sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Lapin lumoa ja sinisiä hetkiä

Maisemaa Ylimuoniosta

Kävimme ukon kanssa lataamassa akkuja Suomen Lapissa, Äkäslompolossa.
Pitkäaikainen haaveeni on ollut viettää joulua Lapin lumisissa maisemissa.
Vaikka joulusuunnitelmat oli tiedossa jo hyvin ajoin sain silti aikaiseksi pienen joulupaniikin. Yhtäkkiä huomasin että kaikki joululahjat on ostamatta ja kaikenlaista pikkujuttua tekemättä. Siivoukset hoitelin jo hyvissä ajoin. Leipomuksiakaan en tehnyt kuin pienemmälle lapsenlapselle munattomia pikkuleipiä ja paketista valmista piparitaikinaa leivottiin pikkuisten kanssa joulupiparit. Silti sitä on kummasti kaikenlaista pikkujuttua ja säätämistä jotta joulu voi tulla. Vaikkei olisi kotonakaan. Vähän joulukoristeita laitoin jottei joulu ihan vahingossa jää huomaamatta. Lapset kyllä viettivät meillä  joulunaikaa vaikka me emme kotona olleetkaan.

Lähdimme jo hyvissä ajoin ajelemaan kohti pohjoista, yhden yöpysäkin jälkeen olimme perillä perjantai-iltana. Lauantaina voitiin rauhassa tutustua ympäristöön ja käydä hakemassa kaupasta jouluruuat. Ihan pakolliset, pari joululaatikkoa, rosollia ja kinkkua. Ei stressiä.
Luonnonlunta 85 cm, pakkasta molemmin puolin 20 astetta. Fiilis aikalailla taianomainen. Aurinkohan ei lapissa nyt näyttäydy joten pimeää oli jo kolmen jälkeen. Pilkkopimeää puolineljältä. Sinisiä hetkiä. Mahtavan upeaa. Lapin lumoa.
Joulunaatonaamuna hiihtolenkillä sain
tällaisia kavereita hetkeksi seuraani

Kesänginkeitaalla oli mainio taukopaikka
siellä maistui kuuma kaakao ennen kuin lähti takaisinpäin

Mieskin lähti yhtenä päivänä mukaan

Maisemat olivat erittäin kuvauksellisia





Viikko ennen reissua oli jo sellaista kuhinaa että suosiolla jätin kaiken liikunnan pois. Yksi stressi vähemmän. Matkaan otin kyllä suksien lisäksi juoksukengät.  Juostua ei tullut mutta jos niitä tossuja ei olisi ollut olisin varmaan kiukutellut kun en pääse lenkille. Hiihtämässä kävin. Sitä ei meinaan Porissa ole pahemmin pystynyt tekemään. Ainakaan jos odottelee Yyteriin latuja.
Jouluna tuli nukuttua joka aamu tosi pitkään, valo ei herätellyt. Hiihtolenkin jälkeen tulikin jo aikapian pimeää. Saunomista ja sukankutomista, kävelyä ja rauhoittumista. Teeveestäkin näkyi vain muutama kanava, ei tarvinnut kinata mitä katsellaan. Viisi päivää meni ihan hujauksessa. Porissa odotti taas musta maa ja räpäskäkeli, Nollassa mittari. 



Kun sain ukon hiihtolenkiltä takaisin mökille,
olin jo itse käynyt vaihtamassa sukset ja lähdin uudemman kerran.
Tajusin että tämän jälkeen en hiihtele näissä maisemissa tieskoska, joten piti ottaa
kaikki irti viimeisestä lenkistä!


Huh, ottaa koville, hah hah...

Olen ihan tarkoituksella ottanut nämä viimeiset kaksi viikkoa rennosti, juoksemaan toki olisi ehtinyt mutta ihan hyvä olla välillä suorittamatta niin koko aikaa. Eurajoen Uudenvuoden juoksu oli suunnitelmissa ja mieteinkin jo ketä saisin sinne kaveriksi. Eipä ollut tunkua. Sitten yhtäkkiä rupesi olemaan tarjolla useampaakin yhteislenkkiä. Vuoden viimeisiä. Maastopyöräilemäänkin olisi voinut lähteä porukan mukana. Treenitehtaan porukalla olisi aamuysiltä rento 20 kilometrin finaalilenkki. Hienoa, siellä olisi hyvä porukka, siis sinne. Mietin vaan kun joulukuussa olen ollut kolme kertaa pienellä lenkillä että miten mahtaisi käydä. Hhmm hhmm...

Päädyinkin sitten lähtemään oman juoksuporukan kanssa "vain" 14 kilsan lenkille, eikä ihan noin aikaisin. Teimme kuuden naisen voimin kaksi kertaa reissun Katinkuruun, ihan rennosti kuulumisia vaihdellen. Mulla vaan jo toisella kierroksella tuntui aika ilkeältä toisen polven syrjässä. Olisiko yllättävä hiihtobuumi vaikuttanut. Pari lähti vielä kolmannellekin kierrokselle, minun oli pakko jättää väliin. Aikalailla tuntui kun välillä joutui ihan ottamaan kävelyaskeleitakin. Että sellainen vuoden finaalilenkki. Höh. Pitää aloittaa uusi vuosi rauhassa ja katsoa ettei vaan enempää ärsyynny.

