ateriaa jälkkäreineen yms. teki tiukkaa. Ihan normi perusruokaa mutta kun muuten on päivänrytmi erilainen niin rupesi hieman olo tulemaan raskaaksi. Ottaa kropan päälle tuollaiset päivän istumiset, tuntui että oli taas pistetty tulppa putkeen...kotiinpäästyä oli heti lähdettävä koiran kanssa pienelle happihyppelylle metsään. Kyllä se virkisti ja kevensi oloa.

Aamunavaus hotellin kuntosalilla

Visiitti myös Muumimuseoon !

Iltalenkillä lähimetsässä

Martta mukana..
Torstaina oli vuorossa taas pitkiä ylämäkivetoja. Rennosti kovaa x 8. Alkuun leppoisat 3 kilometriä lämmittelyä. Rupeaa nuokin ylämäet menemään aika kevyesti. Tämän treenin tein jo ennen töihinmenoa. Olin juoksemassa jo 7 jälkeen. Aika hiljaista oli, lähemmäs kasia alkoi muitakin liikkujia tulemaan vastaan.






Syysväritystä
Fyssarilla kävin hoidattamassa solisluutani. Se on mennyttä kamaa, vahinko on jo tapahtunut. Luu on löysä kuin mikä. Punnerrukset ehdottomasti kielletty määräämättömäksi ajaksi. Tämän vaivan vuoksi olen karttanut saliakin koko kesän. Mutta ah, bodycombattiin saa taas mennä kunhan ei punnerra ! Nyt kun saan tämän maratonprojektin päätökseen pitää taas tehdä muutakin kuin vaan juosta, tonni on jo tälle vuodelle täynnä.  Siitä syystä on jo uusi fillarikin odottamassa. Siitä myöhemmin...
Perjantaina viimeistelyharjoitus maratonvauhtia, siis n. 6.30 pintaan.  Hhmm, se mentiinkin valkun kanssa hieman reippaammin. 16 km ja keskivauhdiksi tuli 5.53. Kova oli treeni. En ole ikinä juossut tuollaista vauhtia noin pitkään. Lopussa vielä vähän kiristettiin vauhtia, ei paljonkaan, en pystynyt. Syke pysyi kohtalaisena, keskari 151 bpm. Yllättävää että kuitenkin juttu luisti tuollakin vauhdilla.
Vatsa matkalla vähän kiukutteli joten tuli pakollisia pysähdyksiä. Nyt kyllä meni mehut totaalisesti, olo oli juoksun jälkeen kuin olisi jonkun puolimaratonin vetänyt täysillä. Vielä pari tuntia treenin jälkeen olo oli kuin jyrän alle jäänyt...
Todennäköisesti se maratonille suunniteltu vauhti, 6.20-6.30 tuntuu helpolta. Helpommalta. Kenties. Toivottavasti.
Sunnuntaina vielä viimeinen pidempi lenkki. Päivä oli aika sateinen ja syksyinen. Aikamoinen tuulikin joten suosisti siirsin lenkkiä illemmalle. Lopulta keli olikin aika lämmin ja jopa aurinko rupesi näyttäytymään. Liki 15 kilsaa tuli matalalla sykkeellä, keskari 128. Aikaa meni 2.15...

Kräsööran nokassa
 






















Yyterin tuulisella biitsillä

Huomenna on vielä kolmenvartin palauttava pk. Sitten rullailua, venyttelyä, tankkailua...





sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Räpsöö Run

Himostraililta on hyvin palauduttu, joten nyt olisi vielä tovi täsmätreeniä Tampereen maratonille. Viime viikolla on tehty peekoota ja myös tasavauhtista veekoota. Vähän  mäkivetoja ja muuta normisettiä. Sunnuntaina tein illemmalla pitkän lenkin, 2.5 tuntia 18 km. Mietin että pitäiskö juosta maratonia ajatellen asfaltilla, vai säästelisikö jalkoja ja menisi maastoon. No, päädyin metsäreitin kautta Yyteriin ja pitkästä aikaa pitkospuita pitkin Selkämeren kansallispuistoon. Ihana alusta jaloille nuo pitkospuut. Huomaamatta rupesi kilometrit vilistämään...



Maanantaina lähdin viettämään työkamun kanssa laatuaikaa metsään. Mukaan kaffetta ja evästä ja mustikkaämpärit! Hieno iltapäiväreissu, tosi lämmin ja aurinkoinen keli, mustikkasaaliskin oli runsas.
Tiistaina oli heti aamuksi sovittu vetotreeni. 5 x 4 minuuttia. No, lopulta se olikin 7 x 400 metriä. Valkku kellotti stadionilla, Tuntui vähän hurjalta mutta lopulta treeni olikin oikein hyvä, helposti meni kierros alle kahden minuutin. Paras oli 1,38 ja viimeinen jo vähän rennommin 1,51. 
Illalla töiden jälkeen pitkästä aikaa salille. Uusi tuttavuus, highroller. Hyvä tunti, vähän erilailla sai kroppaa rullailtua kun rullassa oli jalat...
Torstaina tunnin pk. Nihkeetä oli lähtö mutta taas kerran hieno lenkki, olisi painellut vaikka kuinka kauan. Maraton olisikin leppoisaa jos menisi sen 135 sykkeellä....
Perjantaina lepoa ja lauantaina Räpsöö Run. Reipas 10 km.
Keli oli mahtava,aurinkoinen ja tyyni, siis aikalailla lämmintä. Tapahtuma on pieni ns. kyläkisa, vähän retroa kun numerolaputkin oli tosivanhoja kankaisia, olisiko ollut jotain lasten vanhoja hiihtokisojen lappuja. Hienoja, itse sai valita numeronsakin ! Osallistujia tänä vuonna oli viitisenkymmentä, vähän vähemmän kuin viimevuonna mutta hyvin pääsi tunnelmaan. Hyvän alkulämmittelyn jälkeen startattiin kohti Reposaaren rantoja. Reitti oli monipuolinen sekä maisemiltaan että alustaltaan. Reitti kulki pääasiassa pitkin soratietä, neulaspolkua, pururataa..kierrettin saari, takarannalta Junnilan kautta urheilukentän takaa venesatamaan ja puistobulevardia pitkin maaliin. Vitosen matka juostiin kahteen kertaan.

Alkulämmittelyä

Lennokkaasti maalissa

Olin mukana treenitehtaan pienessä porukassa, en oikeastaan tiedä oliko kaikki entisiä vai nykyisiä treenaajia mutta jokatapauksessa kiva ryhmä. Tavoite oli juosta kymppi noin tuntiin. Mun ajaksi tuli 58.41.
Maalissa oli tarjolla pientä purtavaa ja sitten pääsi saunaan. Tänäkin vuonna päästiin ihan paikallisen asukkaan pihasaunaan vierailulle. Aivan järjettömän hienoa, tuli löylyteltyä ehkä hieman liian kipakasti tuollaisen juoksun jälkeen sillä meinasi ihan happi loppua, pikku vilvoittelu pihalla ja reilusti juotavaa niin johan olo koheni. Saunottelun jälkeen oli tarjolla soppalounas.
Vähän palauttavaa liikuntaa vielä illemmalla kun Martalla oli koiratreffit ja käytiin sitten rannalla kisailemassa. Tai siis koirat kisaili, itselle tuli hyvää palauttavaa kävelyä.

Martta ja Sulo

Päivän kymppi ei ollut ihan paha vaikka reippaasti tuli paineltua, mutta olo juoksun jälkeen, vielä illallakin, aika naatti. Paukkuja olisi ehkä riittänyt kovempaankiin menoon ! Hyvät fiilikset jäi tapahtumasta kokonaisuudessaan. Sunnuntaina pitkä parin tunnin pk-lenkki. 16 km tuli saldoksi, pari viimeistä kilometriä piti mennä hieman reippaammin ja myöhemmin kun katsoin aikoja niin ne oli jopa 5.33-5.38. Kyllä siis irtosi !
Tänään myös kävimme pistämässä kesämökkiä talviteloille. Tuntuu että mökkikausi tänä vuonna loppui ennenkuin edes kunnolla alkoikaan. Eipä siellä ole ehditty paljonkaan käydä, kieltämättä mun juoksukisat on osaltaan verottanut mutta kesäkelitkään ei ole olleet kovin suotuisat.
Toivotaan että siellä vielä syksyn mittaan päästään viettämään aikaa.

Syksyisiä kelejä saaressakin

Tampere maraton lähenee. Kaksi viikkoa vielä pitäisi treenata. Kalenterissa on muutamat harjoitukset jäljellä. Vähän on sellaiset fiilikset että onko taas tarpeeksi juostu ja harjoiteltu..ne nyt varmaan kuuluu asiaan tollaiset epäilyt. Kyllä tässä koko kesä on säännöllisesti treenattu. Siis erittäin tavoitteellisestikin vielä !