Hyvää Uutta Vuotta kaikille !









sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Valopäät pimeillä poluilla

Keskiviikkona, itsenäisyyspäivän aamuna olinkin jo aamukasilta kuntosalilla työkaverin kanssa. Aikaa kului 100 minuuttia Suomen satavuotispäivän kunniaksi.
Tytär tuli muutaman päivän visiitille läskipyöränsä kanssa joten itsenäisyyspäivän kunniaksi käytiin vielä parisen tuntia pyöräilemässä Yyterin maastoissa. Lähtö oli sen verran myöhempään että ehti jo tulla pimeää. Onneksi oli lamput matkassa. Minulla kyllä aika hepponen mutta kun meni toisen perässä niin ihan tarpeeksi näki. Koska tytär on harrastanut maastopyöräilyä minua aikalailla enemmän niin meno olikin aika reipasta ja haettiin yksi vähän teknisempikin pätkä. Yyteristä kyllä löytyy vähän haastavampaakin polkua, ainakin minulle. Juurakkoinen ja kivinen polunpätkä meni toki paremmin kuin viimeksi. Harjoitus tekee mestarin. Mutta aikalailla nautinnollista painella dyyneiillä ja metsäpoluilla pimeällä, polkuja menee ristiin rastiin. Sen verran sysimustaa oli etten olisi yksinäni lähtenyt ihan samoille poluille. Vaikka reitit on tuttuja on aikalailla eri fiilis painella valokeilan kanssa niin että jokapuolella on aivan pimeetä. kaikenlaiset rasahdukset ja ylimääräiset liikkeet havahduttaa. Huomattavasti turvallisempaa mennä esim. kaksistaan vaikka molemmat olisikin yhtä säikkyjä, kuitenkin se tuo ihan erilaista rohkeutta kun ei ole yksin liikkeellä.

Torstaina oli aikomus juoksemaan mutta keli oli taas tosi surkea, vettä on tullut aikalailla viimeaikoina. Suuntasin siis salille. Perjantaina sentään tuli tehtyä pieni juoksulenkkikin.



Tilasin tässä taannoin itselleni pyörään kunnon lampun, jostain kiinasta taisi olla. Sain sen lauantaina ja pitihän sitä päästä testaamaan. Mutta kun satoi ja satoi...tarkoitus oli tehdä oikein kunnon pidempi lenkki. Pähkäiltiin sitten likan kanssa että jos jätetään väliin ja mennään vasta aamulla. Okei, niin sovittiin. Surkimukset...

Kello läheni jo iltakasia kun sitten kuitenkin päätettiin lähteä. Pakkohan sitä oli päästä pyöräilemään sillä nyt jo harmitti kumpaakin kun ei vaan oltu lähdetty! Edes pikainen reissu...no oltiin tunnin ja keli oli aivan mahtava, vettä ei satanut ja oli suht lämminkin. Tuli testattua uusi lamppukin. Aivan mahtavaa! Käytiin kiertämässä Kräsööran nokassa kilsan luontopolku joka on aikalailla teknistä koko matkan. Tytär vähän koitti opettaa äitiä miten ajetaan ja kyllähän se aikahyvin mielestäni sujui. Juurakoissa  rohkeesti vaan pylly ylös ja polje polje ja mammahan meni kieli keskellä suuta. Hyvää keskivartalotreeniä.



Lenkki oli lopulta oikein hyvä ja hikinen. Yksin ei olisi enään tuohon aikaan lähtenyt eikä ainakaan nyt pimellä. Onneksi on muitakin "pässejä" perheessä...oliskohan ne perinyt multa tuon päättäväisyyden vai onkohan se tarttunut minuun noilta kakaroilta...


Kyllä sillä lampun teholla on iso merkitys
Sunnuntaiaamuun jo oltiin sovittu että ysiltä startataan taas pyöräilemään. Kelinkin piti olla huomattavasti parempi kuin edellisenä päivänä. Just juu ja aamulla satoi taivaan täydeltä isoja rättejä.
Eikun menoksi vaan. Metsässä ei tuuli eikä sade haitannut, räntäsade kyllä vähän laantuikin. Paikoitellen oli aika kuraista, pyörät oli kotiin päästessä aikamoisessa floskassa.
Pari tuntia saatiin kokoon, hyvä lenkki taas. Ei pidä antaa kelin vaikuttaa vaan sekaan vaan, varusteet kun on oikeanlaiset niin sateet ei haittaa.



Niemen Lenkkiryhmä

Aikamoinen operaatio aina reissun jälkeen putsata fillari, tänäänkin oli oikein kunnon moskaa pyörässä. Onneksi on pihalla vielä yksi vesisaavi jossa on vettä, isommat kurat sai virutettua. Sitten kuivataan ja klanssataan ja nyt kun vedellä päästeli isompia pois piti ketjutkin vielä kuivata ja öljytä. Mutta onpahan sitten menovalmiina seuraavaa reissua odottamassa.

Toivottavasti pian tulisi lunta.